On tämäkin kesä! Taivas on koko ajan pilvessä ja helle antaa odottaa itseään. Turhaan vaivut silti apatiaan. Keräsimme sadepäivien iloksi toimituksen kirjasuosikit, joihin uppoutuessa sääennustukset unohtuvat.
JÄNNITYSTÄ
1. Ahdistus kasvaa
Nora juoksee synkän metsän läpi, tapahtuu onnettomuus ja hän herää sairaalassa muistamattomana. Jotain pahaa on tapahtunut, mutta mitä? Ruth Waren Synkän metsän siimeksessä (Otava) -kirjassa painostava tunnelma kasvaa sivu sivulta. Juoni pitää kirjassa kiinni ja tarjoaa kelvollisen kauhukokemuksen.
Teksti: Tuula Kanninen
2. Brittisarjan aloitus
Arkeologi Ruth Gallowayn elämä mullistuu, kun poliisi pyytää hänen apuaan hautalöydössä. Elly Griffithsin Risteyskohdat (Tammi) aloittaa uuden sarjan lupaavasti. Konstailemattomaan päähenkilöön on helppo ihastua, ja Norfolkin marskimaa on kuin luotu mystisten tapahtumien näyttämöksi. Kirja etenee rivakasti, ja juoni yllättää.
Teksti: Tuula Kanninen
3. Joesta tulee hauta
Naisia hukkuu pikkukaupungin jokeen. Lukija saa tutustua asukkaiden kirjoon kylähullusta koulun rehtoriin. Kaikilla on tietysti jotain salattavaa. Paula Hawkinsin Tummiin vesiin (Otava) ei yllä samalle tasolle kuin hänen menestysteoksensa Nainen junassa. Kirja pitää toki otteessaan, mutta lukija ei hauko henkeään – paitsi aivan lopussa.
Teksti: Eija Huusari
ELÄMÄKERTOJA
Kansallisrunoilija rakasti kynällä
Panu Rajala kuvaa Eino Leinon värikkään elämän koko kaaren kirjassaan Virvatuli (WSOY). Hurmaava persoona nostettiin kansakunnan ykkösrunoilijaksi ja koki lopulta rappion. Kirjassa tuodaan esiin elämänvaiheita ja aiheita, jotka aiemmin ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Se käsittelee myös laajasti Leinon monipuolista tuotantoa.
Koska Leinon elämän olennainen osa olivat naissuhteet, ne saavat tilansa myös tässä. Rajalan sanoin Leino rakasti parhaiten ”kaukaa ja kynällä”. Kun suhde läheni, se useimmiten myös hiipui.
Kerronta on mukaansatempaavaa ja saa aikaan halun lukea uudestaan Leinon tuttuakin tutumpia runoja ja tutustua myös muuhun tuotantoon. Juuri näin mielestäni toimii hyvä elämäkerta, ja sellainen tämä kirja on.
Teksti: Pirjo Nurmilaukas
Suosittu paavi läksyttää hallitsijoita
”Olen tullut kaukaa Rooman piispaksi”, sanoi paavi Franciscus ensimmäisinä sanoinaan ja hätkähdytti kuulijansa. Hän käyttää johdonmukaisesti Rooman piispan titteliä, asuu vaatimattomasti kaksiossaan ja elää niin kuin opettaa. Kristina Kappelin kertoo kirjassaan Franciscus, Uuden ajan paavi (Kirjapaja) argentiinalaisen Jorge Bergoglion tien paavi Franciscukseksi.
Tie on ollut vaikea, Argentiinan kuohuvat tapahtumat olivat myös Bergoglion arkea hänen työskennellessään köyhien, luonnon ja rauhan puolesta. Paaviksi tultuaan hän on jatkanut samalla linjalla.
Paavi Franciscus on sanonut, että ahneus on maailman suurin sairaus ja meitä vaivaa henkinen Alzheimer, kun emme näe toisten hätää. Häneen kannattaa ehdottomasti tutustua tämän teoksen kautta.
Teksti: Tuula Kanninen
ROMAANEJA
Mahtiveli määräsi sisaren aviosäädystä
Naisen asema ei 1500-luvulla ollut hääppöinen, vaikka kuinka oli ylhäistä sukua. Kristiina Vuoren Filippassa (Tammi) nimihenkilö lainaa nimensä ja taustansa historialliselta henkilöltä, Filippa Flemingiltä.
Filippa elää Suomen-kartanossaan vallasnaisen tapaan. Isän kuoltua hänen elämäänsä hallitsevat ajan tavan mukaan veljet. Molemmat ovat vahvatahtoisia, mutta kirjassa Klaus Flemingillä on erityinen ote sisareensa. Sisar haluaisi mennä naimisiin, mutta veli on toista mieltä.
Kristiina Vuori on historiallisilla romaaneillaan valottanut ansiokkaasti elämää muutaman sadan vuoden takaa, eikä tämäkään teos tee poikkeusta. Filippan kertojan rooli on hieman erikoinen, mutta se toimii ja kantaa loppuun saakka.
Teksti: Tuula Kanninen
Pakahdutettuja kesätunteita
Kesäloma alkaa. Nelihenkinen perhe lähtee Pietarsaareen suvun vanhalle huvilalle. Jännitteitä on ilma tiheänään. Mies on saanut potkut it-firmasta, muttei kykene kertomaan siitä perheelleen, kirjaa kirjoittava nainen hautoo avioeroa. Takapenkillä on kaksi teiniä.
Siinä on Philip Teirin romaanin Tällä tavalla maailma loppuu (Otava) lähtöasetelma. Tarinan edetessä mukaan tulee joukko muitakin ihmisiä. Appivanhempia, vanhoja lapsuudenystäviä ja heidän ekokatastrofista saarnaavia kumppaneitaan.
Kirja voisi olla tunnelmaltaan synkkä, mutta Teir osaa kirjoittaa tapahtumiin ja ihmissuhteisiin kepeyttä. Kesäistä merenrantaelämää hän kuvailee niin hienosti, että lukija aistii luonnon äänet ja tuoksut.
Teksti: Pirjo Houni
Pohjoisen vaietut salaisuudet
Lasten hyväksikäyttö uskonnollisissa yhteisöissä on vaikea aihe. Ruusuvuoren pariskunta, kirjailija Juha ja lastenpsykiatri Ulla, lähestyy sitä hienovaraisesti yhteisessä romaanissaan Yksi näistä pienimmistä (WSOY).
Eletään Posion perukoilla, jossa Susikartanon Laila asuu yksin koiransa kanssa. Aviottomana syntynyt Laila pyrkii aikuisenakin olemaan mahdollisimman huomaamaton. Kirjan henkilöt ovat omituisuudessaan herkullisia tyyppejä, joita taatusti löytyy perukoilta tänäkin päivänä, kuten myös kuoliaaksi vaiettuja salaisuuksia.
Teksti on intensiivistä, vaikka pieni tiivistäminen olisi sitä napakoittanut. Itse lapsena lestadiolaisseuroissa kulkeneena heräsi suru ja kiukku naisten ja lasten asemasta tässä miesten hallitsemassa yhteisössä.
Teksti: Tuula Kanninen
Kertomus Varsovan ghetosta järkyttää
Tilar J. Mazzeon Irenan lapset (Like) vie sotavuosiin. Tositarinassa puolalainen sosiaalityöntekijä Irena Sendler pelastaa yhdessä vastarintaliikkeen jäsenten kanssa tuhansia lapsia Varsovan ghetosta.
Kirja on järkyttävää luettavaa. Se kertoo holokaustista, julmuudesta, pelosta sekä Varsovan juutalaisyhteisön ja lopulta lähes koko kaupungin tuhoamisesta. Samalla se kertoo rohkeudesta ja ihmisistä, jotka olivat valmiita auttamaan henkensä uhalla.
Tämä kirja kannattaa lukea, jotta emme unohda, mitä ihmisyys on.
Teksti: Pirjo Nurmilaukas
Muista myös nämä!
