Otetaan alkuun helppo kysymys: minkä väristä on lohi? 

Punaista tietenkin. Oranssiin ja roosaan vivahtavaa. Lohenpunainen on käsite. Ihmisillä on niin vahva mielikuva kalatiskissä hehkuvan lohifileen väristä, että saman termin avulla myydään muun muassa solmioita ja mariskooleja. 

Mutta jos puhutaan siitä lohesta, mitä suomalaisten lautasilta yleensä löytyy, vastaus on väärä. 

Norjassa kasvatetun lohen väri on peräisin sveitsiläiseltä tehtaalta. Sävy on määritelty tarkasti fokusryhmähaastatteluissa. Haastateltaville esitettiin värikartta – hieman samanlainen, jonka avulla rautakaupat esittelevät maalisävyjä. Värit 22–24 (vaalean roosat) eivät miellyttäneet lohitutkimuksen osallistujia. Sen sijaan he innostuivat sävyistä 33–34, jotka ovat mahdollisimman punaisia. Niihin yhdistettiin täyteläinen maku, tuoreus ja laatu, vaikka värillä ei sinänsä ole mitään vaikutusta näihin ominaisuuksiin. Niinpä norjalaisen kasvatuslohen väriksi valittiin virallisesti sävy numero 33. Sitä lisätään kalojen syömään rehuun. 

Ja nyt se oikea vastaus: ilman väriainetta kasvatuslohi olisi harmaata. 

Värikartta on vain pieni yksityiskohta Kjetil Østlin ja Simen Sætren tuoreessa tietokirjassa Vieras laji – Kuinka lohesta tuli miljardibisnes. Se kuvaa silti hyvin lohenkasvatuksen suurta tarinaa, jossa luonnollisuuden illuusio vaatii jatkuvasti keinotekoisuutta yhä suurempina annoksina. 

Eihän sen pitäisi yllättää. Lohenkasvatus on globaalia tehotuotantoa, jonka ympäristövaikutukset ovat suurempia kuin broileriteollisuuden ja jossa aiheutetaan eläimille vähintään yhtä paljon kärsimystä. Yksityiskohdat voi lukea tästä kirjasta, hyvin yksityiskohtaisesti dokumentoituna. Tekijät ovat norjalaisia toimittajia, jotka ovat tutkineet lohiteollisuutta vuosikausia.

Teoksen hätkähdyttävin osuus liittyy mielikuvien luomiseen. Norjalaiset, nuo mukavan juurevat veikkoset villapaidoissaan, ovat painostaneet, kiusanneet ja pelotelleet vuosikymmenten aikoina kymmeniä tutkijoita ja toimittajia, jotka ovat yrittäneet kertoa lohenkasvatuksen pimeistä puolista. Ihmiset on pakotettu vaihtamaan ammattia ja vaikenemaan. Kalankasvatusala on siis toiminut hieman samoin kuin tupakkateollisuus aikanaan. 

Vähemmästäkin menee ruokahalu. 

Nuorempana monet ystävistäni olivat vegaaneja. Mitä vanhemmaksi sukupolveni on tullut, sitä enemmän tästä on lipsuttu. Nykyään valtaosa tarjoaa ainakin lapsilleen munia, maitoa ja ennen kaikkea kalaa. Suomessa se on usein norjalaista kasvatuslohta, onhan tuo surullinen eväkäs maamme merkittävin ruokakala. Me tiedämme, että siihen liittyy ongelmia. Olemme kuulleet ennenkin antibiooteista ja saastuneista vesialueista, ehkä jopa jalostuksen sivuvaikutuksiin kuolleista kaloista. 

Mutta nythän on niin, että lohi ei ole erityisen söpö eläin. Kalat ovat ylipäätään outoja, limaisia, ilmeettömiä. Elävät toisessa maailmassa, pinnan alla. On helpompi tuntea sympatiaa pikkupossuja tai pörröisiä tipuja kohtaan. Ruokavalioista muodissa on fleksaus eli se, että syödään, mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Niin minäkin teen. 

Vieras laji on sisällöltään hätkähdyttävä teos mutta muodon puolesta viimeistelemätön. Tekstin tyylilaji heittelehtii leikkisästä kauhistelevaan. Välillä alleviivataan ja väännetään rautalangasta tuskastuttavuuteen asti, kuten tutkivassa journalismissa usein. Käännöskin on kieliasultaan paikoin kankea: lohitutkijat ”kokevat painostusta” ja lohet kuolevat ”täimyrkkykäsittelyn johdosta”.

Silti lohikirjan asia on niin painavaa, että muodon heikkoudet tekee mieli antaa anteeksi. Lopulta tämä tarina ei kerro kaloista vaan ihmisistä. Esimerkiksi näin.

Vuosikymmenten ajan yksi lohenkasvattajien suurimmista ongelmista on ollut se, että kaloja pääsee verkkoaltaista karkuun. Luonnonvesissä ne levittävät tauteja ja lisääntyvät luonnonlohien kanssa, jolloin villikalakanta heikkenee. Voisi siis kuvitella, että kasvattajat olisivat ryhtyneet toimiin, jotka estävät karkaamisen. 

Näin he eivät kuitenkaan tehneet. Sen sijaan kasvatuslohia jalostettiin entistä pidemmälle. Syntyi uusi, lisääntymiskyvytön ”laji”, jota voidaan tuottaa vain laboratorioissa: triploidilohi. Se on epämuodostunut ja saa helposti haavaumia, mutta tästä ei välitetty. Nuo kalat uivat valtavissa verkkoaltaissa tuskaisina tänäkin päivänä. Kunnes kuolevat.