Tuulilasi

Verottaja kiinnostui sähköautojen lataamisesta työpaikalla

3


Verottaja kiinnostui sähköautojen lataamisesta työpaikalla

Sähköautojen lataamiskäytännöt työpaikalla ovat olleet kirjavia. Lain mukaan työntekijän saama etu on veronalaista, olipa kyse ilmaisista perunoista, bensasta tai sähköstä. Moottorinlämmittimen käyttöä taas ei ole verotettu.
Teksti Vesa Linja-aho

Sähköautot ja ladattavat hybridiautot ovat olleet niin harvinaisia, että Verohallinnossa ei ole perinteisesti kiinnitetty asiaan huomiota. Ohjeistuksen puuttumista on kentällä tulkittu niin, että latausta on pidetty de facto verovapaana etuna tai työnantaja ei ole – paperitöitä välttääkseen – edes halunnut tietää ladataanko pihalla sähköautoa vai ei. Eräs työnantaja kertoi vuonna 2012 saaneensa ohjeen verovirkailijalta, että koska kyse on mitättömistä summista ja muutamasta autosta, ei verottajalla ole intressiä puuttua asiaan.

Sähköautojen määrä on kuitenkin kasvanut, ja samalla myös aihetta koskevien kyselyjen määrä Verohallintoon. Täyssähköhenkilöautoja on Suomessa liikennekäytössä jo yli 700, ja ladattavia hybridejä yli 900.

Asia nousi esille, kun Tuulilasi sai Verohallinnon työntekijältä tiedon, että sähköauton lataamisesta työpaikan lämmitys- tai muusta pistokkeesta on tulossa maininta vuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista olevaan uuteen ohjeeseen. Luontoisetuja koskeva ohje on julkaistu perinteisesti marraskuussa. Työpaikkalataamisen verotettavuudesta on keskusteltu myös Sähköautot.nyt-ryhmässä.

Ylitarkastaja Janne Myllymäki Verohallinnosta vahvistaa, että työpaikkalatauksen verotus on ollut esillä Verohallinnossa, mutta kumoaa väitteen siitä, että se liittyisi marraskuiseen luontoisetupäätökseen. ”Ei (marraskuussa annettavaan) luontoisetupäätöksen ole tulossa mitään erityisiä sähköautoilua koskevia muutoksia. Verohallinnon ohjeisiin saattaa tulla jossain vaiheessa jotain pientä lisämainintaa tähän teemaan liittyen. Ohjeet ovat kuitenkin ihan eri asia kuin luontoisetupäätös. Aikataulustakaan en osaa vielä sanoa”, Myllymäki kertoo.

”Sähköauton lataaminen työpaikalla on luontoisetu ja se on aina ollut luontoisetu, asiaa ei ole vain erityisesti valvottu eikä siitä ole kirjattu ohjetta mihinkään”, jatkaa Myllymäki.

Tuloverolain mukaan työnantajalta saatu luontoisetu on veronalaista ansiotuloa ja arvioidaan käypään arvoon, olipa kyse sitten perunoina, bensiininä tai sähkönä saadusta luontoisedusta, ja mitään euromääräisiä maksimirajoja etujen verovapaudelle ei ole. Jos työnantaja ostaa työntekijälle litran bensaa vuodessa, sitä verotetaan kuten palkkaa.

Jos työntekijällä on vapaa autoetu, lataamisen arvo on jo autoedun verotusarvossa jolloin sitä ei veroteta enää erikseen.

Parkkipaikka tai autohallipaikka työpaikalla taas ei ole verotettava etu, ei myöskään lämmityspistoke. Mutta onko tässä ristiriita? Miksi polttomoottoriauton lämmittäminen on verovapaa etu, mutta sähköauton lataaminen ei?

”Lämmityspistoke on katsottu vuosikymmeniä verovapaaksi eduksi, mutta lataussähköön suhtaudutaan samalla tavalla kuin siihen, että työnantaja antaisi tankata bensaa tai dieseliä autoon”, ylitarkastaja Myllymäki sanoo.

Mutta lopputuloshan on molemmissa sama: palkansaajan itse maksettavaa polttoainetta/sähköä kuluu vähemmän. Itse asiassa esilämmitys on rahamääräisesti suurempi etu: 500 watin moottorinlämmitin ja 2 kilowatin sisätilalämmitin hönkivät yhteensä 2,5 kilowatin teholla, ajastimen salliessa enintään kahden tunnin lämmityksen eli 5 kilowattitunnin energian käytön kerralla.

Tyypillinen sähköauto hörppää pistorasiasta 10 ampeerin virran eli 2,3 kilowatin tehon. Pienen kokoluokan sähköauto kuluttaa noin 15 kilowattituntia sadalla kilometrillä, ja yhdensuuntaisen työmatkan pituus Suomessa on keskimäärin 14 kilometriä, joten energiaa tarvitaan vain 2,1 kilowattituntia. Jos kuukaudessa on 20 työpäivää ja sähkö maksaa 8 senttiä kilowattitunnilta, edun arvo on 3,36 euroa kuukaudessa. Lataushäviöt voivat nostaa summan neljään tai viiteen euroon ja pidempi työmatka luonnollisesti nostaa edun arvoa. Kannattaako tällaista summaa pyöritellä?

”Jos joku haluaisi saivarrella niin se pitäisi sitten tehdä niin päin, että sitä lämmityssähköäkin ruvetaan verottamaan”, Myllymäki kommentoi. ”Mutta verotuskäytännössä sitä ei ole verotettu eikä meillä ole mitään aihetta ruveta sitä nyt verottamaan. Sähköautot ovat olleet harvinaisia ja moni on varmasti ladannut autoa työnantajan tietämättä. Lähtökohta kuitenkin on, että verotus perustuu käytetyn sähkön käypään arvoon.”

Täytyykö siis työnantajan investoida sähkömittariin ja sen lukemisbyrokratiaan, jotta sähköautoilevan työntekijän sähköt saadaan laskutettua? Pelkkä mittari asennettuna maksaa kolminumeroisen summan euroja, ja siihen mittarinlukemis ja -palkanlaskentakulut päälle. Tämä voi johtaa siihen, että lataaminen työpaikalla kielletään kokonaan. Olisiko vaikkapa puhelinedusta tuttu kiinteä kuukausisumma mielekkäämpi? Puhelinedusta työntekijää verotetaan 20 euron edestä kuukaudessa, olipa hänellä viidenkympin Lumia tai tonnin iPhone – ja puhuipa hän viiden tai viidenkymmenen euron edestä kuukaudessa yksityispuhelujaan.

Myllymäki ymmärtää näkökulman hyvin. ”Lainsäädännön mukaan lähtökohtana on todelliset kustannukset, mutta jos summa on noin pieni suhteessa mittauskuluihin, niin voisi olla mielekästä hakea tähän jotain kaavamaista arvoa. Tätä täytyy vähän kypsytellä.”

Toisaalta edun arvoon vaikuttaa huomattavasti se, onko työmatka 10 vain 110 kilometriä.

Kaikkien osapuolten etu olisi, että mahdollinen verollepano suoritetaan mahdollisimman kevyellä byrokratialla. Yksi vaihtoehto olisi esimerkiksi, että edun arvo vuodessa olisi sähkön keskihinta kerrottuna yhdensuuntaisen työmatkan pituudella, työpäivien määrällä ja sähköautojen keskimääräisellä kulutuksella.

”Keskustelemme asiasta ja pohdimme saataisiinko tähän mietittyä joku kaava-arvo”, Myllymäki jatkaa.

Kokonaan toinen asia on, kannattaako verotukseen puuttua vielä tässä vaiheessa. Paljon puhuttu sähköisen liikenteen edistäminen ei kaipaa käsijarruksi yhtään lisäbyrokratiaa. ”Verohallinnon on toimittava lainsäädännön puitteissa, jos eduskunta päättää tämän verovapaaksi niin se on sitten eri asia”, kiteyttää Myllymäki.

Julkaistu: 2.11.2015