YouTubesta ja radiojuontajasta tv-tähdeksi ponnistanut Veronica Verho,  23, hurmasi suomalaiset Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa ja pistää nyt kaikkensa likoon Possessa. Hybridivaikuttaja Verho on Suomen vaikutusvaltaisimpia mediapersoonia, jota tuhannet ihmiset seuraavat useissa kanavissa.

Olet tehnyt paljon töitä 13-vuotiaasta lähtien: toiminut esimerkiksi lastenhoitajana ja siivoojana. Millaista työtä tubettaminen on ja mitä se vaatii?

– Päiväni eroaa muiden tubettajien päivistä, koska monelle videoiden tekeminen on pääasiallinen työ. Itse olen hybridivaikuttaja, sillä vaikutan monissa kanavissa. Sellaisena päivänä kun teen videota, keskityn kuvaamiseen ja editointiin täysin enkä tee muuta. Moni ei vieläkään ymmärrä, miten paljon työtä tubettaminen vaatii. Monen mielestä pyörin vain televisiossa, kun muut raatavat päivätöissä. Kolme vuotta sitten tuollainen kommentti olisi mennyt pahasti ihon alle, mutta enää en jaksa haastaa riitaa.

Olen antanut koko elämäni nettiin. Olen kertonut sinne kaiken helpoista asioista vaikeisiin ja jakanut perusarkeani. En kadu päivääkään asioita, joita olen sinne sanonut. Katsojalla on kaikki aseet, mutta voin vain toivoa hyvää vastaanottoa. Koen sen tärkeämmäksi kuin tunnit, joita käytän tubettamiseen.

Oletko koskaan ollut palaa loppuun kuten monet muut tubettajat? Miten pidät huolta mielenterveydestäsi?

– Minut on kasvatettu niin, että jos päivässä on edes viisi minuuttia aikaa ottaa rennosti, teen niin. Siksi en ole onneksi palanut loppuun. Sen lisäksi käyn aina välillä terapiassa juttelemassa, kun tulee sellainen hetki, että on liikaa kaikkea. Se on apu, joka olisi kaikille hyvä ammatista riippumatta. Kun avaa omia tuntemuksiaan, jaksaa paremmin eteenpäin.

Yksityisyydestä pidän huolta ajattelemalla niin, että voin jakaa kaikki sellaiset asiat, jotka voisin kertoa tuntemattomalle vastaantulijalle kadulla. Jos ensimmäisenä ajattelen, että ei, jätän asian sikseen. Puhun vain omista asioistani, en kenenkään toisen. Siksi en jaa esimerkiksi perhe- tai seurustelujuttujani.

Sinulla on 231 000 seuraajaa Youtubessa. Kuinka vakavasti otat roolisi nuorten esikuvana?

– Olen kiitollinen siitä, että valtaosa seuraajistani on täysi-ikäisiä tai vanhempia. En siis tee videoita esimerkiksi 14-vuotiaan pikkusiskoni ikäisille seuraajille. Tiedän toki, että seuraajistani löytyy sen ikäisiä. Otan siksi sen vakavasti, jos olen jollekin roolimalli, yhtä lailla kuin otan isosiskouteni. Toisaalta jos miettisin sitä joka päivä, olisin ollut jo kauan aikaa sitten burnoutissa.

Olet päässyt somen avulla tekemään televisio- ja radiotöitä. Millaisia ajatuksia se on herättänyt, millaiselta tuntuu saavuttaa paljon jo varsin nuorena?

– Todella hienolta. Olisi vaikeaa luopua mistään osa-alueesta ammatillisesti vielä pitkään aikaan. Haluan jatkaa televisiossa, radiossa ja myös tubessa. Muistan miten kaksi vuotta sitten vannoin, että en ikinä lähde tekemään töitä televisiossa. Olen lopulta aika ujo ihminen ja rakastan tehdä yksin asioita. En odottanut, että tällainen päivä tulisi, mutta nyt se tuntuu hienolta ja juuri oikealta.

Olet puhunut myös huonosta itsetunnostasi. Miten olet pystynyt parantamaan sitä?

– Olen viime vuosina löytänyt uudenlaista itsevarmuutta, ja esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa kasvatti minua ihmisenä tosi paljon. Luulin pitkään, että olen hyvä muutamassa asiassa, mutta en loistava missään. Elin sellaisessa ajatusmaailmassa tosi pitkään. Nyt olen heittänyt sen ajatusmallin roskakoriin, koska on turha miettiä, missä on hyvä. Tärkeintä on tehdä. Lisäksi yritän olla ottamatta itseäni liian vakavasti. Jos mokaan, ajattelen, että moni muukin on kämmännyt samana päivänä. Kaikille sattuu munauksia. Tiedän silti, että monen on vaikea käsittää julkisuuden henkilön olevan ihminen eikä mikään hahmo jossain internetissä.

Arvostelu on asia, johon en totu koskaan. Ulkonäköäni on kommentoitu seitsemän viime vuotta, mutta se on nykyään helpompaa, kun olen itse sujut itseni kanssa. Ennen kun aloin viettää aktiivisempaa elämää sain tosi paljon kommentteja painostani: että näytän norsulta tai lihavalta. Se oli 18-vuotiaalle tosi paha paikka. Sellainen lietsoo itseinhoa.

Kerroit vuonna 2017 avoimesti myös lapsettomuudestasi. Mitä ajattelet siitä nyt, onko se edelleen maailmanloppu?

– Tällä hetkellä lapset eivät ole ajankohtainen asia elämässäni, mutta ihmiset ovat vieläkin varsin varovaisia, kun puhuvat tästä minulle. Kun kerroin lapsettomuudestani, oli ihanaa saada muilta apua ja palautetta. On hienoa, että lapsettomuudesta puhutaan. En tunne enää, että olen ainoa ihminen joka siitä kärsii. Maailmassa on paljon kodittomia lapsia, eikä naisen tarvitse synnyttää ollakseen äiti.

Miltä tuntuu kertoa avoimesti heikkouksistaan tuhansille ihmisille?

– Vaikka saan joka päivä uusia seuraajia, useat heistä ovat kulkeneet mukanani jo vuosia. Koen seuraajani turvaverkkona, kaveriryhmänä, joka on vain aivan valtavan kokoinen. Aina kun tapaan heitä, valtaosa on todella ihania. Moni tulee avautumaan ihan yhtäkkiä aiheesta, joka on koskettanut heitä syvästi, kuten vanhempien erosta. Sellaiset hetket ovat parhaita. Olen myös pystynyt auttamaan ihmisiä avautumaan omille ystävilleen joko kanavani tai podcastini kautta. Se on hienoin tässä ammatissa saavuttamani asia.

Kerro jokin salaisuutesi.

– Jos olen myöhässä, kerron aina etsiväni parkkipaikkaa, vaikka olisin vasta matkalla kohteeseen.

Veronica Verho Youtubessa: mariieveronica