Image

Venla Rossin ruokakolumni & resepti: Ex-eksoottinen herkku

Venla Rossin ruokakolumni & resepti: Ex-eksoottinen herkku
Valkosipuli on aina erottanut yhteiskuntaluokat toisistaan. Nyt siitä on tullut junttia.
Julkaistu: 1.4.2021
Valkosipuli tuli Suomeen 1970-luvulla, samaan aikaan taistolaisuuden kanssa.
Totta kai kynsilaukkaa oli täällä viljelty pappilan pihamailla jo satoja vuosia, mutta pitkään motivaatio valkosipulin kasvattamiseen ja nauttimiseen oli lähinnä lääkinnällinen. Vanha kansa uskoi, että valkosipuli oli lääke lähes vaivaan kuin vaivaan, ja nykytutkimuksen valossa tämä saattoi olla yksi niitä harvoja asioita, joissa vanha kansa on koskaan ollut oikeassa.
Siitä huolimatta valkosipuli ei saavuttanut Pohjolan perukoilla mainittavaa gastronomista suosiota. Sitten tuli 1960-luku ja suomalaiset oppivat seuramatkailemaan. Monet näistä matkoista nimittäin suuntautuivat Välimerelle, ja siellä kalvakkaat turistit tutustuivat joukolla vahvasti tuoksuvaan ruokaan.
Pian valkosipulista tuli eksotiikan ja ”vähän paremman” ruoan symboli. Ei ollut sattumaa, että se oli näyttävästi esillä 1980-luvun puolivälissä perustetussa Rosso-ketjussa. Rosson ruokalistalla oli valkosipuliperunoita, raastepöydässä valkosipulikastiketta ja pizzojen päällä murskattua valkosipulia. Seiniä koristivat kynsilaukkaletit.
"Valkosipuli on tuhansien vuosien ajan sekä ilmentänyt luokkaeroja että syventänyt niitä. Antiikin Roomassa se oli erityisesti sotilaiden suosiossa."
Kaikkia kehitys ei ihastuttanut. Vanha polvi nyrpisteli pitkään nenäänsä valkosipulille. Alkuvaiheessa nähtiin myös monenmoisia ylilyöntejä. Valkosipulin rooli 1980-luvun Suomessa oli hieman sama kuin myöhemmin chilin: pullisteltiin määrällä eikä maulla.
Syntyi kaksi leiriä: valkosipulin rakastajat ja sen vihaajat.
Se ei ole ihme. Valkosipuli on tuhansien vuosien ajan sekä ilmentänyt luokkaeroja että syventänyt niitä. Antiikin Roomassa se oli erityisesti sotilaiden suosiossa. Valkosipuli levisikin tehokkaasti, kun legioonalaiset istuttivat kynsilaukkaa kaikkialle, minne he milloinkin marssivat. Keskiajan Italiassa ja Ranskassa aatelisto ja papisto kavahtivat kynsilaukan lemua, mutta kansa rakasti sisukasta maustekasviaan.
Nyky-Suomessa valkosipuli on joutunut gastronomisen maalaisserkun rooliin. Se ei ole enää eksoottinen herkku vaan maakuntien kebab-pizzeroiden vakiomauste, jolla peitetään pizzasta halpojen kinkkusuikaleiden ja alennusjuustoraasteen tympeä aromi. Trendikkäät kaupunkilaiset hakevat makuilotulitusta some-stailaittuihin ruokiinsa mieluummin misolla, ponzulla ja gochujangilla. Kynsilaukka-ravintolakin suljettiin jo monta vuotta sitten.
Ehkä me parantelemme edelleen lapsuuden Rosso-illallisten valkosipuliövereitä. Valkosipuli on kuitenkin liian hieno asia unohdettavaksi. Milloin söit viimeksi ihan rehellisiä valkosipuliperunoita? Ja nyt vinkki, miten niistä tulee parempia kuin lapsuusmuistoissa. Älä siivuta valkosipulia suoraan vuokaan vaan kippaa pilkotut kynnet ensin kattilaan kermapurkillisen kanssa. Hauduta valkosipulia vartin ajan kermassa ja holvaa ihanan tuoksuva neste vasta sitten perunoiden päälle, niin maku leviää vuokaan tasaisemmin. Kun nostat aromikkaan vuoan uunista, on maailma hetken ajan yhtä yksinkertaisen hyvä paikka kuin taistolaisten unelmissa.
Venla Rossi on helsinkiläinen toimittaja, joka kaipaa raastepöytää.

Kolmen valkosipulin juustomakaronilaatikko

Kun valkosipulinkynnet ensin keitetään balsamicosiirapissa, ne tekevät makaronilaatikosta sekä lohturuokaa että luksusta.
  • 100 g pinjansiemeniä
  • 3 kokonaista valkosipulia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 400 g makaronia
  • 1 rkl balsamicoa
  • 1 rkl sokeria
  • 1 ruukku tuoretta timjamia
  • 200 g pehmeää vuohenjuustoa
  • 2 dl ruokakermaa
  • 1 rasia kirsikkatomaatteja
  • 50 g parmesaania
  • Suolaa ja mustapippuria myllystä
  1. Paahda pinjansiemenet kuumalla, kuivalla pannulla ja siirrä syrjään. Kuori valkosipulit ja puolita kynnet. Pese ja pilko kirsikkatomaatit.
  2. Keitä valkosipulinkynsiä kasarissa vesitilkassa noin 3 minuuttia. Kaada ne siivilään ja kuivaa kasari. Paista kasarissa valkosipulinkynsiä oliiviöljyssä pari minuuttia. Lisää sitten balsamico, 1 dl silputtua timjamia, sokeri ja 2 dl vettä sekä ripaus suolaa. Keitä 20 minuuttia tai kunnes neste on muuttunut paksuksi siirapiksi.
  3. Pane uuni lämpiämään 175 asteeseen. Keitä pasta pari minuuttia vaille kypsäksi ja kaada vesi pois. Sekoita pastan joukkoon kerma sekä reilusti suolaa ja mustapippuria. Lisää pastan joukkoon myös pinjansiemenet, tomaatit ja murusteltu vuohenjuusto. Siirrä vuokaan. Lisää pastan päälle valkosipulinkynnet, kaavi mukaan myös niiden joukkoon jäänyt siirappi. Ripottele päällimmäiseksi parmesaani ja paista makaronilaatikkoa uunissa 30–40 minuuttia. Revi timjamia makaronilaatikon päälle ennen tarjoamista. Syö ketsupin kanssa tai ilman.
1 kommentti