Eeva

Venetsia: Nautintoja kaikille aisteille



Venetsia: Nautintoja kaikille aisteille

Sadunhohtoinen Venetsia on täynnä kiehtovia tarinoita ja suussasulavia herkkuja. Laguunin iätön kaunotar houkuttelee kuljeksimaan kapeille kujilleen.
Teksti Pinja Rosenberg
Kuvat Fotolia, Pinja Rosenberg

Pienikin merenpinnan nousu tai sadekertymä näkyy suurina lammikoina Pyhän Markuksen torilla, Venetsian matalimmassa kohdassa. Veteen peilautuu kaupungin pääkirkko, Pyhän Markuksen basilika. Sen ulkoasussa riittää hämmästeltävää, ja komea on mosaiikeista kultaisena välkehtivä sisäkattokin.

Torin kalteva kellotorni on Venetsian korkein rakennelma. Aikanaan siitä roikotettiin häkkejä, joissa virui rikollisia, kuten erään nunnan luota yllätetty lemmekäs munkki.

Aukiolla käy monikielinen kuhina, kun matkailijat jonottavat katselemaan basilikan aarteita ja tornin näköaloja. Toria kiertäviltä katetuilta käytäviltä löytyvät kahvilat Florian ja Quadri. Niiden orkesterit soittavat välillä yhtä aikaa kuin kilpaa.

Vuonna 1720 perustettua Floriania sanotaan maailman vanhimmaksi kahvilaksi. Sen koristeellisessa salongissa nautti 1700-luvun muotijuomaa, ”mustaa vettä” myös venetsialainen seikkailija Giacomo Casanova.

Musiikista tulevan lisämaksun kera espressokupillisen hinta kipuaa Florianissa kahteentoista euroon. Paikalliset suuntaavatkin kahvittelemaan mieluummin esimerkiksi Rialton sillan yli Pasticceria Rizzardiniin San Polon kaupunginosaan. Täältä venetsialaiset ovat ostaneet suussasulavia leivonnaisia vuodesta 1742 alkaen.

Pyhän Markuksen torin vaaleanpunaisessa palatsissa asui doge, kaupunkivaltion hallitsija.

Kasinoiden kaupunki

Venetsiassa oli 1700-luvulla yli sata yksityisasuntoihin perustettua kasinoa, joissa aristokraatit pelasivat, tanssivat ja flirttailivat. Yksi niistä, pieni ja suloinen Casinò Venier, on nykyään Ranskan kulttuuri-instituutin käytössä ja avoin yleisölle.

Kapeat portaat vievät toiseen kerrokseen. Lattia on kuvioitua marmoria, seinät ja katto on koristeltu freskoilla, stukkolla ja Muranon jo himmenneillä peileillä. Kielikursseja järjestetään huoneessa, josta on joskus voinut paeta salaoven kautta.

Venetsiassa on parhaimmillaan ollut toistakymmentä teatteria, ja oopperassa käyminen oli suosittua. Kuuluisa La Fenicen oopperatalo on palanut jo kahdesti, viimeksi vuonna 1996, jolloin tuli tuhosi kaiken paitsi ulkoseinät. Rakennus restauroitiin pikkutarkasti, ja avajaisia juhlistettiin Giuseppe Verdin La Traviata -oopperan esityksellä vuonna 2004.

Casanovan aikaan ooppera oli tärkeä kohtaamispaikka ja aitioissa harrastettiin muutakin kuin kulttuuria. Naimisissa olevat naiset saivat käydä oopperassa vain naamio kasvoillaan.

Naamioilla oli muutenkin merkittävä rooli yhteiskunnassa keskiajalta Venetsian tasavallan kukistumiseen eli vuoteen 1797 asti. Vaikka naamion käyttöä säädeltiin erilaisilla lakipykälillä, sitä hyödynnettiin niin rakkaus- kuin rikosasioissakin.

Rikoksia on La Fenicessä tehtykin, ainakin Donna Leonin dekkarissa. Talon saa kiertää kymmenellä eurolla ääniopas korvalla kulkien. Liput esityksiin liikkuvat sadan euron molemmin puolin, ja niitä saa suoraan teatterista tai sen nettisivuilta.

Naamioita ja ylellisyyksiä

Tunnetuimpia naamionvalmistajia on Ca’ Macana lähellä Campo San Barnabaa. Työpajaa ja kahta kauppaa pyörittävä perheyritys on tehnyt naamioita lukuisiin elokuviin Stanley Kubrickin Eyes Wide Shutista lähtien. Matkailijat ostavat naamioita erityisesti karnevaaliaikaan, mutta niitä tilataan myös juhliin ja muotinäytöksiin. Näyttävimmät naamiot koristellaan lehtikullalla, sulilla ja Swarovski-kristalleilla.

Ylellisyydet ja nautinnot kuuluvat Venetsiaan. Parfyymien käytön toi tänne naimakaupan myötä kreikkalainen prinsessa Theodora Doukaina jo vuonna 1075. Hänen hajustettuja hansikkaitaan ja ruokaillessa käyttämäänsä uutta kapinetta, haarukkaa, paheksuttiin laajalti.

Venetsian hajuvesihistoriasta kertoo Palazzo Mocenigo, jossa toimii myös tekstiili- ja pukumuseo. Vanhan aatelispalatsin seiniä peittävät paksut kangastapetit ja saleissa on tallella alkuperäisiä kalusteita. Suvun viimeisen jäsenen leskirouva asui talossa vielä 1970-luvulla.

Ylellisimmät venetsialaishotellit ovat yleensä entisiä aatelispalatseja, mutta viiden tähden Metropole on ollut tyttöjen orpokoti. Lapsille opetettiin musiikkia hotellin nykyisen aulabaarin kohdalla, ja heidän opettajanaan toimi itse Antonio Vivaldi. Hänen tunnetuin teoksensa Neljä vuodenaikaa on sävelletty täällä.

Baaritiskin vieressä on lasitettu pyöröovi, joka ei ole enää käytössä. Vivaldin aikaan siitä sujautettiin ei-toivotut, kenties aatelismiehen rakastajattarelle syntyneet vauvat.

Metropolessa on majoittunut myös Sigmund Freud, joka kirjoitti vaimolleen sänkynsä olevan erinomainen.

Hotellin kaikki 67 huonetta ovat erilaisia, ja jossakin niistä asui myös Thomas Mann kirjoittaessaan teostaan Kuolema Venetsiassa. Aulan itämainen teema jatkuu hotellin MET-ravintolassa, jossa voi nauttia Michelin-tasoisen illallisen.

Naamiot olivat alun perin valkoisia ja koristelemattomia.

Makujen maailma

Venetsialaisia erikoisherkkuja kannattaa maistella läntisessä Dorsoduron kaupunginosassa. Osteria alla Bifora, opiskelijoiden suosiman Santa Margherita -aukion paras ruokapaikka, on usein täynnä. Pöytä vapautuu aperitiivia siemaillessa, ja pian lautasella on paikallista baccalà- eli turskatahnaa ja katkarapuja happamassa kastikkeessa.

Pienen kanaalin varrella, Fondamenta Nani -kadulla äiti ja kolme aikuista poikaa häärivät viinibaari Schiavissa. Vitriinissä on cicchettejä, pieniä leipäsiä, joille on kasattu esimerkiksi mustekalaa, ricotta-juustoa ja saksanpähkinää. Kotitekoisen majoneesin päälle on ripoteltu kukan terälehtiä ja chiliä.

Alkupalaksi tai lounaaksi sopivien cicchettien kanssa maistuu oranssi drinkki, spritz, tai pirskahteleva prosecco. Suolapalat nautitaan seisten, tiskiin tai kanavanreunaan nojaillen.

Baaria viistosti vastapäätä näkyy vanha gondolikorjaamo, jonka suojissa Casanovan kerrotaan vaihtaneen ikuisen nuoruuden reseptejä salatieteilijä, kreivi Giuseppe Balsamon kanssa.

Kuja päättyy Zatteren rantakadulle. Tänne paikalliset kerääntyvät iltakävelylle ihailemaan auringonlaskua. Supermarketin naapurista löytyy antiikkikauppa Il Mercante di Venezia.

Kauppias kuuntelee radiosta jalkapalloa laivojen pienoismallien ja täytettyjen eläinten keskellä. Pitkä pöytä on katettu kuin suureellista illallista varten.

Rialton marmorisiltaa edelsi puinen rakennelma.

Maailman kaunein tie

Rialton sillan kupeessa on Venetsian uusin ostospaikka, tavaratalo T Fondaco dei Tedeschi. Vaatteita, hajuvesiä ja herkkuja pursuavan rakennuksen on uudistanut hollantilaisarkkitehti Rem Koolhaas. 1500-luvun palatsi on saanut punaiset liukuportaat ja kattoterassin, josta on huikea näkymä yli kaupungin kattojen ja Canal Granden.

Maailman kauneimmaksi tieksi kutsuttu kanava on kuljettava päästä päähän vesibussilla. Silmät lepäävät palatseissa, joista moni on nykyisin taidekäytössä tai hotellina.

Kanaalin kärjen vanha tullikamari Punta della Dogana on muutettu nykytaiteen museoksi. Sen vaihtuvat näyttelyt kootaan japanilaisarkkitehti Tadao Andōn uudistamiin tiloihin.

Katse hakeutuu rakennuksen katolle, jossa tuuli kääntelee kullattua Fortunaa, onnen ja sattuman jumalatarta. ●

Punta della Doganassa esitellään nykytaidetta. Museon omistaa ranskalaismiljardööri François Pinault.

Sadalle saarelle rakennettu Venetsia houkuttelee matkailijoita

●Venetsia on pystytetty miljoonien paalujen päälle yli sadalle saarelle. Saaria yhdistää noin neljäsataa siltaa, joista noin 70 on yksityisiä. Alun perin kaikki sillat olivat kaiteettomia.

●Asukasluku laskee rajusti ja on nyt alle 55 000. Turisteja käy vuosittain noin 30 miljoonaa.

●Gondoliajelu maksaa noin 80 €, ja se on koettava kerran elämässä. Hotelleilla on omia gondolieereja, myös naispuolisia.

●Laguunin muillekin saarille pääsee vesibussilla: Lido tunnetaan hiekkarannasta ja elokuvajuhlista, Murano lasista, Burano värikkäistä taloista, Torcello laguunin alkuperäisenä asutusalueena ja San Michele hautausmaasaarena.

●Karnevaali tammi-helmikuussa ja alkukesän taide- ja arkkitehtuuribiennaali ovat tärkeimpiä vuosittaisia tapahtumia. Keväisin järjestettävää La Sensaa, Venetsian ja meren symbolista vihkimistä, on vietetty vuodesta 997 lähtien.

Julkaistu: 9.7.2018