Valppaat, tutkivat silmät poraavat suoraan lävitseni. Haastattelen venäläistä Juri Solomia, joka vierailee ohjaamassa Helsingin kaupunginteatterissa maanmiehensä Aleksandr Ostrovskin klassikkonäytelmää Metsä.

Tajuan haastattelun toisella minuutilla, miksi silmät ovat niin tutut. Edessäni istuu Dersu Uzala -elokuvan rehti ja reipas kapteeni Arsenijev. Juri Solomin näytteli Akira Kurosawan legendaarisen elokuvan (1975) toista pääroolia, tutkimusmatkailija Arsenijevia! Juri Solomin on myös yksi venäläisen kulttuurielämän suurista nimistä, hän on saanut aikoinaan Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimen ja toimi maansa kulttuuriministerinä vuosina 1990-1992.

Toimittaja ei voi paljastaa häkeltymistään, joten putoan kuin kissa neljälle tassulle ja jatkan sujuvasti keskustelua Dersun peräti kaksi vuotta kestäneistä filmauksista Siperiassa.

Seuraava kohtaus Solominin kanssa näytellään muutamaa kuukautta myöhemmin, kun hän on mukana kaupunginteatterin tiedotustilaisuudessa. Metsä-näytelmän toista pääroolia näyttelevä Asko Sarkola antaa ohjaajalle puheenvuoron, eikä tarinasta ole tulla loppua. Juri Solomin puhuu niin kuin vain venäläinen osaa. Tarina kaartaa, polveilee ja tuikkii, eikä tulkki, näyttelijä Jukka Voutilainen pysyisi perässä ellei hän taitaisi niin hyvin venäjän kieltä. Solomin on olevinaan vaatimaton, mutta sitä hän ei ole. Hän on omanarvontuntoinen, älykäs ja itseironinen. Ja yleisö on hurmaantunut.

Kolmannen kerran Juri Solomin pääsee ääneen Metsä-näytelmän ensi-iltakiitoksissa. Hän ottaa koko näyttämön haltuunsa, kiittelee taiteilijoita ja yleisöään. Hän haluaisi ottaa mukaansa Venäjälle hovimestarin roolia näyttelevän Lasse Pöystin, joka myhäilee vieressä.

Silloin oivallan jotain maailmojasyleilevästä venäläisestä sielusta.