Apu

Vedenalainen paratiisi



Vedenalainen paratiisi

Tämän lähemmäksi trooppisten korallimerien tunnelmaa ei Suomessa pääse: aurinkoinen hellepäivä, vaalea hiekkaranta ja kristallinkirkas, turkoosina hohtava järvi, jossa hopeakylkiset kalat parveilevat.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Juho Rahkonen

Mistä on täydellinen kesäpäivä tehty? Minun reseptini on seuraava: Otetaan roppakaupalla auringonpaistetta, annostellaan lämpöasteita noin 25. Sekoitetaan hienoon, vaaleaan hiekkaan. Lopuksi lisätään vesi.

Mutta mikä tahansa vesi ei kelpaa, vaan sen on oltava kirkkainta, puhtainta ja turkoosinvärisintä, mitä luonnosta löytyy. 

Happaman ja soistuneen maaperämme vuoksi Suomen järvet ja lammet ovat enimmäkseen sameita. Niiden vesi on tummaa kuin tee eivätkä ne houkuttele sukeltamaan.

Lopella Kanta-Hämeen maakunnassa sijaitseva Iso-Melkutin on toista maata. Se on kirkasvetinen erämaajärvi, jonka rannoilla ei juuri ole asutusta. 

Kuulin Iso-Melkuttimesta ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten sukellusta harrastavalta kaveriltani. Sen jälkeen olen käynyt järvellä monta kertaa, ja aina olen ollut yhtä häkeltynyt sen kauneudesta.

Isolimakotilon pitää välillä käydä pinnalla haukkaamassa happea.

Iso-Melkuttimen suurin syvyys on noin 27 metriä, ja sen rannat ovat monin paikoin jyrkkiä. Järven itäpäässä on matalarantainen uimapaikka, joka sopii myös lapsille.

Maastonmuodoiltaan monipuolisena Iso-Melkutin tarjoaa kiinnostavia näkymiä laitesukeltajille, mutta järvi soveltuu erinomaisesti myös snorklaukseen. Itse olen aina pitänyt sellaisista luontokohteista, joihin pääsee syventymään ilman suuria kalustoinvestointeja tai kursseja.

Harrastan vedenalaiskuvausta mahdollisimman kevyellä varustuksella: uimahousujen lisäksi mukanani pinnan alla on vain sukellusmaski ja pieni vedenpitävä kompaktikamera. Sen kuvanlaatu riittää mainiosti jopa painokäyttöön, vaikkakin monesti tilannekuvissa kaipaisi nopeampaa ja järeämpää työkalua.

Iso-Melkuttimen ympäri kiertää hieno retkeilypolku, joka on osa yli 200 kilometrin pituista Hämeen Ilvesreittiä. Järvi on Suomen mitassa keskikokoinen, pituudeltaan noin puolitoista kilometriä ja leveydeltään muutama sata metriä. 

Iso-Melkuttimen pohja on uppotukkeineen kuin vedenalainen aarniometsä.

Rantaviivaa on enemmän kuin pelkän pinta-alan perusteella voisi päätellä, sillä järvessä on pitkulaisia niemiä.

Hiekkaiset ja kivikkoiset niemet paljastavat Iso-Melkuttimen syntyhistorian: se on jääkauden muovaama ja sijaitsee Salpausseläksi kutsutulla harjualueella, joka alkaa maan eteläisimmästä pisteestä Hankoniemeltä ja jatkuu Hämeen ja Kymenlaakson kautta aina Itä-Suomen järvialueille.

Kymmensenttinen hauenpoikanen väijyy saalista lumpeenlehtien kätköissä.

Iso-Melkuttimessa pääsee näkemään suomalaisen järviluonnon hienouksia. Suurikokoiset hauet vaanivat saalista uppotukkien kätköissä, ja suuret ahven- ja särkiparvet vilahtelevat kimaltelevassa vedessä kuin Avara luonto -ohjelman dokumentissa.

Hauki on Suomen järvien kuningas. Kookasta petokalaa pääsee katsomaan ja kuvaamaan läheltä, jos malttaa uida hiljaa. 

Järvessä näkee myös paljon kotiloita, etenkin suuria piippolimakotiloita, jotka käyvät välillä veden pinnalla hengittämässä. Muista selkärangattomista yleisimpiä ovat vesimittarit, vesihämähäkit ja pienet punaiset vesikirput. 

Puhtaassa vedessä viihtyvät monet vesikasvit, kuten järvisätkin, nuottaruoho ja lumme. 

Sukeltaja  ja  valokuvaaja Pekka Tuuri toteaa kirjassaan Vedenalainen Suomi 

(WSOY 2013), että koko Suomessa on vain reilut kymmenen kirkasvetistä järvihelmeä. Tuuri nostaa Lopen Iso-Melkuttimen tähän joukkoon.

Valtaosa Suomen järvistä on humusjärviä, joiden vesi on ruskeaa. Näkösyvyys saattaa olla vain 30 senttimetriä, ja pimeys alkaa jo kolmen metrin syvyydessä. 

Saven sameuttamissa vesissä näkyvyys on sitäkin vähäisempää.

Vaikka Suomen vesistöt ovat pääosin hyvässä kunnossa, osa niistä on rehevöitynyt maatalouden ja ihmisasutuksen tuottamien ravinteiden takia.

Tuuri toteaa, että kaikkein kirkkaimmat järvet ovat lähdevaikutteisia – niissä hiekan suodattama pohjavesi nousee pintaa muodostaen lähdejärven. Tällaiset järvet ovat laskuojattomia, eli niihin ei valu vettä ojista tai toisista järvistä, ja ne sijaitsevat Salpausselkien alueella.

Ei voi muuta kuin ihmetellä: Suomessa on yli 180 000 järveä, ja ne peittävät kymmenesosan maamme pinta-alasta, mutta silti niin kirkkaat vesistöt kuin Iso-Melkutin ovat laskettavissa kahden käden sormilla. ●

Teksti ja kuvat Juho Rahkonen

Julkaistu: 5.7.2016