Eteisessä tuoksui persilja, kaasu ja se, mitä paksuun käytävämattoon sitten ikinä olikaan vuosien varrella tarttunut. Heti vasemmalla avautui keittiö, ja sen jälkeen oli pieni sivuhuone, melkeinpä pelkkä varasto, jossa talon isäntä asui. Kun käveli eteiskäytävää suoraan eteenpäin, oikealla oli kaksi ovea, ensin wc ja sitten suihku. Aivan käytävän päästä johti ovi omaan huoneeseeni.

Muistan vieläkin Ionin asunnon Moldovan pääkaupungin Chișinăun neuvostoaikaisessa kerrostalossa, vaikka majoituin siellä lähes 20 vuotta sitten. Se oli ensimmäisiä kertoja, kun yövyin matkalla jonkun kotona. Samalla opin Moldovasta monia asioita, joita en olisi voinut saada tietooni muualta, kuten ainoan oikean tavan valmistaa borssia.

Suosin edelleen matkoillani ihmisten kodeissa majoittumista. Ne tarjoavat monia konkreettisia asioita, joita hotelleissa ei ole, kuten keittiön. Paikallisten asunnot voivat myös paljastaa paljon vieraista maista.

Kun majoituin Ionin luona 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, elettiin aikaa ennen AirBnb:tä ja Wimdua. Koti­majoitukset löytyivät joko perinteisistä opaskirjoista tai spontaanimmin kaupunkien rauta­tieasemien edessä seisovilta mummoilta. Nykyään sama sujuu paljon helpommin: pelkästään AirBnb:n välittämät asunnot kattavat globaalisti arviolta 10–15 prosenttia kaikista lomamajoittumisista, ja esimerkiksi Yhdys­valloissa määrä on jo yli 20 prosenttia.

AirBnb:n suosio on johtanut siihen, että välitystoiminta on huomattavasti ­kaupallistunut. Sen sijaan, että ihmiset vuokraisivat ­kotejaan, suurta osaa asunnoista pidetään yllä vain turisteille. AirBnb:stä on kuitenkin yhä mahdollista bongata oikeiden ihmisten oikeita koteja, etenkin vähemmän suosituissa matkakohteissa sekä maaseudulla.

Asunnon esittely paljastaa kummasta on kyse: isännän tai emännän itsestään kertomat asiat, matala siivousmaksu sekä arkiset ­kännykkäkuvat stilisoitujen asunto­myynti­kuvien sijaan viestivät, että vuokraaja on yksityis­henkilö.

Kaupallistuminenkaan ei aina tarkoita, että aitous olisi menetetty. AirBnb:ssä on viime vuosina yleistynyt elämysten myynti: majoittajat voivat maksua vastaan vaikkapa valmistaa illallisen paikalliseen tapaan tai esitellä suosikkipaikkojaan kaupungissa. Vaikka he tarvitsevat tästä korvauksen, se ei tarkoita, että kyseessä olisi pelkkä kylmä bisnes.

Jos tahtoo pelata varman päälle, ­H­­omestay (homestay.com) on paras vaihtoehto aitoa kotimajoitusta kaipaavalle. Se listaa vain palveluun kirjautuneiden ihmisten koteja, joissa tavallisesti asutaan omistajan vieraana. Homestayn valikoima on paljon Air­Bnb:tä suppeampi, mutta sen välittämissä asunnoissa saa syvä­sukelluksen paikallis­kulttuuriin.

Lisäksi kannattaa testata talonvahtisivustoja, joista kattavin on Mind My House (mindmyhouse.com). Sen kautta voi pestautua eri puolille maailmaa huolehtimaan työn tai loman vuoksi matkustavien kodeista. Majoitus ei maksa mitään, ja tehtävänä on esimerkiksi kastella kukat, hakea posti, hoitaa lemmikkejä – ja samalla nauttia matkakohteesta.

Parhaimmillaan kotimajoitus on keskeinen osa vastuullista matkailua. Oikeissa kodeissa yöpymisen suurin etu on autenttinen kosketus maan kulttuuriin. Toisten nurkissa oppii ymmärtämään monenlaisia toiminta- ja ­ajattelutapoja. Samalla varmistaa, että käytetty raha – sivustojen välitysmaksut poislukien – tukee kohdemaata ja sen ihmisiä.

Kun kiertelin kymmenisen vuotta sitten Kiinassa, kotimajoitukset oli jo helppo löytää netistä. Jopa Yunnanin syrjäiseltä maaseudulta riisipeltojen keskeltä saattoi varata huoneen kiinalaisrouvan kotoa. Emäntä piti huolen myös vieraiden ruokailusta, ja hänen luonaan opin enemmän kiinalaisesta ruokakulttuurista kuin koko siihenastisen elämäni aikana.