Apu

Vastine Apu-lehden artikkeliin "Kuka pelkää arabimiestä?"

Vastine Apu-lehden artikkeliin "Kuka pelkää arabimiestä?"

Numerossa 3/2016 julkaistussa asematunnelireportaasissa kerrottiin myös Ylen toimittajan ja kuvaajan toiminnasta. Ohessa Ylen tuottajan vastine artikkeliin.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Apu-lehden artikkeli "Kuka pelkää arabimiestä?" (22.1.2016) antoi väärän kuvan Ylen toimittajan ja kuvaajan toiminnasta Helsingin asematunnelissa. Toimittaja Teppo Kuittisen kirjoittamasta reportaasista voi saada käsityksen, että Yle olisi yrittänyt epämääräisin keinoin vaikuttaa journalistisen sisällön lopputulokseen. Tämä ei pidä paikkaansa.

Kyse oli Yle Kioskin tekijöiden toteuttamasta sosiaalisesta kokeesta, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten asemalla yksin liikkuvaan naiseen reagoidaan – tai ei reagoida. Tarkoituksena oli toistaa Ylen toimittajan osin samassa paikassa tekemä vastaavantyyppinen koe vuodelta 1969.

Avun jutussa todetaan muun muassa, että "naistoimittaja vaikuttaa turhautuneelta" tai että "hän on usean illan ajan seisonut houkutuslintuna ja mikä on saldo? Kukaan ei tule edes hänelle juttelemaan, ahdistelusta puhumattakaan." Teksti antaa ymmärtää, että Ylen toimittajat olivat hakemassa asemalta materiaalia tietyin ennakko-odotuksin. Tämä ei pidä paikkaansa. Kuvaamisen motiivi olisi selvinnyt jutun kirjoittaneelle toimittajalle valmiista videosta: Kyllä, kovin paljon ei tapahtunut niinä kolmena iltana, jolloin kuvauksia tehtiin, jonkin verran huutelua silti esiintyi. Tämä kaikki kerrotaan videolla avoimesti. Video julkaistiin Kioskin Facebook-sivulla heti, kun se saatiin valmiiksi.

Artikkelin synnyttämiä vääriä mielikuvia edesauttoi, että jutun tehnyt toimittaja ei noudattanut tilanteessa Journalistin ohjeiden kohtaa numero 17. Kohdan 17 mukaan "haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi". Jutussa nimettömänä ja myöhemmin Twitterissä nimellä siteerattu Ylen kuvaaja ei tiennyt, että hänen kanssaan käyty keskustelu julkaistaisiin. Kuvaajan kertoma pitää sinänsä paikkaansa. Asiayhteys sen sijaan jää puuttumaan – ja miksi ei jäisi, sillä yleisesti hyväksytyn käytännön mukaan viestimet eivät yksityiskohtaisesti raportoi toisilleen keskeneräisistä juttuhankkeista.

Vastaava tuottaja

Antti Hirvonen

Yle Kioski

Toimittaja vastaa:

Journalistin ohjeissa todetaan: "Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi."

Ilmoitimme Yleisradion kuvaajalle olevamme tekemässä reportaasia Helsingin asematunnelin perjantai-illasta Apu-lehdelle. Kuvaaja sai siis ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa saatetaan käyttää. Hänelle myös kerrottiin, että juttu ilmestyy vain Apu-lehdessä. Yleinen käytäntö suomalaisessa journalismissa on, että keskustelussa toimittajan ja haastateltavan välillä mainitaan vain, jos kyseessä on taustakeskustelu. Eli jokainen haastattelu ei ala sanoilla: ”Tämä on haastattelu." Yleisradion kuvaajan olisi ammattinsa vuoksi täytynyt ymmärtää, että hänen sanomansa saattaa päätyä osaksi reportaasia.

Teppo Kuittinen

vapaa toimittaja

Julkaistu: 26.1.2016