Uhanalaisuus on aika arkista. Sen havaitseminen ja käsittäminen on silti hankalaa. Uhanalaisen eläimen ei esimerkiksi tarvitse olla erityisen harvinainen.

Räystäspääsky, varpunen ja hömötiainen ovat kaikki tuoreimman, vuonna 2019 tehdyn arvioinnin mukaan erittäin uhanalaisia Suomessa. Siis samassa uhanalaisuusluokassa kuin susi ja vaikkapa saimaannorppa.

Kuitenkin näin varpusia kotitalomme pihapensaassa töihin lähtiessäni, ja monen lukijan lintulaudalla vierailee hömötiainen ja räystään alla pesii räystäspääsky.

Kyse onkin siitä, että näiden lajien määrä on pudonnut Suomessa nopeasti. Jos meno jatkuu samanlaisena, niille voi käydä kuin kolmessa vuosikymmenessä äärimmäisen uhanalaiseksi romahtaneelle peltosirkulle tai kadonneelle kultasirkulle.

Yli puolet Suomen kaikista lajeista tunnetaan niin huonosti, ettei niiden uhanalaisuutta edes voida arvioida. Lintujen tilanne tunnetaan harrastajien seurannan vuoksi poikkeuksellisen hyvin.

Uhanalaisuuden arkisuudessa on hopeareunus: melkein jokainen voi tehdä ainakin vähän hyvää. Osan nurmikosta voi jättää leikkaamatta, jättää metsäpalstalleen vanhoja puita ja pökkelöitä ja ripustaa puihin linnunpönttöjä. Ei siitä haittaakaan ole.