Eeva

Vappu Pimiä: "Olen kiitollinen myös epäonnistumisistani"

Vappu Pimiä: "Olen kiitollinen myös epäonnistumisistani"
Juontaja Vappu Pimiä joutui kohtaamaan isoja menetyksiä ja elämän rajallisuuden jo nuorena. Voimavarakseen hän on silti valinnut kiitollisuuden. Vankkumatonta tukea hän saa puolisoltaan Teemu Huuhtaselta. Vaikea ajanjakso osoitti, että avioliitto kestää tiukassakin paikassa.
Julkaistu: 15.11.2020

Nytkö se ­burnout iski? ­aviopuoliso Teemu ­Huuhtanen kysyi vaimoltaan Vappu Pimiältä alkukeväällä 2020. Yleensä iloinen, pirteä ja energinen puoliso oli kotona itkuinen ja väsynyt.

”Burnout ei ollut kyseessä, mutta voimani olivat silloin lopussa”, Vappu sanoo.

Hän tiesi tehneensä liikaa töitä. Syksyn olivat täyttäneet tutkija Johanna ­Huh­­tamäen kanssa kirjoitetun kirjan Valon antajat – Kiitä unelmasi todeksi viimeistely ja julkistaminen, ­Tanssii tähtien kanssa -televisio-­ohjelman suorien lähetysten juontaminen sekä muut keikat ja kuvaukset.

Alkuvuoden Vappu lenteli Kanadassa ja Euroopassa kuvaamassa ­Maajussille ­morsian maailmalla -ohjelmaa, jonka juontaja hän on. Kotona odotti arki seitsemän­­vuotiaan ­Violan ja viisivuotiaan Selman äitinä.

Hektisen työputken ja väsymyksen jälkeen Vappu alkoi miettiä jaksamistaan. 42-­vuotiaana yrittäjänä hän lähestyy ikää, jolloin hänen yrittäjäisänsä kävi ensimmäisen kerran lähellä kuolemaa.

Sairauskohtaus pelästytti

Vappu huomasi, että isä ei voi hyvin. Tämä puuskutti ja näytti väsyneeltä. Isä vakuutti olevansa kunnossa, mutta tytärtä huolestutti. Oli huhtikuinen sunnuntai vuonna 2000, ja Vappu oli käymässä ­päivällisellä vanhempiensa Markku ja Raili Pimiän luona lapsuudenkodissaan Helsingin ­Pirkkolassa.

Jääkaapissa oli kakkua ja olohuoneessa ­kukkameri, sillä isän viisikymmentävuotispäiviä oli juhlittu lauantaina. Ehkä juhlat painoivat isää, Vappu mietti.

He söivät yhdessä, ja tytär lähti kotiinsa kantakaupunkiin. Myöhemmin illalla äiti soitti, että puoli tuntia Vapun lähdön jälkeen isä oli kiidätetty ambulanssilla sairaalaan.

Syynä oli sydänkohtaus.

”Lääkäri sanoi, että isälläni kävi tuuri. Puolet potilaista ei selviydy näin pitkälle edenneestä sydänkohtauksesta.”

Lapsuus yrittäjäperheessä opetti Vapulle työntekoa.

Kolmilapsisen yrittäjäperheen esikois­tyttärenä Vappu oli tottunut nuoresta pitäen siihen, että vanhemmat tekivät paljon töitä ja myös lasten oli kannettava kortensa kekoon.

Kun isä sai sydänkohtauksen ja tarvitsi toipumisaikaa, 23-­vuotias radiotyötä opiskellut Vappu hyppäsi puoleksi vuodeksi tuuraamaan isäänsä tämän lattia-alan yritykseen. Hän hoiti muun muassa laskutukset, ­tilaukset ja materiaalitoimitukset.

Tytär reagoi tilanteeseen toimimalla ja alkamalla järjestellä asioita. Se on Vapun mukaan hänelle tyypillinen reaktio sokkitilanteessa.

Vaikka Vappu oli nuori, isän sairastuminen ei ollut ensimmäinen iso vastoin­käyminen hänen elämässään. Vuotta aiemmin hän oli kokenut suuren menetyksen.

Helmikuinen taivas oli lumipyrystä sakea. Se oli talven päivistä ainoa, jolloin Vappu ei uskaltanut lähteä omalla autollaan töihin Myyrmannin Citymarketin leipomoon ­Vantaalle, vaan hänen oli mentävä junalla.

Kotimatkalla hän sai junaan puhelun, jota hän ei unohda koskaan. Hänen ystävänsä Ville oli kuollut autokolarissa.

”Suru oli niin musertava, että en pystynyt edes syömään moneen päivään. Oloni oli epätodellinen. En voinut uskoa, ettei Villeä enää ole.”

Hautajaisissa oli läsnä paljon nuoria. Kaksi­kymppisen saatteleminen hautaan tuntui Vapusta epäoikeudenmukaiselta. Silti hänen ja muiden ystävien oli jatkettava elämää. Vapulla oli työnsä leipomossa ja ­juontajaopintonsa.

Villen numeron hän piti kauan tallessa puhelimensa yhteystiedoissa.

”Minulla oli vahvasti sellainen tunne, että Ville on yhä luonani. Juttelin Villelle ja tunsin hänen energiansa.”

Suru ei kuitenkaan jäänyt siihen. Vappu menetti noin kahdeksan vuoden sisällä yhteensä neljä ystäväänsä.

Seuraavaksi Vapun teiniaikojen poika­ystävä kuoli huumeisiin. Sen jälkeen ystävä Kirsi kuoli autokolarissa vuonna 2007.

Muutaman kuukauden päästä siitä, kun Vappu oli juhlistanut kolmikymppisiään, hänen ystävänsä Jenni menehtyi syöpään.

Kyky nähdä valoisat puolet

Rankkojen menetysten kohtaaminen olisi voinut lamauttaa, aiheuttaa pelkoja ja katkeroittaa. Niin ei käynyt Vapulle.

”Päätin valita kiitollisuuden ja olla kiitollinen siitä, että olin saanut nämä ihmiset elämääni edes vähäksi aikaa.”

Hän loi juontajan uraansa kaupallisilla radiokanavilla ja television chat-ohjelmassa. Sieltä hänet poimittiin televisioon ensin Big Brother Extran ja sen jälkeen Big ­Brother Talk Show’n vetäjäksi. Kun Vappu oli 31-­vuotias, hänet valittiin juontajaksi ohjelmaan Tanssii tähtien kanssa.

Sen jälkeen hän on muun muassa tehnyt omaa keskusteluohjelmaansa Vappu ja Marja Liveä Marja Hintikan kanssa, kirjoittanut keitto­kirjoja, pyörittänyt ruoka­blogia ja suunnitellut astia- ja tekstiilimallistot.

”Olen osannut nähdä asioiden valoisat puolet pienestä pitäen. Se helpottaa vaikeiden tilanteiden hyväksymistä.”

Elokuussa ilmestyy Vapun ja Johanna Huhtamäen kiitollisuuden voimasta kertovan kirjan jatko-osa, Valon antajat tehtäväkirja – Tee unelmasi todeksi.

”Totta kai olen välillä miettinyt, miksi juuri minun läheltäni on kuollut näin monta ihmistä. Ymmärsin ja kiteytin asian ­juhlapuheessani nelikymppisilläni. Sanoin silloin, että minulle on annettu niin paljon ystäviä, että minun on pitänyt myös luopua jostakin.”

Vappu on oppinut hyväksymään sen, että kuolema kuuluu elämään.

Kiitollinen joka päivä

Vappu harjoittaa kiitollisuutta päivittäin. Se voi tapahtua sängyssä ennen nukahtamista, töissä tai metsälenkillä. Vapun seuraajat sosiaalisissa medioissa tietävät, että puiden halailu on hänelle mieluista energian tankkausta.

Yksi suurimmista kiitollisuuden aiheista on avioliitto Teemun kanssa. Yrittäjäpuoliso on rakastettu, voimanlähde ja sparraaja.

”Teemu sanoo minulle suoraan, että tee näin tai älä tee noin. En aina tottele häntä, mutta arvostan hänen neuvojaan.”

Kannustaminen ja kuunteleminen toimivat molemmin päin. Myös Vappu kuuntelee Teemua ja yrittää valaa uskoa aviomieheensä tämän heikolla hetkellä. Vappu kertoo, että hänellä on ”hihhulipuolensa”, johon puoliso suhtautuu lempeän ymmärtäväisesti.

”Nykyisin myös Teemu halailee puita ja annan hänelle energiaa käsilläni. Uskon, että voin kosketuksen kautta välittää voimaa läheisilleni.”

Rakkaus kantaa eteenpäin

Nyt pariskunta elää avio­liitossaan uutta kukoistuskautta. He selvisivät ilman kriisejä koronakevään etätyö­jaksosta, ja arki tuntuu onnelliselta.

Aina näin ei ole ollut. Pari vuotta sitten työelämästä tulleet paineet heijastuivat parisuhteeseen ja kiristivät kodin ilmapiiriä.

”Eroa emme ole koskaan vakavasti miettineet, mutta silloin keskustelimme yhdessä myös siitä, kannattaako meidän jatkaa yhdessä, jos tunnelma jatkuu tällaisena loputtomiin.”

Vappu ei ole kuitenkaan ihminen, joka luovuttaisi helpolla. Hän kuvailee itseään horoskooppimerkkinsä mukaisesti härkä­päiseksi.

”Olen uskollinen muuli. En luovuta helpolla, oli kyse sitten parisuhteesta, työ­suhteesta tai urheilusuorituksesta. Joskus luovuttaminen on suurinta vahvuutta, mutta minulle se on vaikeaa.”

Usko kuoleman jälkeiseen elämään on tuonut Vapulle rauhaa.

Vappu ja Teemu selvittivät vaikeudet puhumalla ja antamalla ajan kulua. Kun suhteen ulkopuolelta tulleet paineet hellittivät, tunnelma kotona keveni. Lopulta kriisi vahvisti avioliittoa, sillä vaikea ­ajanjakso näytti, että liitto kestää myös tiukassa paikassa.

”Välillämme on vahva rakkaus. Se kantaa vaikeiden hetkien yli.”

Kokemus avioerosta on vaikuttanut siihen, että Vappu osaa arvostaa nykyisen avioliittonsa hyviä puolia. Hän erosi edellisestä miehestään kolmikymppisenä kaksitoista vuotta kestäneen yhteiselon jälkeen.

Avioeroa Vappu piti silloin suurena epä­onnistumisena.

”Minulle oli valtava pettymys, että en pystynytkään pitämään toiselle antamaani lupausta. Eron jälkeen kaikki elämäni ­kipupisteet nousivat pintaan. Samaan aikaan tunsin valtavaa helpotusta ja vapautta.”

Koska Vappu uskoo siihen, että kaikella on tarkoituksensa, hän suhtautuu eroon nykyisin myös kiitollisin mielin.

”Ilman avioeroa en olisi tässä Teemun kanssa ja kahden tyttäremme äiti. Olen kiitollinen myös epäonnistumisistani.”

Lapsuudenkodin opit

Sinnikkyyteen ja yritteliäisyyteen Vappu kasvoi jo nuorena. Kun hän halusi lähteä 17-vuotiaana poika­ystävänsä luo Portugaliin, Vappu meni ruotsinlaivalle töihin siivoamaan kerätäkseen matkakassan kasaan.

”Vanhemmilleni oli itsestäänselvää, että maksaisin matkani itse. He halusivat opettaa minulle rahan arvon. Poikaystävä unohtui nopeasti, mutta tein lukioajan töitä laivan siivoojana.”

Vappu kasvoi kodissa, jossa arvostettiin työn tekemistä. Yrittäjäisä ja ammatti­järjestössä toimistotyötä tehnyt äiti eivät koskaan maanitelleet tytärtään korkeakouluopintoihin, mutta he opettivat, että jokaisen pitää pystyä elättämään itsensä ja perheensä omalla työllään.

Äiti Raili teki päivisin töitä, opiskeli iltaisin kieliä ja oli muun muassa koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana. Viisikymmentävuotiaana hän vaihtoi työpaikkaa ja opiskeli toisen tutkinnon kaupalliselta alalta.

Iso osa Vapun pää­määrätietoisuudesta ja itseluottamuksesta on peräisin lapsuudenkodista.

”Vanhempani ovat aina kannustaneet minua. Minulle opetettiin jo pienenä, että voin tehdä mitä tahansa, kunhan olen valmis paiskimaan töitä.”

Vappu näki nuorena yrittäjyyden monet puolet. Kun isän firmalla meni huonosti, viisi­henkinen perhe kitkutteli äidin järjestö­sihteerin palkalla. Taloudellisesti leveämpinä aikoina perhe matkusti paljon ulkomaille ja kävi kasinolla. Isä osti itselleen­ Portugalista kamelinkarvoista tehdyn takin.

Isällä todettiin aortan repeämä

Kaksi vuotta sitten Vappu oli jälleen kasvokkain elämän rajallisuuden kanssa, kun isä Markku soitti tyttärelleen matkalta sairaalaan.

”Kun kuulin, että isäni on taksissa, tiesin, että nyt on tosi kyseessä. Isäni ei koskaan käytä taksia vaan ajaa aina viimeiseen asti itse.”

Sairaalassa isä kiidätettiin suoraa leikkaussaliin, sillä hänellä oli todettu hengenvaarallinen aortan repeämä. Lääkäreiden nopea toiminta pelasti isän hengen. Tämän vuoden kesäkuussa perheessä juhlittiin isän 70-vuotispäiviä: syötiin päivänsankarin Jäämereltä itse pyytämää kuningasrapua ja skoolattiin maailman parhaalle faijalle.

Vappu uskoo kuoleman jälkeiseen elämään ja sielunvaellukseen, mikä antaa hänelle rauhaa pelottavissa tilanteissa.

”Uskon, että eteeni tulee tiettyjä asioita monta kertaa, kunnes opin sen, mitä on tarkoitettu.”

Unelmien tavoittelua

Tänä syksynä Vappu aikoo tehdä aiempaa vähemmän töitä. Hän uskoo, että työmäärän pienentäminen tuo uutta inspiraatiota ja antaa mielelle mahdollisuuden levätä.

Sen Vappu on jo oppinut, että terveys ja hyvinvointi eivät ole itsestään­selvyyksiä. Hän on palkannut avukseen keikka­managerin ja kaupallisista yhteistyö­kumppanuuksista vastaavan managerin, mikä on osoittautunut hyväksi päätökseksi. Juontokeikkojen lisäksi Vappua pyydetään usein erilaisten kaupallisten kampanjoiden keulakuvaksi.

”Opettelen sitä, ettei kaikkea tarvitse hoitaa itse. Ennen olin huono jakamaan vastuuta, koska halusin pitää langat omissa käsissäni.”

Pelkästään lepäilemään Vappu ei aio jäädä. Hän toivoo olevansa viisikymppisenä osakkaana muutamassa uudessa yrityksessä ja sellaisessa tilanteessa, jossa hän saa itse valita omat työnsä, kuten nyt.

”Haaveilen siitä, että viettäisimme perheen kanssa vuoden Yhdysvalloissa. Se voisi toteutua viisikymppisyyteni kynnyksellä, jolloin tyttäremme ovat teini-ikäisiä.”

Unelmointi on Vapulle tärkeää. Hän muistaa edelleen keskustelun, jonka hän kävi kaksikymppisenä tuttavansa kanssa. Tällä ei ollut unelmia eikä kiinnostuksenkohteitakaan. Se oli Vapulle järkytys, sillä hän janosi jo nuorena kokemuksia ja uuden oppimista.

”Jos minulla olisi enemmän aikaa, opiskelisin vielä espanjaa ja hakisin kokkikouluun sekä yliopistoon lukemaan valtiotieteitä. Haluaisin syventää osaamistani.”

Vappu tietää reseptin unelmien toteuttamiseen. Se on kiitollisuus.

”Ihmisten pitäisi tuntea enemmän kiitollisuutta niistä asioista, joita heillä jo on elämässään. Se houkuttelee luokseen lisää hyvää.”

Juttu on julkaistu Eevassa 9/2020.

Kommentoi »