Apu

Vanhusten lääkehoito vaatii seurantaa

Vanhusten lääkehoito vaatii seurantaa

Ikääntyminen aiheuttaa elimistössä muutoksia, jotka voivat vaikuttaa lääkehoidon tehoon. Siksi vanhusten lääkitystä on syytä seurata tarkasti.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat 123rf
Mainos

Ikääntyvän ihmisen elimistössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat arjen sujuvuuteen, elämänlaatuun ja mahdollisiin lääkehoitoihin. Valitettavan usein viimeistään ikääntyminen tuo säännöllistä lääkitystä vaativia perussairauksia.

Mitä useampi lääke on käytössä, sitä suurempi on haitta- ja yhteisvaikutusten riski. Joskus voi olla vaikeaa erottaa, onko kyse lääkkeen aiheuttamasta haittavaikutuksesta vai taustalla olevan sairauden pahentuneista oireista.

Kun elinikä pitenee ja elämänlaatu säilyy hyvänä yhä pidempään, vanhuuden tuomat vaivat siirtyvät useimmilla yhä myöhemmäksi. Tässä yhteydessä iäkkäillä tarkoitetaan 75-vuotiaita ja sitä vanhempia.

Elimistön koostumuksen muutokset voivat vaikuttaa lääkehoidon onnistumiseen. Ikääntyessä lihaskudoksen osuus kehon koostumuksesta pienenee ja luukudos haurastuu. Toisaalta rasvakudos säilyy yleensä ennallaan, ja monilla lääkeaineilla on ominaisuus hakeutua nimenomaan rasvakudokseen. Jos rasvakudos pysyy entisellään, myös lääkkeiden vaikutus säilyy pitkänä.

Munuaisten ja maksan toiminta yleensä hidastuu iän myötä. Maksan tehtävä on pilkkoa lääkeaineita helpommin elimistöstä poistettavaan muotoon ja munuaisten tehtävä erittää lääkeainejäämät virtsan mukana pois elimistöstä, joten näiden elinten toiminnan hidastuminen vaikuttaa suoraan lääkeaineiden poistumiseen elimistöstä.

Tämän muutoksen lääkkeen käyttäjä kokee usein vaikutuksen voimistumisena.

Koska elimistössä tapahtuu ikääntyessä väistämättä muutoksia, lääkehoito tulisi sopeuttaa tilanteeseen. Lääkeaineiden käyttäytyminen muuttuu, useat sairaudet voivat aiheuttaa moninaisia oireita, eri elinten herkkyys haittavaikutuksille voi lisääntyä, ja useat eri lääkeaineet voivat reagoida keskenään.

Pitkään käytössä ollut lääke voi vasta iän myötä alkaa aiheuttaa haittavaikutuksia. Tyypillisiä iäkkäiden lääkehaittoja ovat esimerkiksi suun kuivuminen, huimaus, ummetus, tokkuraisuus, lihasheikkous ja unihäiriöt.

Vanhuksen lääkehoidon hallinta on joskus erittäin haastavaa ja vaatii eri ammattiryhmien yhteistyötä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on koonnut internetsivuilleen iäkkäiden lääkityksen tietokannan, joka on avoin kaikille kansalaisille.

Lääkärille tai muulle terveydenhuollon ammattilaiselle kannattaa aina mainita uusista tai muuttuneista oireista. Lääkitystä on mahdollista korjata sopimaan muuttuneeseen tilanteeseen. Jokainen lääkkeen kayttäjä on yksilö, ja siksi myös hoitoa pitäisi säätää yksilöllisesti.

Jos lääkäriaikaa ei saa heti, tuntemuksia kannattaa kirjata ylös seuraavaa käyntiä varten, jotta lääkäri saa mahdollisimman tarkan kuvauksen koetuista haitoista. Myös kaikki käytössä olevat resepti- ja itsehoitolääkkeet sekä mahdolliset ravintolisät ja luontaistuotteet on hyvä kirjata muistiin.

Lääkäri ei voi hallita kokonaislääkitystä eikä arvioida luotettavasti mahdollisten haittavaikutusten alkuperää, jos kaikki tieto ei ole saatavilla. Myös luontaistuotteet voivat aiheuttaa odottamattomia haittoja tai yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Apteekista voi aina kysyä lääkkeiden yhteensopivuudesta tai mahdollisista rajoituksista ja suosituksista iäkkäille potilaille.

Lääkeinfo.fi-palvelusta löydät nopeasti lääke valmisteiden pakkausselosteet, jotka voi tarvittaessa myös kuunnella.

Lääkärille kannattaa mainita uusista tai muuttuneista oireista.

Teksti Virve Sihvola, lääkeinformaatiofarmaseutti

Julkaistu: 6.3.2016