Apu

Valkeasaari palasi konepistoolimies Arvi Viitaniemen painajaisiin

Valkeasaari palasi konepistoolimies Arvi Viitaniemen painajaisiin
Karjalankannaksen Valkeasaaren suurhyökkäys 18-kertaisella ylivoimalla oli Neuvostoliiton puna-armeijan läpimurto jatkosodassa. Konepistoolimies Arvi Viitaniemi näki taisteluista painajaisia 20 vuotta sodan jälkeenkin.
Julkaistu: 7.12.2018

Ensin tulivat lentokoneet, sen jälkeen valtava tykistökeskitys ja viimeisenä jalkaväki. Karjalankannaksen Valkeasaaren suurhyökkäyksen lopputulos oli jo etukäteen arvattavissa, sillä vihollisen ylivoima oli 18-kertainen.

Arvi Viitaniemi taisteli rintamavastuussa olleessa jalkaväkirykmentti 1:ssä eli JR1:ssä. Hän ei ollut taistelujen alkaessa kesällä 1944 vielä edes 20 vuotta täyttänyt.

Valkeasaaressa hän joutui ensimmäistä kertaa etulinjaan. Siksi massiivisen suurhyökkäyksen muisto piinasi häntä parikymmentä vuotta sodan jälkeenkin.

– Valkeasaaressa yritimme vain tehdä sen mitä piti ja pysyä hengissä, nykyisin Salossa palvelutalossa asuva Arvi Viitaniemi sanoo.

Valkeasaaren suurhyökkäys osoittautui pian yhdeksi jatkosodan pahimmista taistelupaikoista.

Neuvostoliiton 23. armeija aloitti 9. kesäkuuta 1944 aamulla kello kuusi Suomen rintamalla Valkeasaaren hyökkäyksen ennennäkemättömällä tulivalmistelulla, tuhansien tykkien ja kranaatinheittimien tulella ja yli 200 lentokoneen pommituksilla.

Puolustusasemat sortuivat ja puolustajat lamaantuivat. Hiekansekainen multa tuprusi ilmaan sakeana, keltaisena pilvenä. Näkyvyys oli olematon ja jalkaväen aseet tukkeutuivat.

Suomen puolustuksen päälinja Valkeasaaressa sijaitsi puuttomassa, avoimessa ja kumpuilevassa maastossa, joka oli kuivaa hiekkatasankoa ja pelkkää kanervaa. Suomalaisilla ei ollut puita tai muuta näkösuojaa vihollisen linjojen suuntaan.

Yleinen pakokauhu pääsi valloilleen. Monin paikoin suomalaiset eivät tehneet mitään vastarintaa. Silti lukuisat pesäkkeet ja yksittäiset sotilaat taistelivat katkeraan loppuun.

Arvi Viitaniemi oli Valkesaaren suurhyökkäyksen alkaessa vielä kokematon, alle 20-vuotias konepistoolimies. Valkeasaaressa hän joutui ensimmäistä kertaa etulinjaan.

Jo ensimmäinen päivä paljasti Valkeasaaressa puolustusasemien karun todellisuuden: mitään ei ollut enää tehtävissä.

Valkeasaaressa JR 1 oli sijoittunut lohkolle, jota kohti puna-armeija keskitti suurimmat hyökkäysvoimansa. Rykmentti menetti kolmanneksen miesvahvuudestaan, noin 900 miestä, parissa vuorokaudessa. Se perääntyi ja pakeni apua pyytäen.

Valkeasaareen oli lähetetty nuoria lähestulkoon suoraan koulunpenkiltä, ilman kunnon sotilaskoulutusta. Heidät heitettiin keskelle sekasortoa täydennysjoukoiksi.

Sodan jälkeen JR 1 sai kantaa niskoillaan syytteitä suurhyökkäyksen torjunnan epäonnistumisesta.  Se tuomittiin sodan jälkeen jopa Kansa Taisteli -lehdessä.

Myöhempi tutkimustieto on kuitenkin osoittanut että JR1 joutui vielä juuri ennen suurhyökkäystä korjaamaan aikaisempien joukkojen komentajien huonoja ratkaisuja. Taistelijat joutuivat torjumaan suurhyökkäystä liki paljain käsin.

– Näin, kun vihollinen hyökkäsi kummaltakin puolelta. Niin lähetit, kaverit kuin upseeritkin kaatuivat. Oma konepistoolini toimi hiekkapöllyssäkin. Kaveri latasi lippaita, kun minä ammuin, Viitaniemi muistelee.

Lopulta oli pakko Viitaniemenkin pyrkiä linjasta pois.

– Yritin ennen perääntymistä hakea reppuni korsusta, mutta korsu oli tuhottu ja sen katolla oli vihollisen hyökkäysvaunu. Kolmen päivän painajaisen jälkeen tapasin oman komppanian miehiä Kivennavalla. Meidän komppaniamme hupeni niin, että 200 miehestä oli Kivennavalla paikalla enää 74.

Arvi Viitaniemi asepuvussaan. Hän taisteli rintamavastuussa olleessa jalkaväkirykmentti 1:ssä eli JR1:ssä.

Arvi Viitaniemi kotiutui 4. marraskuuta 1944. Kotitalo Pertunmaalla oli palanut kesällä 1944.

Lyhyen aikaa sisaren perheessä asuttuaan Viitaniemi hakeutui ensin maanviljelyskouluun ja myöhemmin maatalouskaupan eri tehtäviin Sysmään ja lopulta Perniöön ja Saloon. Eläkkeelle hän jäi Salon Seudun Osuus­­kaupan johtotehtävistä vuonna 1983.

Leskenä 20 vuotta ollut Viitaniemi asuu Salossa palvelutalossa, ja hän on pysynyt terveenä. Omia lapsia syntyi neljä ja lastenlastenlapsia on siunaantunut jo yhdeksän.

Sotaveteraanien asioihin ja veteraanien arvostukseen Viitaniemi on tyytyväinen.

– Vielä 1960-luvulla emme uskaltaneet paljon edes puhua siitä, että olimme olleet sodassa. Tämä on niin hyvä maa, ettei sotimisemme mennyt hukkaan. Olemme säästyneet maanjäristysten ja tulvien kaltaisilta luonnonmullistuksiltakin, Viitaniemi kiittelee.

Lähde: Petri Pietiläinen: Yksi rykmentti, sata tarinaa – Veteraanit kertovat (2017, Docendo), Johnny Gestranius/JR 1:n perinnekilta

Puna-armeijan läpimurto 9.-10.6.1944

  • Rintamavastuussa ollut Suomen armeijan jalkaväkirykmentti 1 eli JR 1 kärsi Valkeasaaressa 9.-10.6.1944 n. 900 miehen tappiot, määrä oli 30 % koko vahvuudesta.
  • Valkeasaaren hyökkäyksen alkaessa Suomen miesvahvuus oli n. 2900, Neuvostoliiton armeijakunnan jopa 40 000 miestä, Neuvostoliitolla oli n. 740 pommi- ja taistelukonetta, Suomella ei yhtään. Vihollisen ylivoima oli 18-kertainen.
  • Massiivinen tulisokki lamautti jalkaväen ja taukoamaton kranaattikeskitys mursi yksittäisten taistelijoiden henkisen kestokyvyn.
1 kommentti