Eeva

Vakavasti sairastunut Birgitta Öunap: ”Otan jokaisen päivän uteliaana vastaan”

Vakavasti sairastunut Birgitta Öunap: ”Otan jokaisen päivän uteliaana vastaan”
Malli, yrittäjä Birgitta Öunap oli ennen levoton reissunainen, mutta vakava sairastuminen on opettanut häntä arvostamaan levollista, hyvää arkea. Hän kokee olevansa onnekas, koska hyviä päiviä on edelleen paljon enemmän kuin huonoja.
Julkaistu: 10.11.2020

Internetissä YouTubessa julkaistu video on vuodelta 1981. Siinä pitkäsäärinen ja taipuisa kaunotar keikuttaa tiukkaan housuasuun puettua vartaloaan ja laulaa: Usko pois–ee-ee-en mä olla vois sun lelus koskaan.

Videolla esiintyvä Birgitta Öunap tunnettiin silloin Birgitta Leinosena. Hän oli osallistunut samana vuonna Miss Suomi -kilpailuun ja työskenteli mallina sekä Dannyn ja Armi Aavikon show’ssa laulajana.

Nykyisin tallenne saa Birgitan nauramaan makeasti. Hän on videossa 19-vuotias eli kolme vuotta nuorempi kuin hänen tyttärensä on tällä hetkellä.

Birgitta oli ottanut viihdyttäjän roolin jo missikiertueella.

”Pelleilin, lauloin, tein pantomiimeja ja hauskutin porukkaa. Vähän myöhemmin joku kehui lauluääntäni ja ehdotti, että tekisin oman levyn.”

Missikilpailussa Birgitta sijoittua neljänneksi. Usko pois -kappale keikkui koko kesän listakakkosena mutta ei saanut jatkoa.

”Olen vain keskinkertainen laulaja, joten hyvä niin. Muut työt veivät mukanaan.”

Vuosi sitten Birgitta kaatui pahasti ja hänen toinen poskiluunsa murtui neljään osaan. ”Olen kiitollinen taitavalle kirurgille, sillä kasvoni ovat entisellään.”

Työttömyys ahdisti vain aluksi

Istumme Birgitan, 58, kotona, valoisan kerrostaloasunnon isolla parvekkeella Helsingin Haagassa. Vihreä puistonäkymä rauhoittaa mieltä, ja kesän lämpö puskee sisään. Birgitta on ollut paljon kotona korona-aikana, ja hän esittelee ylpeänä isoa kiinanruusua, joka on kukkinut koko kevään ja kesän.

”Jokavuotiset suuret muotitapahtumani peruuntuivat pandemian takia, eikä muitakaan hommia ole juuri ollut.”

Birgitta tunnetaan esimerkiksi Puuma Stage -muotishow’n luojana ja puuhanaisena. Tapahtuman hyväntekeväisyyskohteena olisi ollut tänäkin vuonna Pääkaupungin turvakoti ry.

Vaikka työt ovat loppuneet, Birgitan talous on kunnossa, kiitos järkevän taloudenpidon. Hän osti oman asunnon ensimmäisinä mallivuosinaan.

”Onneni myös oli, että nuoruuteni muotinäytöksissä minulla oli luottopukijana nainen, joka neuvoi minua monessa asiassa. Hän oli vakuutusyhtiössä töissä ja ohjasi minut eläkesäästäjäksi. Se on ollut nyt hyvä turva.”

Vaikka pakollinen työttömyys ahdisti Birgittaa ensin, hän on onnellinen, että moni asia on nyt hyvin. Vuodenvaihteen juhlissa ystävän kanssa Ibizalla hänellä oli vain yksi toive: kunpa tuleva vuosi olisi parempi kuin edellinen.

Birgitta viihtyy kameran edessä. ”En ole mielestäni klassisen kaunis, mutta olen ilmeikäs ja jokin säteily minussa kuulemma on.

Raskas vuosi takana

Viime vuosi oli Birgitalle raskas. Ikäviä yllätyksiä riitti, ja suunnitelmat menivät uusiksi monta kertaa. Hänen isänsä kuoli toukokuussa 2019, ja Birgitta joutui useaan leikkaukseen.

Ensin tapahtui onnettomuus.

”Liukastuin marmorilattialla Dubain-matkalla ja loukkasin kasvoni pahoin. Minun oli tarkoitus lähteä etsimään itselleni kakkosasuntoa Espanjasta, mutta asuntokaupat jäivät väliin kaatumiseni takia.”

Birgittaa tutkittiin ja hoidettiin ensin Dubaissa, mutta kivut jatkuivat siitä huolimatta. Vasta Birgitan palattua Suomeen havaittiin, että hänen toinen poskiluunsa oli murtunut neljään osaan. Niinpä hän joutui leikkaukseen.

Taitavan plastiikkakirurgin ansiosta poskeen ei jäänyt leikkauksista jälkiä, mutta onnettomuuden seurauksena kasvojen tuntohermo vaurioitui pysyvästi.

Syksyllä Birgitan sairaalareissut jatkuivat, kun hänen umpisuolensa tulehtui ja se piti leikata.

”Oudot tuntemukset olivat vaivanneet minua silloin jo jonkin aikaa. Tunsin kihelmöintiä, kuin hiiret olisivat juosseet pääni sisällä.”

Tieto sairaudesta oli järkytys

Dubain-kaatuminen johtui aivosairaudesta, joka aiheuttaa Birgitalle äkillisiä tasapainohäiriöitä. Sairaus paljastui noin neljä vuotta sitten.

”Oudot tuntemukset olivat vaivanneet minua silloin jo jonkin aikaa. Tunsin kihelmöintiä, kuin hiiret olisivat juosseet pääni sisällä. Tavarat tippuivat helposti käsistäni, ja minulla oli erilaisia hahmotusongelmia sekä huimausta. Välillä minun oli pakko napata tukea pöydästä tai seinästä huimauksen takia.”

Aluksi Birgitta pani ongelmat väsymyksen, stressin ja tilapäisen kömpelyyden piikkiin. Mutta kun hän taidenäyttelystä lähtiessään kaatui kadulle suorilta jaloilta, hän tajusi, että jotain on pahasti vialla. Lopulta ystävät patistivat Birgitan lääkäriin.

”Pääsin tutkimuksiin vuoden 2017 alussa. Magneettikuvissa näkyi viisi kasvainta, ja diagnoosi oli MS-tautia muistuttava aivoja demyelisoiva sairaus.”

Tieto sairaudesta oli Birgitalle järkytys, sillä se tuntui niin lopulliselta. Sairauteen ei ole lääkitystä, mutta hyvä yleiskunto parantaa ennustetta. Vähitellen Birgitta on hyväksynyt tilanteensa. On mahdollista ja toivottavaa, ettei tauti etene ja että kasvaimet pysyvät koteloituneina.

”Käyn säännöllisesti tutkimuksissa ja olen huojentunut, että pystyn tekemään töitä ja arkeni jatkuu suhteellisen normaalisti. Oloni on edelleen kohtuullisen vakaa.”

Huonoina päivinä haarukka voi tippua kädestä, ja toisinaan huimaa, mutta Birgitta ei halua pohtia asiaa liikaa. Onneksi hyviä päiviä on huomattavasti enemmän kuin huonoja.

”Katson eteenpäin, mietin uusia haasteita ja otan jokaisen päivän uteliaana vastaan. Eihän meistä kukaan tiedä matkansa kestoa.”

Viime vuodet Birgitta on elänyt yksinhuoltajan arkea. Hänen 22-vuotias tyttärensä muutti keväällä omilleen. ”Uskon, että olen ollut ihan hyvä äiti.”

Halu maailmalle poltti jo pikkutyttönä

Birgitan matka alkoi Kajaanista tavallisesta työtä arvostavasta perheestä. Vanhemmat saivat hänet ja pikkusiskon parikymppisinä.

Äiti työskenteli tarjoilijana ja myöhemmin hovimestarina. Hän opetti tyttärensä käyttäytymään ja ruokailemaan nätisti myös ravintolassa. Isä oli kirvesmies ja rakentaja, komea ja tarkka tyylistään.

Pieni Birgitta ihaili isäänsä ja oppi rakastamaan kaikkea kaunista. Hän suunnitteli Barbie-nukeille muodikkaita vaatteita ja tykkäsi myös itse pukeutua kauniisti.

”Minussa paloi halu maailmalle jo pikkutyttönä. Pariisiin, muodin ja kauneuden kaupunkiin, pääseminen oli minulle miltei pakkomielle.”

Ensimmäinen askel kohti unelmia oli Apu-lehden kesäkuun tytöksi pääsy teini-ikäisenä. Ystävätär oli lähettänyt lehteen Birgitan bikinikuvan, joka julkaistiin.

Seuraava etappi oli Miss Suomi -kilpailun esikarsinta, johon 17-vuotias Birgitta sai vanhemmiltaan luvan osallistua pitkän maanittelun jälkeen. Lopulta hän meni paikalle äitinsä ja ystävättärensä kyyditsemänä.

Miss Suomi -finaali keväällä 1980 oli karsintaa suurempi haaste, sillä se oli samaan aikaan ylioppilaskirjoitusten kanssa.

”Asuin Kajaanissa, mutta sain mahdollisuuden osallistua kokeisiin Helsingissä. Heräsin heti finaalin jälkeisenä aamuna varhain ehtiäkseni kirjoittamaan suomen kielen aineen.”

Sirpa Viljamaa valittiin Miss Suomeksi, mutta Birgitalla riitti kysyntää mallina niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän oli muun muassa tunnetun liivimerkin keulakuva ja vakiomallina Vatevan muotimessujen yhteisnäytöksissä, Lenita Show’ssa ja Marimekolla. 1980-luvulla hän oli parhaimmillaan seitsemän lehden kannessa saman kuukauden aikana.

”Magneettikuvissa näkyi viisi kasvainta, ja diagnoosi oli MS-tautia muistuttava aivoja demyelisoiva sairaus.”

Vainooja murtautui kotiin

Julkisuudesta seurasi myös ikäviä puolia. Birgittaa muun muassa ahdisteli usean vuoden ajan tuntematon vainooja.

Kerran mies jopa murtautui yöllä Birgitan kotiin, mutta neuvokas nainen selvisi tilanteesta valkoisella valheella.

Birgitta oli sattumalta samaan aikaan puhelimessa Kanadassa asuvan poikaystävänsä kanssa. Kun sisäänpyrkijä sai oven auki, Birgitta jatkoi kovaan ääneen puhelua: ”Ai, sä olet jo siellä alhaalla pizzojen kanssa ja kohta täällä, kiva nähdä, kulta.”

Häirikkö säikähti sillä kertaa ja livahti ulos, Birgitta naksautti varmuuslukon päälle. Myöhemmin mies saatiin kiinni, mutta tapahtunut jätti Birgitalle pelon ja turvattomuuden tunteen pitkäksi aikaa.

”Tein kauan mallintöitä Saksassa, jotta saisin etäisyyttä Suomeen ja pelkoihini. Muutto rauhoitti elämääni, ja olihan minulla Saksassa avomieskin.”

”Nautin elämästä, olen utelias ja avoin yllätyksille. Voin olla tulevaisuudessa onnellinen yksin tai jonkun läheisen ihmisen kanssa.”

Rakkautta ensi silmäyksellä

Vuonna 1995 Birgitta tuli jouluksi takaisin Suomeen. Täällä hän kohtasi tulevan tyttärensä isän. Se oli salamarakkautta: saksalainen ihastus sai jäädä, ja pian Birgitta muutti takaisin Suomeen.

Seuraavana jouluna Birgitta oli jo naimisissa ja sukunimi vaihtunut Öunapiksi. Yhdeksän kuukautta myöhemmin syntyi tytär Sade. Liitto päättyi eroon, kun tytär oli viisivuotias.

Viime vuodet Birgitta on elänyt yrittäjän ja yksinhuoltajan elämää. Hän on ollut avoliitossa sekä pitkässä etäsuhteessa ranskalaisen miehen kanssa. Nykyisin Birgitta asuu yksikseen.

Sade opiskeli Hollannissa ja Virossa ja tuli opiskeluaikana kesäisin kotiin. Keväällä 22-vuotias tytär valmistui kauppatieteiden kandidaatiksi ja muutti omilleen.

”Jokaisella äidillä ja varsinkin yksinhuoltajalla on varmasti syyllisyyksiä äitiydestään, mutta uskon, että olen ollut ihan hyvä äiti.”

Tyhjentynyt pesä ei ole katastrofi tai huolenaihe vaan pikemminkin uuden alku. Birgitta suunnittelee tekevänsä tyttärensä huoneesta yhdistetyn työtilan ja vierashuoneen. Äiti ja tytär ovat edelleen hyvin läheisiä.

”Eilen puhuimme kauan puhelimessa ja pian hän soitti yllättäen vielä uudelleen. Hän oli vain unohtanut sanoa, että hänellä oli ollut kova ikävä minua. Se tuntui tosi hyvältä ja nosti tipan silmään.”

58-vuotias Birgitta haluaisi olla työelämässä mukana mahdollisimman pitkään.

Levoton reissunainen löysi onnen tavallisesta arjesta

Birgitan oma äiti on 79-vuotias ja hyvässä kunnossa.

”Lapsena olin isän tyttö, mutta aikuisena meistä on tullut äidin kanssa hyvin läheisiä. Soittelemme ja pidämme yhteyttä jatkuvasti.”

Asunto Espanjasta jäi vuosi sitten ostamatta, ja viime kuukaudet ovat saaneet Birgitan miettimään liikkuvaista elämäntapaansa entistä kriittisemmin.

”Olen ollut levoton reissunainen ja uusien kokemusten metsästäjä, mutta en tiedä, haluanko jatkaa samalla tavalla. Olen oppinut, että onni löytyy useimmiten tavallisesta arjesta.”

Birgitta kuvailee olevansa monessa mielessä ristiriitaisuuksien ihminen. Hän on vapaa, riskejä ottava yrittäjä mutta toisaalta turvallisuushakuinen koti-ihminen. Hän on yhtä lailla sosiaalinen reissaaja kuin yksin viihtyvä ruuanlaittaja ja puuhastelija.

”Osaan tehdä oloni kotoisaksi melkein missä tahansa. Ulkomailla käyn ensimmäiseksi ostamassa basilika- ja rosmariiniruukut, koska niistä tulee vihreyden lisäksi kotoinen tuoksu. Kun olen laittanut esille muutaman rakkaan tavaran, oloni on heti kotoisa–olin sitten hotellissa tai tilapäisessä asunnossa.”

Yksinasumiseen Birgitta on tottunut.

”Nautin elämästä, olen utelias ja avoin yllätyksille. Voin olla tulevaisuudessa onnellinen yksin tai jonkun läheisen ihmisen kanssa, aika näyttää.”

Työelämässä hän haluaisi olla mahdollisimman pitkään.

”Olen tyytyväinen, jos saan jatkaa nykyisiä töitäni. Tai sitten voin hyödyntää osaamistani vaikka kaupan alalla, tiedän paljon vaatteista ja muodista.”

Sairastumisen takia jokainen päivä on hänelle entistä tärkeämpi ja arvokkaampi.

”En ole hellittämässä enkä luovuttamassa. Elämännälkäni on vain kasvanut.” ●

Kirjoita meille

  • Millaisia ajatuksia lukemasi herätti? Haluaisitko jakaa ne lukijoittemme kanssa?
  • Kirjoita osoitteeseen eeva@a-lehdet.fi tai Eeva, Kirje lukijalta, 00081 A-lehdet.
  • Voit käyttää nimimerkkiä, mutta kerro nimesi ja osoitteesi: ne jäävät toimituksen tietoon.

Haastattelu on ilmestynyt Eevan numerossa 9/2020

Kommentoi »