Kirkon velvollisuus on ollut aina auttaa köyhiä. Köyhäinhoito annettiin virallisesti kirkolle tehtäväksi 1700-luvulla. Samaan aikaan ilmestyivät ensimmäiset vaivaisukot kirkkojen tai kellotapulien edustoille tai seinään.
Vaivaisukko oli maalattu puupatsas, jonka rinnassa tai sylissä olevaan aukkoon saattoi laittaa rahaa.
Erityisen suosittuja vaivaisukot olivat 1800-luvulla. Pohjanmaalla oli paljon laivanrakennustoimintaa ja monet puisista ukoista olivat veneentekijöiden veistämiä. Tyypillisesti ukko esitti kerjuulla olevaa sotainvalidia tai pelimannihahmoa.
Kirkon mielestä suomalaisessa yhteiskunnassa on jälleen tarve näkyvälle auttamiselle. On aika laittaa vaivaisukot töihin.
Miksi näin, Yhteisvastuukeräyksen johtaja Tapio Pajunen?
– Vaivaisukkojen ensimmäinen tavoite on pysäyttää ja puhutella. Ne myös muistuttavat meitä siitä, että köyhyys voi tulla kenen tahansa elämään tai lähipiiriin.
Vaivaisukkojen toiminta rakennetaan Yhteisvastuukeräyksen rinnalle omaksi itsenäiseksi auttamistavaksi. Sillä autetaan nimenomaan kotimaan köyhiä.
– Meillä on kotimaassa selvä tarve avulle. Olemme käynnistämässä kirkkopalveluissa uutta Kotimaanapu-avustusjärjestelmää. Vaivaisukkojen toiminnasta tulee osa tätä toimintaa.
Vaivaisukkoja on säilynyt suomalaisissa kirkoissa noin 100 kappaletta. Uudet ukot ovat Antti Rahikaisen tekemiä, ja niitä on tällä hetkellä kymmenen kappaletta. Osan ukoista Antti on tehnyt yhdessä lasten kanssa metsäkasvatusteeman alla.
– Meillä on haave, että näitä ukkoja voitaisiin tehdä lisää vaikkapa seurakuntien työpajoissa. Niitä voisi sitten laittaa seurakuntien, kirkkojen ja yritysten tiloihin.
Osalle ukoista on jo löydetty tuleva asuinpaikka. Jokunen tulee kirkkoon ja yksi on tulossa ison yrityksen aulaan.
– Tämä yritys aikoo kerätä rahaa oman kaupunkinsa köyhille lapsiperheille. Rahat ohjautuvat sitten paikallisen seurakunnan diakoniatyön kautta apua tarvitseville.
Uudet ukot esitellään 14.7. poliittisessa keskustelutapahtumassa SuomiAreenassa Porissa, kun Pajunen nostaa yhden vaivaisukon lavalle.
– SuomiAreenassa aiomme kysyä yhteiskuntamme päättäviltä tahoilta, onko todella niin, että vaivaisukkojen on aika palata takaisin töihin.
Entistä useampi putoaa turvaverkkojen läpi.
Huono-osaisuus periytyy jo sukupolvelta toiselle. Edellisen laman seurauksista kärsitään edelleen. Maksuhäiriömerkintöjä on enemmän kuin koskaan ja ylivelkaantuneiden määrä on kasvanut.
– Perustimme Kirkon Yhteisvastuukeräyksen avulla valtavan määrän ruokapankkeja 1990-luvun alussa. Silloin keräyksen iskulauseena oli Pankki, jota ei pitäisi olla.
– Teimme kaikkemme, että ruoka-avun jakaminen olisi ollut vain väliaikaista, että valtio ja kunnat olisivat ottaneet vastuuta asiasta, mutta niin ei käynyt, Tapio Pajunen sanoo.
Tarve auttamiselle on tänään entistä suurempi. Nykyinen hallitus aikoo veroratkaisuilla ja indeksijäädytyksillä käydä pienituloisten kukkaroilla.
– Leipäjonoissa käyvistä ihmisistä puolet elää alle 100 eurolla kuukaudessa. Jos hallituksen kaavailemat leikkaukset vievät heiltä viidenneksen tuloista, se on katastrofi.
Monet köyhistä joutuvat joka päivä punnitsemaan, ostavatko he lapselleen ruokaa vai itselleen lääkettä.
– Sanomattakin on selvää, kumpaan raha sitten menee, sanoo Pajunen.
Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia Suomessa ja kehitysmaissa. Toiminta on jatkunut jo 65 vuotta. Tuotosta 60 prosenttia menee Kirkon Ulkomaanavun välityksellä kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun, 20 prosenttia käytetään vuosittain valittavaan kohteeseen Suomessa ja 20 prosenttia kirkon ja seurakuntien tekemään avustus- eli diakoniatyöhön.
Yhteisvastuun rinnalle perustetaan lähiauttamiseen keskittyvä Kotimaan-apu, jonka keskeisiä toimintoja ovat Suurella Sydämellä -auttamistoiminta, kotimaan katastrofirahasto sekä EU-elintarviketuen jakelu. Sen kautta jaetaan tulevana syksynä yli miljoona kiloa ruokaa yli 200 paikkakunnalla.
Apua tarvitsevia on vain aivan liikaa. Diakoniatyön tarjoama apu ei meinaa riittää kaikille.
– Meidän tehtävänämme on välittää heistä, jotka on käännytetty kaikkialta muualta.
Tästä esimerkkinä käy Pajusen mukaan seuraavanlainen tapaus.
– Eräs diakoniatyön asiakas oli määrätty kiireelliseen sydänleikkaukseen. Hänen hampaansa olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että leikkausta ei voitu suorittaa. Tämä ihminen yritti varata kunnalliselta puolelta ajan hammaslääkäriin, mutta sen olisi saanut vasta kuukausien päähän.
– Silloin hän otti yhteyttä sosiaalitoimistoon, josko he olisivat kirjoittaneet maksusitoumuksen yksityiselle, mutta tämä ei käynyt. Hampaat hoidettiin sitten yksityisellä puolella diakoniatyön avustamana. ●
SuomiAreenassa Porissa 17.7. klo 14 puhutaan aiheesta: Miten suomalainen hyvinvointi turvataan
– vapaaehtoistyöllä vai verovaroilla? Keskustelua
johtaa Avun päätoimittaja Marja Aarnipuro.
