Apu

Vahva suositus! – Järeä kuuelokuva Apollo 11 on pakko nähdä


Jos tuntuu, että ensimmäinen kuulento on jo loppuun kaluttu luu, olet väärässä. Lähde teatteriin vielä kerran!

Jo alkukuvat antavat vinkin tulevasta: valtavaa kantorakettia hinataan hitaasti kohti lähtöpaikkaa ja ihmiset raketin rinnalla näyttävät säälittävän pieniltä – ihmiskunta matkalla suureen seikkailuun.

Kirkkaista kuvista ei äkkiseltään arvaa, että ne ovat 50 vuoden takaa tai että valtaosa niistä nähdään vasta nyt.

Todd Douglas Millerin dokumentin Apollo 11 jykevänä selkärankana ovat Nasan harvinaiset arkistoaarteet, kuten 65-milliset filmit ja ainutlaatuinen äänimateriaali, joihin hän törmäsi tehdessään CNN-kanavalle dokumenttia viimeisestä kuulennosta (Apollo 17). Tallenteet olivat aikoinaan hautautuneet kansallisarkiston holveihin ja unohtuneet.

Nasan ja Yhdysvaltain kansallisen kuva- ja ääniarkiston yhteistyöstä syntynyt Apollo 11 ei ole vain dokumentti, vaan täysimittainen digitointiprojekti, harvinainen esimerkki julkisten ja yksityisten tahojen yhteistyöstä, jossa restaurointiin käytetyt yritysrahat palvelevat tulevia sukupolvia.

11 000 tuntia ääntä

Lähtökohta oli haastava: oli valtava määrä harvinaista kuvamateriaalia – mutta ilman ääntä.

Nasa toimitti kuulennon ajoilta 11 000 tuntia ääntä, josta osa oli tallennettu 30-raitaisilla nauhureilla. Tallenteet tulivat käsittelemättöminä ja luetteloimattomina. Ne oli kuunneltava läpi ja organisoitava.

Brittiläinen arkistotuottaja Stephen Slater oli jo leikannut koosteita, joissa ääntä liitettiin 16-millisiin mykkäkuviin. Nyt hän pääsi myös järeämmän aineiston kimppuun. Äänimaailma on mietitty jokaista luukun kolahdusta ja helikopterin vatkutusta myöten, Saturn V -kantoraketin huumaavasta nousujylystä puhumattakaan.

Kaikki filmimateriaali skannattiin huipputarkkaan formaattiin. Avaruudessa oli kuvattu 16-millistä, maan pinnalla 35 millimetrin kuvaa. Lisäksi lennonjohtokeskuksen liepeillä ja Tyynenmeren laskeutumisalueella oli kuvattu 65-millistä filmiä erilaisilla ruutunopeuksilla.

Kuuhun oli viety vain kevyttä kalustoa ja muutama 70-millinen Hasselblad hienojen valokuvien ottamiseksi. Apollo 11 -lennolla kuvaaminen oli sivuseikka. Tärkeintä oli laskeutuminen ja pois pääseminen. Vasta seuraavilla lennoilla kuvaaminen oli järjestelmällisempää.

"Päähenkilönä" kuu

Tämän elokuvan päähenkilöitä eivät ole Neil Armstrong, Buzz Aldrin tai Michael Collins, joita kuullaan ja nähdään lähinnä raportoivina ääninä eetterissä.

Tämän tarinan sankareita ovat raketti ja kuu – ja ihmiskunnan suuri missio niiden välillä. Elokuva välittää tunteen hankkeen eeppisestä mittakaavasta.

Kamera-ajot lennonjohtokeskuksessa muistuttavat, miten valtava määrä tietokoneita ja ihmisiä tuona ”primitiivisen” tietotekniikan aikana tarvittiin ja miten heikko oli historiallisen lennon äänenlaatu.

Astronautit olivat kuun pinnalla vain pari tuntia. Kuva elokuvasta.

Vanhan tietotekniikan viehätys

Kuvat ovat iPhone-aikakauden katsojalle oiva muistutus siitä, miten paljon tietotekniikka on 50 vuodessa kehittynyt. Muodin ystävillekin on tarjolla mainioita väläyksiä lentoa kiikaroivista ja filmaavista ihmisjoukoista.

Selostajaa, puhuvia päitä tai dramatisoituja kohtauksia ei tarvita. Autenttinen kuva ja ääni – ensi kertaa yhteen synkronoituina – hoitaa sen kaiken. Elokuva luo tihenevää jännitystä, vaikka kaikki tietävät loppuratkaisun. Musiikki on luotu 1960-luvun soittimilla, kuten Moog-syntetisaattorilla.

Kuuraketin lähtöä seuraava yleisö on kiinnostava osa elokuvaa.

Silkkaa elokuvahistoriaa

Millerin elokuva on rakennettu keskeisten vaiheiden ympärille: laukaisu, raketin osien irtautuminen, matka, kuun kiertäminen, laskeutuminen, nousu, paluu. Muutama pelkistetty animaatio autenttisen filmimateriaalin joukossa valaisee lennon keskeiset vaiheet – silläkin esikuvansa Nasan arkistoissa.

Michael Collinsin ikkunasta kuvaama Kuuhun laskeutuminen kuuden minuutin leikkaamattomana otoksena on silkkaa elokuvahistoriaa ilman kikkailua. Kuualuksen vinkkelistä todistetaan myös ensimmäiset askeleet kuussa ja Armstrongin historialliset sanat. Ja Kuun takaa kohoava Maa.

Aika, jonka astronautit kuussa viettävät, on yllättävän lyhyt. Kahdeksan päivän lennosta vain reilu 2,5 tuntia vietetään työn touhussa kiertolaisen pinnalla, vajaa 22 tuntia kuumoduulissa, ja pian käynnistyvät jo nousuraketit.

Ei jätä kylmäksi

Muhkeasta elokuvasta ei puutu kuin ohjelmakirja, joka syventäisi kuvien tapahtumat ja vaiheet. Kun satoja tunteja arkistofilmiä ja tuhansia tunteja ääntä on suodatettu puoleentoista tuntiin, ei voi edellyttää, että ihan kaikki näyttää päivänselvältä.

Toisaalta, ihan jokaista kirjainyhdistelmää katsojan ei tarvitse tunteakaan tarinan ymmärtämiseksi.

Vaikka olisikin soma nähdä elokuvasta tehty lyhyempi jylisevä IMAX-versio, niin ei tämäkään jätä kylmäksi, jos kangas on iso ja äänentoisto kohdillaan. Henkilödraaman ystäville tämä tuskin on ykkösvalinta, mutta elämystä – ellei jo mukanaoloa – halajava saa siitä vielä kerran mukavat tutinat.

Tämän elokuvan jälkeen voi jo melkein sanoa, että kuulennon juhlavuosi on päättynyt. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Apollo 11 tulee teattereihin 16.8.

Julkaistu: 12.8.2019