Apu

Vaarassa tukehtua

Vaarassa tukehtua

Terhi Lindman on allerginen siitepölylle, ruoka-aineille, eläimille ja antibiooteille. Pahimmillaan allerginen reaktio voisi viedä häneltä hengen.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Kari Kaipainen
Mainos

Nyt on jotakin vialla, Terhi Lindman säikähti, kun hän sai teini-iässä tukehtumisoireita syötyään kotipihalta riipimiään herneitä. Hän päätteli, aivan oikein, että kyse oli allergiasta. Vasta myöhemmin Terhille selvisi, että hän oli saanut siitepölyallergiaan liittyvän ristireaktion. 

Ristireaktiossa elimistö luulee tiettyjen ruoka-aineiden proteiineja siitepölyiksi, koska ne ovat rakenteeltaan samankaltaisia. Koivuallergisille, kuten Terhille, raa’at hedelmät ja kasvikset voivat aiheuttaa suun, nielun ja korvien kutinaa. Myös huulet ja suun limakalvo voivat turvota. Oireet ovat usein lieviä, mutta niiden voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti.

– Sain oireita myös lepästä, ja koko kevään minusta tuntui, että silmäni kuivuvat päähän. Kurkkuani ja korviani kutitti niin, että olisi tehnyt mieli kaivaa niitä pulloharjalla, Terhi kertoo.

Terhi huomasi limakalvojensa turpoavan myös porkkanaa syödessä. Niinpä porkkanat jäivät jatkossa maahan. Sen sijaan kotimaisia omenoita – jotka aiheuttavat usein ristireaktioita – hän pystyi syömään kolmekymppiseksi asti. Aikuisiässä monet muutkin ruoka-aineet alkoivat aiheuttaa oireita.

– Saan tukehtumisoireita muun muassa kalasta, hunajasta, iduista ja tofusta. Lisäksi olen allerginen valkosipulille. Tämä paljastui vasta allergiatesteissä. Se oli yllätys, sillä olen syönyt valkosipulia näihin päiviin saakka. Enää vatsani ei kestä sitä. 

Ruoka-allergioiden takia Terhin on tarkkailtava jatkuvasti syömisiään.

Ruoka-allergioiden takia Terhin on tarkkailtava jatkuvasti syömisiään. Esimerkiksi trendikäs raakaruoka voisi viedä häneltä hengen. Raakakakut ovat vaarallisia, koska niissä käytetään runsaasti pähkinöitä ja manteleita.

– Smoothietkaan eivät sovi, sillä niissä on usein avokadoa ja banaania. Kokeilin kerran pakastaa banaania, koska hedelmien ja juuresten pakastaminen ja keittäminen vähentävät niiden allergeenisuutta. Kurkkuni alkoi kuitenkin heti turvota, kun maistoin banaania. 

Perunoita Terhi voi syödä kypsennettynä, mutta perunasalaatissa voi olla yllätys esimerkiksi retiisin muodossa. Myös pestokastike on murheenkryyni, koska se sisältää pähkinää. Tämän takia Terhin on varmistettava kaikkien vihreiden kastikkeiden koostumus.

– Kodin ulkopuolella ruokaillessa paras vaihtoehto minulle on ruokabuffet. Mitä selvemmin näen raaka-aineet, sitä helpompi on valita ruoat. Myös pizza ja hampurilainen ovat helppoja, sillä tiedän, mitä niissä on. Kiinalainenkin ruoka sopii minulle, mutta thaimaalainen ei, koska siinä on kookosta.

Muiden ihmisten on monesti vaikea ymmärtää, miksi Terhi on niin tarkka ruoastaan.

–  Silloin sanon, että anteeksi, en nirsoile, vaan voin saada väärästä ruoasta tukehtumisreaktion. Tämän kuultuaan ihmiset eivät enää ihmettele.

Vain kerran Terhillä on ollut läheltä piti -tilanne. Silloin hän oli tukehtua syötyään porkkanaa.

– Työkaverini kertoi, että hänen allergiaoireensa olivat kadonneet raskauden myötä. Minustakin oli jo tullut äiti, joten ajattelin, että kokeilenpa sitten porkkanaa. Tunsin tukehtuvani, mutta onneksi tilanne rauhoittui itsestään, eikä ambulanssia tarvinnut hälyttää.

Siitepölyn ja ruoka-aineiden lisäksi Terhi on allerginen eläinpölylle. Tämä allergia ilmaantui vasta aikuisena.

– Eläinallergia tuntuu epäreilulta, koska olen hyvin eläinrakas. Rapsuttelen kyllä edelleen naapurien koiria. Kestän myös kyläillä kissaperheessä kaksi tuntia.

Terhillä todettiin myös lääkeallergia. Sen takia häntä ei voida hoitaa penisilliinillä, ja muidenkin antibioottien kanssa on ongelmia. Allergia näkyy voimakkaana nokkosrokkoreaktiona, joka ilmaantuu antibioottikuurin jälkeen.

– Näppyjä tulee joka paikkaan päänahkaa myöten. Vain kasvot säästyvät. Ihottuma kestää kolme kuukautta ja kutiaa kamalasti. Antihistamiinista ei ole apua.

Terhi ei anna multiallergisuutensa masentaa. –  On niitä pahempiakin tauteja.

Siitepölyoireita voidaan sentään lievittää antihistamiinilla ja muilla allergialääkkeillä. Nyt 50-vuotias Terhi sai vasta viisi vuotta sitten sellaisen lääkecocktailin, josta on todellista apua.

– Nyt käytän keväisin tablettimuodossa olevaa astmalääkettä enkä tarvitse enää silmä- ja nenätippoja. Aiemmin olen käyttänyt hengitettävää astmalääkettä urheillessa, mutta koska urheileminen lisäsi oireita, aloin välttää liikuntaa pahimpana siitepölyaikana.

Siedätyshoidostakin on puhuttu, mutta tuolloin Terhi suunnitteli raskautta eikä asiassa päästy sen pitemmälle. Siedätyshoitoa ei aloiteta raskauden aikana.

– Kun on näin paljon allergioita, siitepölyoireet eivät oikeastaan tunnu missään. Niitä on vain keväisin. Selviän lyhyestä ajanjaksosta vaikka seisomalla päälläni.

Terhin kahdella lapsella, 21-vuotiaalla pojalla hänen ensimmäisestä liitostaan ja 7-vuotiaalla tytöllä nykyisestä liitosta, ei ole allergiaoireita.

– On kyllä ihme, jos niitä ei nuoremmalle ilmaannu, koska myös hänen isänsä on allerginen. Myös minulla on vahva sukurasitus. Äitini ja hänen siskonsa ovat allergisia, ja yksi äidin siskoista on kuollut astmaan. Omalla siskollanikin on siitepölyallergia ja astma. Sen sijaan veljelläni ei ole mitään allergiaa. Tasan eivät siis käy onnen lahjat, mutta en halua valittaa. On niitä pahempiakin tauteja.

Näin tutkitaan

Ihopistokokeet eli prick-testit ovat esimerkiksi siitepöly- ja eläinallergian perustutkimuksia. Niissä allergeeniliuostippa tiputetaan iholle ja lävistetään pistotestilansetilla. Myönteinen tulos viittaa herkistymiseen allergeenille. 

Verikokeella selvitetään atooppista taipumusta tai herkistymistä jollekin allergeenille. Verikokeena tehtävät IgE-vasta-ainemääritykset ovat vaihtoehto ihopistokokeille. Kokonais-IgE näyttää herkistymisen, mutta siitä ei selviä, mikä allergia on kyseessä.

Lappu- eli epikutaanitestillä tutkitaan hidasta kosketusallergiaa. Allergeenit laitetaan ”testikupuihin”, jotka teipataan yläselän ihoon. Tulokset saadaan noin viikossa. 

Keskeisenä tekijänä allergian diagnoosissa ovat aina oireet. Diagnoosia ei tehdä pelkän testauksen perusteella. 

Lähde: www.allergia.fi > Allergian tutkiminen

Eniten oireita koivusta

Noin 20 prosenttia suomalaisista saa siitepölystä allergiaoireita. 15 prosenttia heistä saa oireita koivusta. 

Noin 15 prosenttia on allergisia eläinpölylle. Eniten oireita aiheut­tavat koirat ja kissat, koska niitä on paljon. 

Noin 2–5 prosenttia aikuisista on ruoka-aineallergisia. Taval­lisimpia aiheuttajia ovat pähkinät, kalat 

ja äyriäiset. Lapsilla ruoka-aineallergioita on enemmän, mutta ne yleensä katoavat lapsen kasvaessa. 

Perimä vaikuttaa allergiaan vahvasti

Allergioiden syntyä ja lisääntymistä on selitetty kaupungistuneella elintavalla, joka ei tarjoa elimistölle riittävästi haasteita. Toisin sanoen asumme liian hygieenisessä ympäristössä.

– Luontoyhteys parantaa sietokykyämme. Siksi tulisi panna kädet multaan ja mennä metsään. Näyttöä on myös siitä, että jos perheessä on tai hankitaan koira ennen kuin lapsi täyttää vuoden, se saattaa suojata allergioilta, kertoo allergianeuvoja Marjo Tähtinen Allergia- ja astmaliitosta.

Perimäkin vaikuttaa allergioiden syntyyn. Jos molemmilla vanhemmilla on atopia, lapsella on 50–75 prosentin riski sairastua siihen. 

– On myös mahdollista, että lasten allergioiden taustalla olisi imetysajan ruokavalio tai kiinteiden ruokien aloittamisen viivästyminen altistaisi allergioille.

Tavallisin allergia on siitepölyallergia. Oireita ovat aivastelu, vetinen nuha, tukkoisuus, silmien punoitus, kutina ja kirvely sekä astmaoireet. Asiaan voi liittyä ristiallergia tietyille ruoka-aineille. Siitepölykauden jälkeen ristireaktioita aiheuttavia ruokia voi usein syödä tavalliseen tapaan. 

– Siitepölyoireiden ensisijainen hoito on antihistamiini. Se tehoaa yleensä oireisiin nopeasti, mutta esimerkiksi kortisonipohjaisia nenäsumutteita tulee käyttää säännöllisesti noin viikko, jotta niistä saadaan paras teho. Lääkitystä jatketaan muutama viikko siitepölykauden päättymisen jälkeen.

Aina oireet eivät lievity riittävästi kotikonsteilla, vaan hoidoksi tarvitaan astmalääkitystä tai siedätystä. Siedätyshoitoa annetaan pistos-, liuos- (koivu) ja tablettihoitona (timotei). Siedätyshoidon teho on yksilöllinen, mutta tutkimusten mukaan se säilyy useita vuosia.

Myös eläinallergiaa vastaan voidaan siedättää. Julkisella sektorilla eläinsiedätystä annetaan pääasiassa vain eläinten kanssa työskenteleville tai jos allergia on niin voimakas, että saa oireita välillisesti esimerkiksi vaatteisiin tarttuneen eläinpölyn kautta.

– Allergiaa aiheuttamattomia koira- tai kissarotuja ei ole. Myös kaikki muut eläimet, jopa matelijat, voivat aiheuttaa oireita, koska oireet johtuvat ihosta lähtevästä hilseestä ja eritteistä, eivät karvasta.

Lievien eläinpölyoireiden kanssa voi pärjätä antihistamiinin avulla. Joskus eläimen kanssa eläessä tapahtuu myös luontaista siedätystä.

– Hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen vaativat aina lääkärin selvityksiä. Pahimmillaan eläinallergia voi johtaa astmaan. 

Ruoka-aineallergioita hoidetaan ruokavaliohoidolla. Vain lieviä suu- ja suolisto-oireita aiheuttavia ruokia ei kuitenkaan tarvitse välttää täysin, vaan niitä suositellaan kokeiltavan ainakin vähän.

– Syömällä voi siedättää itseään, mutta jonkin ruoan välttäminen kokonaan ei vähennä allergiaa. Pientä epämukavuutta kannattaa siis opetella sietämään.

Jos ruoka-aineeseen liittyy anafylaksian riski, sitä on luonnollisesti vältettävä. Anafylaksia tarkoittaa äkillistä, hengenvaarallista allergista yleisreaktiota, joka voi kehittyä minuuteissa. 

Tyypillisimpiä aiheuttajia ovat viljat, maito, pähkinät ja siemenet, ampiaisten ja mehiläisten pistot sekä lääkkeet. 

– Ensiapuna käytetään adrenaliini-injektoria, jota vakavasti allergisten tulisi kantaa aina mukanaan. Injektorin käyttöön pitää perehtyä etukäteen, ja myös läheisiä pitäisi opastaa käyttämään sitä oikein. ●

Teksti: Maarit Vuoristo

Lue lisää allergioista: Terve.fi

Julkaistu: 10.12.2015