Kaupallisilla terveyspalveluiden markkinoilla on loputtomalta tuntuva määrä erilaisia palveluntarjoajia, jotka käyttävät terapeutti-loppuisia ammattinimikkeitä. Näistä titteleistä suuri osa on sellaisia, joita halutessaan voi käyttää aivan kuka tahansa. Näiden nimikkeiden käyttäjät eivät ole terveydenhuollon ammattihenkilöitä, eikä heitä koske terveydenhuollon lainsäädäntö eikä viranomaisvalvonta. Jos hoito johtaa komplikaatioihin, on potilaan asemassa olleen ”asiakkaan” ainoana valitustienä kääntyminen poliisin tai kuluttajansuojaviranomaisten puoleen.

Ongelma on se, ettei enempää poliisilla kuin kuluttajansuojaviranomaisillakaan ole mitään keinoja arvioida hoidon ja sen mahdollisten kielteisten seurausten syysuhdetta. On tapauksia, joissa huonosti kohdeltu lähimmäinen jää ongelmineen omilleen. Esimerkistä käy seksuaaliseen hyväksikäyttöön johtanut, psykoterapiana tarjottu suggestiivinen hoito, jonka onnettoman lopputuloksen poliisi tulkitsi vain ”pettymykseksi lemmensuhteessa”.

Poliisien ja syyttäjien koulutuksessa tulisikin ottaa systemaattisesti esille se, että hoitona tarjotussa kaupallisessa toiminnassa tapahtuva seksuaalinen lähestyminen on rikos, koska kyseessä on riippuvuussuhde. Psykoterapeutti ei saa hakea toiminnasta itselleen muuta tyydytystä kuin sen, mikä syntyy suotuisasta lopputuloksesta ja etukäteen määritellyistä rahallisista palkkioista. Yhteen kietoutuneet suhteet, joissa potilaan, oppilaan, työntekijän ja seksuaalikumppanin roolit menevät päällekkäin, ovat ominaisia pahanlaatuisille kulteille, ne eivät kuulu terveydenhuoltoon.

Apua terveydellisiin ongelmiin haettaessa ei pidä luottaa juhlallisiin nimikkeisiin eikä esimerkiksi viittauksiin yliopistollisesta koulutuksesta. Lääketieteelliseltä kuulostava nimike ”kliininen hypnoterapeutti” on kenen tahansa kaduntallaajan käytettävissä, eikä kekseliäisyydellä ole rajoja, kun vaikutus halutaan tehdä lääketieteellisillä tai kliinispsykologisilla lainahöyhenillä.

Jokainen porsaanreikä tavataan käyttää, ja kaikkia rajoja koetella. Psykoterapeutin ammattinimike on ollut aikanaan vapaasti käytettävissä, mutta nyttemmin se on virallinen ja suojattu.

Kun eräälle hoitosuhteissaan vapauksia ottaneelle, vaadittua koulutusta ja työkokemusta vailla toimineelle miehelle lakimuutoksen jälkeen huomautettiin, ettei hän saa käyttää kyseistä nimikettä, hän teki korjausliikkeen. Mainoksissa esiintyi vain terapeutti, joka tarjosi psykoterapiaa.

Rekisteröidyn ja viranomaisten valvoman terveydenhuollon ammattihenkilön tunnistaminen on onneksi nyky-Suomessa helppoa. Riittää, että kirjoittaa netin hakukoneeseen sanan ”terhikki”, mikä johtaa vuorokausittain päivitettävään valvottujen ammattilaisten tietokantaan nimeltä JulkiTerhikki.

Rekisterinpitäjä on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, ja palveluntarjoajan nimellä voi tehdä haun. Siitä ilmenevät asianomaisen pätevyydet, samoin kuin mahdolliset ammatinharjoittajalle asetetut rajoitukset. Merkinnän voi saada esimerkiksi lääkäri, jonka reseptinkirjoitusoikeutta on rajoitettu tai jonka on sallittua horjuvan terveyden vuoksi toimia vain toisen lääkärin valvonnassa.

Hannu Lauerma on lääketieteen tohtori ja psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri