Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut tutkimuksen, jonka mukaan asunnottomuus lisää rajusti ennenaikaisen kuoleman riskiä. Tutkimuksen mukaan ensisuojassa yöpyvillä asunnottomilla miehillä on yli viisinkertainen kuolemanriski muuhun väestöön vertailtaessa, ja heistä varsinkin alle 50-vuotiaiden ylikuolleisuus on suurta.
Lisäksi verrokkeihin nähden asunnottomien riski kuolla tauteihin on yli kolminkertainen ja muihin syihin, kuten myrkytyksiin, tapaturmiin, itsemurhiin ja väkivaltaan, yli kymmenkertainen. Alle 50-vuotiailla asunnottomilla riski kuolla muihin syihin kuin tauteihin nousi lähes 20-kertaiseksi verrokkiryhmään nähden.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seurantatutkimuksessa kartoitettiin kaikkien vuoden 2004 aikana Herttoniemen asuntolassa yöpyneiden miesten tilanne vuoden 2014 lopussa. Vertailuryhmä koostui samanikäisistä helsinkiläisistä miehistä.
- Erityisesti kaduilla ja ensisuojissa majoittuvat asunnottomat muodostavat haavoittuvan ryhmän, jolla on paljon sekä fyysisiä että psykiatrisia pitkäaikaissairauksia, THL:n tutkija Agnes Stenius-Ayoade kertoo.
- Ennenaikaisten kuolemien vähentämiseksi on välttämätöntä kehittää asunnottomien ja asunnottomuusuhan alla elävien terveys-, asumis- ja sosiaalipalveluja, Stenius-Ayoade sanoo.
Seurannan aikana yli puolet alkutilanteessa asunnottomana olleista kuoli ja seurannan lopussa heistä vain 6 prosenttia asui itsenäisesti. Asunnottomina oli edelleen tai jälleen 5 prosenttia ja tuetun asumisen piirissä 38 prosenttia tutkituista. Parisuhde ja lyhyt aika ensisuojassa ennusti itsenäistä asumista 10 vuoden jälkeen.
Psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia
Asunnottomien tutkimusryhmä erosi sairastavuudeltaan huomattavasti verrokkiryhmästä. Tutkimusryhmästä 78 prosentilla oli psykiatrinen diagnoosi, sisältäen päihdediagnoosit, kun vastaava luku verrokkiryhmässä oli 16 prosenttia. Ensisuojassa yöpyneillä oli myös enemmän fyysisiä vaivoja.
Stenius-Ayoaden mukaan Suomi on kuitenkin niitä harvoja maita, joissa asunnottomien määrää on onnistuttu viime vuosina vähentämään. Siihen ovat vaikuttaneet esimerkiksi vuosina 2008–2015 toteutetut valtakunnalliset pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmat PAAVO I ja PAAVO II, joiden myötä asuntoloita muutettiin pysyvän asumisen yksiköiksi.
Lähde: THL
