Uusi työ ei ole sidottuna paikkaan: työntekijä liikkuu sen mukaan, missä hänen verkostonsa liikkuvat. Pysähtymistä vaativat hommat tehdään kotona tai kahvilassa.
Enää ei mennä töihin yhteen firmaan, työn mielekkyys on tärkeämpää kuin palkka. Verkostot ovat tärkeä osa uutta työtä: olennaista on, keitä tuntee ja keiden kanssa pääsee tekemään töitä. Yhä useampi ryhtyy omasta halustaan tai pakon sanelemana yrittäjäksi.
Uuden sukupolven työ on mobiilia: se tapahtuu myös sosiaalisessa mediassa. Työpalavereita käydään Facebook-keskusteluissa ja työkontakteja vaalitaan ja luodaan Twitterissä. Työn mullistajat ovat usein diginatiiveja, sukupolvi Y:n edustajia.
Mitä enemmän pohdimme tämän lehden kansijuttua Aleksi Valavuoresta (syntynyt 1978), sitä enemmän alkoi tuntua siltä, että hän on kuin karikatyyri uuden sukupolven edustajasta.
Kun Valavuori saa idean lennättää faneja koripallon MM-kisoihin, hän ottaa yhteyttä Finnairiin ja aloittaa projektin. Hän käyttää verkostojaan, levittää tietoa sosiaalisessa mediassa – ja pari päivää idean saamisen jälkeen fanit istuvat lentokoneessa matkalla Sloveniaan.
Silti Valavuori ei ole matkanjärjestäjä. Hänelle tempaus oli vain yksi projekti.
Valavuoren innoittamana piti kaivaa esiin kanadalaisen tutkijan ja tietokirjailija Don Tapscottin määrittelyt nettisukupolvesta. Tapscott joukkoineen haastatteli lähes 10 000:ta uuden sukupolven edustajaa. Tutkimusaineiston perusteella hän määritteli nettisukupolven vuonna 2009 kirjassaan Grown up Digital (suom. Syntynyt digiaikaan). Verkkosukupolvea ovat 1977-1998 syntyneet nuoret ja aikuiset.
Sukupolvesta puhutaan myös nimellä Y-sukupolvi, mutta Tapscottista käsite on huono. Douglas Couplandin romaanista nimensä saanut sukupolvi X on merkityksetön väliinputoaja, eikä nettisukupolvea pitäisi nimetä X:ää seuraavaksi Y:ksi.
Nettisukupolvea määrittävät Tapscottin mukaan kahdeksan normia: 1. vapaus, 2. räätälöinti, 3. tutkiminen, 4. eettisyys, 5. yhteistyö, 6. viihde, 7. nopeus ja 8. innovatiivisuus.
Tapscottin mukaan työn kannalta vapaus tarkoittaa sitä, että sukupolven edustajat haluavat valita milloin ja missä työskentelevät. Teknologian avulla he pääsevät perinteisen toimiston rajoituksista. He haluavat vapautta vaihtaa työpaikkaa ja valita polkunsa.
Räätälöiminen merkitsee sitä, että nettisukupolvi haluaa kustomoida. Paitsi itselleen sopiviksi muunnellut vimpaimet ja sisällön, he haluavat räätälöidyn, itselleen sopivan työn.
Nettisukupolven edustajat ovat Tapscottin mukana tarkastelijoita. He haluavat läpivalaista organisaatiot ja päästä informaation alkulähteille, selvittää, mistä saa tietoa – ja muokata ja käyttää tietoa hyväkseen. Työnantajiltaan ja yrityksiltä he haluavat integriteettiä ja avoimuutta, sekä miettiessään, missä työskennellä että miettiessään, mitä ostaa.
Nettisukupolvi haluaa viihdykettä ja leikkiä työltään, koulutukseltaan ja ystäväpiiriltään. Sen edustajat vievät leikkisyyden ja pelinomaisuuden töihin. He ovat yhteistyön ja suhteiden sukupolvi. He tekevät asioita yhdessä sosiaalisessa mediassa ja verkkopeleissä.
Uusi sukupolvi haluaa nopeutta. Se haluaa tehdä asiat heti, ja kaiken pitää tapahtua vauhdilla. Vastaukset pitää saada heti.
Nettisukupolvi on keksijöiden sukupolvi: se haluaa tehdä itse ja omaksuu nopeasti uudet teknologiat ja innovaatiot. Näiden avulla se haluaa muuttaa tavan tehdä töitä.
Päätelmät ovat yleistyksiä, Kuten sukupolvikirjallisuudessa esitetyt määritelmät yleensä ovat. Eikä uusi työ ole missään nimessä diginatiivien yksinoikeus. Nettisukupolvelle se on kuitenkin lähtökohta.
Vanhemmat voivat mutista, että taloja ja tehtaita ei rakenneta kahviloissa läppärin äärellä. Uuden työn osat levittäytyvät silti joka puolelle. Kaikenlaiset yritykset ja organisaatiot joutuvat omaksumaan osia uudesta työstä ja nettisukupolven normeista. Työn vallankumous on jo täällä.
Ne yritykset ja organisaatiot, jotka eivät osaa sopeutua työn vallankumoukseen, kuolevat.
Twitter @heikkivalkama
