Pelle Miljoona ja Mato Valtonen muistelevat keskinäisiä kohtaamisiaan.
Ollaan jossain 70- ja 80-luvulla, kun meno on kovimmillaan ja kummatkin rämistelivät itseään suomalaiselle rock-kartalle.
On ison kollektiivin hyväntekeväisyysprojekti nimellä Apua! Orkesteri ja paljon keikkakohtaamisia.
– Festareilla törmäiltiin ja backstagella oli bileet. Jossain nähtiin, jossain ei nähty, Mato muistelee.
Pelle muistaa myös esimerkiksi 70-luvun lopun tarinan siitä, miten oli Lahdessa studiopäivän päätteeksi menossa katsomaan Mato Valtosen Sleepy Sleepersin keikkaa.
– Keikka oli jo alkanut, ja näin ovelta, että Mato roikkuu katossa olevasta lentokoneesta, Pelle kertoo.
Enempää hän ei nähnytkään.
– Olin ostanut Amsterdamista pitkän nahkarotsin, vetänyt ensimmäistä kertaa tukan partakoneella, ja jossain oli pari hakaneulaakin, Pelle Muistelee.
– Olimme ihan selvin päin, mutta poke sanoi, että ei tänä iltana!
Tarina kertoo paljon sekä Sleepy Sleepersistä että Pelle Miljoonasta. Kertoo edelleen, vaikka tapahtuneesta on kohta 40 vuotta.
Mato ja Pelle ovat kumpikin täyttäneet tänä vuonna 60 vuotta, mutta tässä herrat vielä ovat. Painavat edelleen, tekevät musiikkia edelleen, innostuvat edelleen.
– Ei me varmaan ole hirveästi seestytty! Minulla on edelleen se fiilis, mikä on nuorena, Pelle toteaa.
Studioon kaksikko meni yhdessä, kun Pelle vieraili Sleepy Sleepersin marraskuun puolivälissä ilmestyneellä uudella albumilla Vain elämää – Only Rock’n’Roll. Sitä on puolestaan seurannut paraikaa käynnissä oleva Sleepy Sleepersin ja Pelle Miljoona Oy:n yhteinen Rock Circus -kiertue.
– Meitä yhdistää se palo mennä sinne lavalle. Aikoinaan on tehty ne biisit, ja nyt mennään uudestaan katsomaan, lähteekö se. Ja kyllähän se vielä lähtee, Mato sanoo.
Pelle Miljoona ei ole varsinaisesti kadonnut musiikkipiireistä, vaan tahti on ollut tasaista. Intuitio on kuulemma ohjannut.
– Nyt kun täytin 60, tuli sellainen fiilis, että on viettänyt hemmetin paljon aikaa keikkabusseissa, takahuoneissa, keikoilla, studiossa ja ulkomailla kirjoittamassa kirjoja. Näillä aion mennä monttuun asti.
Mato Valtonen sen sijaan on Sleepy Sleepersin vuoden 1974 perustamisen jälkeen ollut paljossa mukana. On ollut Leningrad Cowboys jättikeikkoineen, virityksiä liikemiehenä, näyttelijänä, kirjailijana, vuoristoradan jarrumiehenä ja yrityspuhujana. Muun muassa.
– Musastahan se kaikki lähti. On sitten ollut elämänkokemusta ja itsevarmuutta lähteä kokeilemaan kaikenlaisia asioita.
Musiikkiin on lopulta aina jossain vaiheessa myös palattu – musiikkiin ja tietynlaisen meininkiin. Sleepy Sleepersin paluu toteutui jo viime vuoden live-esiintymisten kautta.
– Olihan siinä sellainen tunnelma, että olisi 80-luvun lopulla painanut VHS-nauhurin pause-nappia ja nyt sitten vapauttanut sen. Samat jutut oli keikkabussissa ja sama rähinä saatiin yllättäen keikoillekin aikaan, Mato kertoo.
Sleepy Sleepersin ja Pelle Miljoona Oy:n yhteiskiertue Rock Circus toteutuu suunniteltua pienempänä.
Vain aika on muuttunut. Se mikä joskus oli sokeeraavaa, ei enää aiheutakaan kohuja. Lähtien tyylistä.
– Jos jollain oli silloin irokeesi, se oli hirveää, mutta nyt on Jari Sillanpäällä keesi, eikä se haittaa ketään, Pelle heittää.
Sitten on se musiikki, jota ei aikoinaan varsinaisesti pidetty sisäsiistinä. Lahtelainen Sleepy Sleepers oli alan mestari, bändi, joka sai esiintymiskieltoja ja josta keskusteltiin eduskunnassa asti.
– He lauloivat asioista, joista kukaan muu ei laulanut, Pelle kommentoi.
Pukeutuminen oli räväkkää, asenne humoristisen provosoivaa. Bändin sanoituksissa oli räävittömyyttä ja sellaisia poliittisia teemoja, joista ei vielä 70-luvulla uskallettu Neuvostoliiton puristuksissa puhua.
Erityisen skandaalin aiheutti sanoituksineen Sleepy Sleepersin albumi Takaisin Karjalaan.
– Järkytimme joka päivä valvovan silmän osasia. Silloin yritettiin jopa tehdä lakeja bändiä vastaan. Että tämä on YYA-sopimuksen vastainen bändi, Mato nauraa.
Se oli aikaa, kun Suomi-rock vielä löi ja puri.
– Oli ärhäkämpi meno ja lavaperformansseja. Ei kukaan enää juokse alasti tai heittele verta jengin päälle. Keksittiin mitä älyttömimpiä juttuja, ja se oli ihan nastaa ainakin artistien mielestä, Mato hymyilee.
Se, mikä saattoi pintapuolisesti näyttää räävittömältä, oli kuitenkin myös taiteella vaikuttamista.
Sleepy Sleepers kävi omanlaistaan sotaa apatiaa ja ummehtuneisuutta vastaan. Muita lähti mukaan taisteluun, myös Pelle.
Seuraava aalto bändejä ja muusikoita lähti tekemään itsenäisesti musiikkia – he eivät antaneet muiden sanella, mitä tehdä.
– Ja sen huomaa saldosta, Pelle nauraa.
Mitä sitten vuonna 2015? Mikä musiikin
– tai ylipäänsä taiteen – rooli voisi nyt olla, kun ei ole enää suomettumista? Ja kun mediakin on jo ärhäkkä.
Mihin vielä tarvitaan artisteja, jotka hämmentävät ja tökkivät?
– Se on jo jotain, jos antaa vaihtoehtoja. Että olisi myös muunlaista musiikkia, ja muunlaisia tapoja tehdä ja olla mieltä asioista. Massakulttuuri tasapäistää, Pelle miettii.
– Taide on kautta aikojen ollut yhteiskunnan omatunto, mutta tänä päivänä se on monelle rahantekomasiina. Se omatunto pitää herättää taas ja ymmärtää että kynä on loistava ase, Mato jatkaa.
Korjattavaa riittäisi.
– Jos katsoo ympärille, niin ollaan menossa aikamoiseen maailmaan. Ilmasto lämpenee, ihmiset riitelevät. Kyllä sieltä jutunaiheita löytyy. Uudellakin levyllä saavat poliitikot jonkun verran kyytiä, Mato sanoo. ●
Teksti Topias Kauhala, kuvat Kari Kaipainen
