Image

Uudistu tai kuole



Uudistu tai kuole

Karsi, karsi, niin kirkkaamman kruunun saat. Raamatullisen sanonnan väännetty muoto on ollut suomalaisessa yrityselämässä pitkään keskeinen ohje. Nokian 1990-luvun menestystä pidettiin ydintoimintoihin keskittymisen riemuvoittona: kumisaappaat, kaapelit, televisiot ja tietokoneet saivat jäädä, kun matkapuhelinbisnes muuttui tärkeimmäksi.
Teksti Heikki Valkama

Karsiminen toi kruunun. Samoin teki Sanoma, joka luopui kioskeista, kirjoista ja elokuvalevityksestä.

Yrityselämästä sama ydintoimintoihin keskittymisajatus on siirtynyt myös julkiselle puolelle. Ja onhan se selvää: jos joku ulkopuolinen yritys pesee eteismatot tehokkaammin ja halvemmalla kuin oma väki, miksi kumisaapastehtaan tai kustantamon pitäisi palkata väkeä matonpesijöiksi?

Tästä ydintoimintoihin keskittymisessä ja rönsyjen karsimisessa onkin kyse: säästöistä. (Varsinkin julkisella puolella ydintoimintoihin keskittymisestä on tullut kiertoilmaisu sille, että jostain on säästöjen vuoksi päätetty luopua.)

Voisiko olla niin, että säästöihin liittyvä ydintoimintomantra ja rönsyjen karsiminen on mennyt Suomessa liiallisuuksiin? Nokia teki oikein keskittyessään vaikeina aikoina ydinliiketoimintaansa, mutta osasiko se hyvinä aikoina toimia, kuten pitää?

Tässä lehdessä on juttu Googlesta. Jutun lähtökohta oli ajatus siitä, että Google on vallannut internetin, siitä on tullut viides valtiomahti – tai oikeastaan vielä enemmän – internetin suurvalta. Googlen ydinbisnestä on mainonta. Mutta kuten jutusta selviää, se on kehittänyt rinnalle kaikkea karttapalveluista puhelimen käyttöjärjestelmiin. Jättiyritys on mukana myös muun muassa kuskittomien autojen kehittämisessä, tekoälyhankkeissa ja elämän pidentämisessä. Googlen toiminta on samaan aikaan aivan mahtavaa ja pelottavaa.

Vaikka Google tekee ydintoiminnallaan mainosmyynnillä eniten rahaa, se keskittyy muuhunkin. Jättiyritys rönsyää. Vastaavia levittäytyjiä ovat Apple ja Amazon.

Toki voi sanoa, että menestyvällä Googlella on rönsyilyyn varaa, Nokialla ei. Nokian olisikin pitänyt rönsyillä jo silloin, kun se vielä oli mahdollista.

Väitän, että rönsyily on ainoa mahdollisuus innovaatioihin ja uuden luomiseen. Tämä koskee yrityksiä ja muita organisaatioita. Varsinkin hyvinä aikoina on uskallettava kehittää uutta. Hätätilassa ylimääräistä on pakko karsia, mutta silloinkin pitää muistaa, että ydintoiminto, johon keskitytään, voi parin vuoden päästä olla vanhentunutta tai turhaa. Rönsyily ei tarkoita sitä, että siivouspalvelua tai kuljetuspalveluita ei saisi ulkoistaa. Eikä se tarkoita epäolennaiseen keskittymistä. Sen sijaan uusille ideoille ja kokeiluille pitää olla tilaa. 

Uusia ideoita varten ei tarvitse rakentaa suurta ja kankeaa organisaatiota. Maailmalla puhutaan muodikkaasti kokeilukulttuurista sekä prototyyppejä edeltävistä pretotyypeistä. Niitä yhdistää se, että uusia ajatuksia tai tuotteita testataan heti, ja jos ne eivät toimi, niistä luovutaan nopeasti. Yhdessä terveyskeskuksessa voidaan kokeilla uutta tapaa toimia, ja jos se tepsii, se voidaan levittää kaikkiin terveyskeskuksiin. Toimivat ideat ja palvelut jäävät eloon.

Esimerkiksi McDonalds on pannut listalle tuotteita, joita ei oikeasti ollut olemassa. Kun asiakas tilaa tuotteen, hänelle kerrotaan sen olevan loppuunmyyty. Näin hampurilaisjätti testaa sitä, kuinka moni kuluttaja haluaa tuotteen. Kyse on pretotyypeistä.

Tämä numero on ensimmäinen uudistunut Image. Lehden teossa on sovellettu pienessä mittakaavassa kokeilukulttuuria: uuden lehden takana on lukuisia luonnoksia, hylättyjä palstaideoita ja muotoaan muuttaneita osia.

Vaikka kokeilut jatkuvat ja lehteä kehitetään edelleen, suunta on otettu. Image haluaa olla lehti, joka käsittelee aiheita, joilla on väliä. Lehdellä on loistavat tekijät: haluamme olla suomalaisten aikakauslehtien lippulaiva, suunnannäyttäjä. 

Toisaalta lehti on 29 vuoden aikana ehtinyt muodostua instituutioksi. Instituutioilla on vaarana ottaa itsensä liian vakavasti. Siihen emme aio sortua. Paasaamisen sijaan teemme entistä rennompaa lehteä.

Ennen kaikkea Image haluaa olla lehti, jolla on merkitystä. ■

 Twitter @heikkivalkama

Julkaistu: 29.1.2014