Apu

Unohdetun viikingin vanavedessä: Tummanahka oli aikansa mahtimies


Miksi kirjailija Bergsveinn Birgissonin huomattava esi-isä ei saanut omaa saagaansa islantilaiseen kaanoniin? Ottakaamme miekat ja lähtekäämme musta viikinki -tarinan alkulähteelle Norjaan.
Kuvat Antti Vettenranta, Tanja Pellikka

Avaldsnes on pieni kalastajakylä Norjan länsirannikolla, 450 kilometriä Oslosta länteen. Avaraa maata, kanervanummea ja lammaslaidunta.

Suuren alumiinisulaton voimalinjat ylittävät salmen Norjan korkeimmissa kannatinpylväissä, 140 metrissä. Roottorit jauhavat tuulivoimaa, telakkanosturit viestivät muutosta.

1800-luvulla täältä louhittiin kupari New Yorkin Vapaudenpatsaaseen, mutta jo tuhat vuotta ennen sitä Avaldsnesissa tapahtui jännittäviä asioita. Aloitetaan viikingeistä.

Täällä näet syntyi Geirmundur Tummanahka, Islannin varhainen asuttaja ja mahtimies, jonka pohjolan saagat ja historia oudosti hukkasivat.

Ja tässä on kirjailija Bergsveinn Birgisson, 38, joka kolmekymmentäkolme sukupolvea myöhemmin on kirjoittanut esi-isälleen oman saagan, mysteerielämäkerran Musta viikinki (Bazar).

Kirjailija Bergsveinn Birgisson kokosi tiedon sirpaleista elämäkerran esi-isästään.

Tarina on jo myyty Hollywoodiin.

– Tärkein läksy tutkimuksestani oli se, että kaikkiin vakiintuneisiin totuuksiin ei kannata luottaa. Seitsemänsataa vuotta meille kerrottiin, että kuningas Haraldia pakenevat maanviljelijät menivät Islantiin ja asuttivat sen. Se on sanottu niin usein, että se on tullut totuudeksi, jota on lakattu epäilemästä, Birgisson sanoo.

Avaldsnesissa Karmøyn saarella eli jo pronssikaudella väkevä aristokratia, joka hallitsi 3 000 vuotta. Arkeologisia löytöjä on tehty poikkeuksellisen paljon.

Avaldsnes on yksi niistä paikoista eri puolilla Eurooppaa, missä viikinkien perinteitä pieteetillä vaalitaan.

Seutu tunnetaan paikkana, jossa Harald Kaunotukka – kuningas, jota Peter Franzén esitti tv-sarjassa Viikingit – tarinan mukaan yhdisti Norjan ja hallitsi sitä vuosina 872–931.

Täällä kauppiaat kävivät kovaäänistä tinkaa matkustajien kanssa, veneenrakentajat halkoivat lautoja sahanpuru pöllyten, sepät takoivat palkeet suhisten ja purjeiden ompelijat leikkasivat kangasta neula huulten välissä töröttäen. Iltaisin kuunneltiin skaldien laulua simaa pässinsarvista hörppien.

Ympärillä avautuu Rogalandin lääni, josta Birgissonin esi-isät kerran nostivat purjeensa, ensin pohjoiseen Bjarmiaan ja sitten kohti Irlantia, kun Kaunotukka oli vallannut heidän alueensa.

Haraldshaugen seisoo muistona vuodesta 872, jolloin kuningas Harald Kaunotukka tarinan mukaan yhdisti Norjan.

Arkeologia on osoittanut, että millään muulla Skandinavian alueella ei 800-luvulla ole ollut yhtä vahvaa yhteyttä Irlantiin ja Dubliniin kuin Rogalandilla. Sinne lähti Tummanahkakin.

– Dublin oli norjalaisille vaikea paikka asettua. Irlannissa oli siihen aikaan 150 kuningaskuntaa, ja kaikki vihasivat heitä orjien takia. Lopulta päälliköt kävivät norjalaisia vastaan ja heidän oli pakko lähteä, lyötyinä ja verissään, Birgisson toteaa.

Vihreät niittykumpareet kohoilevat huputetun Pyhän Olavin kirkon ympärillä. Maan alle piilotettu historiallinen museo on selkeä, tyylikäs ja Mustan viikingin osalta päivitetty.

Pienen kävelymatkan päässä oleva rekonstruoitu viikinkikylä on hiljainen, mutta hämärässä pitkätalossa lepattaa tuli.

Vikinggard on rekonstruoitu kylä, joka havainnollistaa viikinkiaikojen elämää.

Birgisson laulaa ainoan tunnetun viikinkilaulun, rukouksen maaäidille.

Islantilaissyntyinen runoilija, kirjailija ja kirjallisuudentutkija on asunut Norjassa puolet elämästään.

– Olen piru ilman maata: en enää islantilainen, en vielä norjalainen, hän hymähtää.

Birgisson on muinaisnorjalaisen kirjallisuuden tohtori, väitellyt Pohjolan vanhimmasta skaldirunoudesta, suullisesta runoudesta, jota kirjattiin ylös vasta 300–400 vuotta myöhemmin.

Tarina tummaksi haukutusta pojasta, jonka kaukaa Bjarmiasta hankittu vaimo Ljúfvina oli synnyttänyt kuningas Hjörille, alkoi kiinnostaa Birgissonia jo varhain.

– En leikkinyt viikinkileikkejä lapsena, mutta kuulin tarinoita Mustasta viikingistä. Vasta paljon myöhemmin tulin tietoiseksi, mitä tarinat tarkoittivat.

Avaldsnesin viikingit ovat kahvitunnilla.

Birgisson päätti herättää henkiin 1 100 vuotta sitten eläneen esi-isänsä, vaikka tietoa hänestä oli ”tyrmistyttävän niukasti”. Hän halusi laatia mahdollisimman tarkan ja uskottavan elämäkerran tästä merkkimiehestä, joka loi vaurautensa mursunpyynnillä ja orjakaupalla.

Apunaan Birgissonilla olivat vanhat asiakirjat, moderni genetiikka, eri suunnista kootut tiedon jyväset ja kirjailijan mieli, joka siitä kaikesta on rakentanut tarinan.

Kirjailija Birgisson on tietoinen, että moni tiedemies lukee kirjaa puhtaana fiktiona, vaikka lähdekirjallisuutta ja viitteitä on 50 sivua.

– Epäile kaikkea, mitä luet, hän itsekin kehottaa, – ei uusia näkökulmia muuten synny.

Viikingit ylittivät jopa valtameren

Yli 200 vuotta viikingit purjehtivat retkillään Skandinavian rannikolta Välimerelle, Britanniaan, Venäjän sisämaahan, jopa Pohjois-Amerikkaan.

Viikinkien mahti perustui merenkulkutaitoon. Laivoja lähti merten yli hankkimaan ystäviä ja tuhoamaan vihollisia. Paluulastissa tuli kulttuuri-impulsseja, uusia ideoita ja vaurautta.

Birgisson muistuttaa, ettei kyseessä ollut pelkkä mylvivä barbaarijoukko. He olivat talonpoikia, kauppiaita, käsityöläisiä ja runoilijoita – mutta toki myös ryöstelijöitä ja orjakauppiaita, jotka eivät kirkkoja ja luostareitakaan kunnioittaneet.

– He eivät olleet primitiivisiä ja eläimellisiä, vaan jopa sivistyneempiä kuin monet tänään. Kumarran pääni kunnioituksesta niille ihmisille. Yhä me pohjimmiltamme olemme samanlaisia ja taistelemme samojen eettisten kysymysten parissa, Birgisson sanoo.

Vallan keskuspaikka 300 vuotta

Islannin, Färsaarten ja Grönlannin historia alkaa viikinkiajalla, jolloin pohjoisen pioneerit perustivat siirtokuntia merten taakse.

Norjan pitkä rannikko oli Nordvegr, tie pohjoiseen, ja merireittien yhdistämistä maista tuli Noreg tai Norge, kahdella virallisella norjan kielellä.

– Norja on tiettävästi ainoa maa maailmassa, joka on nimetty purjehdusreitin mukaan. Strateginen asema teki Avaldsnesista vallan keskuspaikan 300 vuodeksi. Täällä kuningas saattoi kontrolloida ohikulkevia laivoja rannikolla, ja täältä viikingit lähettivät laivojaan yli merten, sanoo Avaldsnes-projektin johtaja Marit Synnøve Vea.

Avaldsnes-projektin johtaja Marit Synnøve Vea puhaltaa kutsun tuuleen historiakeskuksen kulmilla.

Karmøyn saaren ja mantereen välissä kulkee kapea, 30-kilometrinen salmi, jonka läpi kaikki rannikkoliikenne joutui turvallisuussyistä kulkemaan. Se, joka hallitsi salmea, hallitsi paljon.

Tämän tajusi myös Harald Kaunotukka, joka valtasi alueen kuninkaalliseksi residenssikseen.

Pohjoisen vesillä, kaukana Bjarmiassa, Tummanahka oli oppinut mursun- ja hylkeenpyynnin. Englannin ja Irlannin valtavat viikinkialuslaivastot olivat nahkatuotteiden ja traanin tärkeä asiakasryhmä. Traania käytettiin niin köysien, sarkapurjeiden kuin itse laivojen suojaamiseen.

Pohjoisen lisäksi Tummanahan isällä, kuningas Hjörillä oli suhteita Dublinin skandinaaviseen kuningaskuntaan. Siinä, missä pohjoinen merkitsi tärkeitä luonnonvaroja, lännessä kyse oli kaupankäynnistä.

– Paras hinta oli vakiintuneilla markkinoilla, jossa oli isoja laivastoja ja paljon pääomaa, Birgisson sanoo.

Islanti oli eräänlainen evakuointipaikka viikinkivallan murentuessa kristityssä Irlannissa 860-luvulla. Aarteiden huvetessa viikingit löysivät uuden tuottoisan artikkelin: orjat. Niitä tarvitsi Tummanahkakin lähtiessään muiden ”finanssiviikinkien” kanssa Islannin luonnonrikkauksien äärelle, jonne tultiin myös suoraan Norjasta.

– Työvoima oli asuttamiseen tarvittava pääoma. Paljon orjia vietiin kelttiläisiltä alueilta Islantiin. Pohjois-Euroopan suurin orjakauppa oli Dublinissa, Birgisson sanoo.

Perinnöllisyystutkimus on korostanut Irlannin merkitystä Islannin asuttamisessa etenkin irlantilais­orjien maahantuontina. Islantilaiset, eritoten naiset, ovat geneettisesti läheistä sukua Irlannin pohjoisosien ja Skotlannin väestölle.

Jäi historian sivulehdille

Tummanahan laivat rantautuivat Islantiin keväällä 870, ja hän valloitti järjestelmällisesti suuren osan Luoteis- ja Länsi-Islannista. Kuitenkin hän Birgissonin kummastukseksi jäi historian sivulehdille.

– Hänet mainittiin keskiajalla tehdyssä maanasuttamiskirjassa (Landnámabók), joka listaa Norjasta, Hebrideiltä ja Irlannista Islantiin tulleet ihmiset ja heidän maatilansa. Sen mukaan Tummanahka oli vaikutusvaltaisin Islantiin tulleista siirtolaisista,  kahdeksankymmentä henkivartijaakin.

Birgisson uskoo Tummanahan kompastuneen Islannin asutuksen myytteihin, joita saagat 1100-luvulla alkoivat luoda, kristinuskon jo muokattua pakanallisen maailman ihanteita ja todellisuutta.

62 prosenttia Islantiin tulleista naisista oli kelttejä

Myyttiin kuului, että Islannin asuttivat norjalaiset maanviljelijät, jotka olivat itsenäisiä ja tasa-arvoisia. Tummanahan kaltainen varakas orjakauppias ja mursujen teurastaja, vieläpä tummaihoinen, ei siihen tarinaan sopinut, Birgisson arvelee.

– Islannista on kirjoitettua historiaa melkein alusta alkaen. Luotiin myytti alkuperästä, eräänlainen konsensus, että puhumme vain Norjasta tulleista. 2000-luvun dna-tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että 62 prosenttia kaikista Islantiin tulleista naisista oli kelttejä.

Rövaren-saaren syrjäiseltä pikkuvuonoltakin Haugesundissa on löytynyt vanhoja elämisen merkkejä.

Arkeologia on kaivanut esiin aristokraattisempaa ja harvainvaltaisempaa kuvaa myyttisiltä ajoilta.

”Ymmärrän näitä ensimmäisiä historiankirjoittajia monilla tavoin: kansa, jonka perustana on ahneus, liikapyynti, ryöstötalous ja orjuus? Ei kovinkaan kaunis alku”, Birgisson kirjoittaa.

Viikinkien mahtiaika kesti 300–400 vuotta, kunnes kristinusko ja talouden muutokset nakersivat mahdilta pohjan. Viikingit alkoivat asettua aloilleen, viljellä maata ja elää rauhanomaisempaa elämää.

Tummanahka kuoli 900-luvun alussa noin 60-vuotiaana. Orjuus Islannissa lakkautettiin parisataa vuotta myöhemmin.

Tarinoiden perintö on tallella, mutta Birgissonin näkemys siitä on muuttunut.

Viikinkien matkat. Laatikoissa vuosiluvut, jolloin viikingit saavuttivat kyseiset paikat.

Jälkiä viikingeistä

Viikingit ovat skandinaavinen tavaramerkki, joka on uurrettu monen maan historiaan. Euroopassa on yli 20 viikinkimuseota, yksi Kanadassakin. Tässä muutama tärppi Avaldsnesin jatkoksi.

Oslon viikinkilaivamuseo

Täkynä maailman parhaiten säilyneet viikinkilaivat. Laivakolmikosta komein, Oseberg, haudattiin saveen vuonna 834.

Tukholman viikinkimuseo

Djurgårdenin museo valottaa, miten 1800-luvun nationalismi ja menneen romantisointi muokkasivat nykykuvaa viikingeistä. Näytteillä jopa fossilisoitunutta viikingin kakkaa!

Birkan viikinkikaupunki

Björkön saarelle Tukholmassa rekonstruoitu Birka oli 200 vuoden ajan viikinkien tärkeimpiä kauppakeskuksia ja nykyisin Unescon maailmanperintökohde.

Saagamuseo, Reykjavik

Saagaperinteeseen nojaava museo esittelee avaintapahtumia viikinkien asuttaman Islannin tuhatvuotisesta historiasta. Näyttelyitä verkossa: www.sagamuseum.is.

Ladbyn viikinkimuseo, Tanska

Täkynä maailman ainoa viikinkivene samassa hautakummussa, johon se vuonna 925 laskettiin. Museossa voi saattaa kuningasta viimeiselle matkalle Valhallaan.

Jorvikin viikinkikeskus, York

Englannin suosituimpia matkailukohteita Lontoon ulkopuolella, täkynä aikakapseli, jolla vierailija köröttelee vuoteen 866 ja seuraa animatroniikkatekniikalla elävöitettyä tarinaa viikinkikaupungin hyörinästä.

Dublinian perinnekeskus

Viikinkien irlantilaisvuosista kertova näyttely Christ Churchin perinnekeskuksessa Dublinissa.

Hedebyn viikinkimuseo

Saksan tärkeimpiin kuuluva arkeologinen museo kuvaa viikinkien elämää Saksassa. Yhdessä Danevirken puolustusvallin kanssa museo on Unescon maailmanperintökohde.

L’Anse aux Meadows, Newfoundland, Kanada

Entisöidyt asumukset Leif Erikinpojan Pohjois-Amerikan vierailusta noin vuonna 1000 ovat Unescon syrjäinen maailmanperintökohde, jonne pääsee vain omalla kyydillä tai ryhmämatkalla.

Rosalan viikinkikeskus

Museo ja vierailukeskus Kemiönsaaressa avaa Suomen rannikoiden roolia viikinkihistoriassa.

Saulan viikinkikylä

Vartin päässä Tallinnasta on koko perheen puuhamaa, jossa voi harrastaa viikinkiaiheisia aktiviteetteja.

Julkaistu: 27.10.2019