Apu

Muistin ja keskittymisen ongelmat saivat Terhin epäilemään masennusta tai muistisairautta – diagnoosi uniapneasta oli helpotus

Muistin ja keskittymisen ongelmat saivat Terhin epäilemään masennusta tai muistisairautta – diagnoosi uniapneasta oli helpotus
Terhi Mäkilä, 49, kärsi pahoista keskittymisongelmista ja nukkui ison osan vuorokaudesta. Hän pelkäsi olevansa masentumassa tai sairastuneensa varhaiseen muistisairauteen. Oikea hoito toi entisen Terhin takaisin.
Julkaistu: 1.11.2021

Aloin huolestua itsestäni vuonna 2018. Olin tuolloin 46-vuotias, enkä millään meinannut oppia uutta työtäni. Työskentelen metalli­alalla, ja olin aloittanut työnjohtajana vuotta aiemmin. Työ oli paljon aiempaa tehtävääni haastavampi, ja siinä piti omaksua valtavasti uutta.

Minulla oli muistiongelmia ja keskittymisvaikeuksia. Palavereissa pystyin keskittymään vain kymmenen tai 20 minuuttia kerrallaan. Sitten alkoi kynän pyörittely ja ajatusten karkailu. Lopuksi jouduin varmistamaan, mitä oli juuri sovittu.

Kun juttelin jonkun kanssa, en kohta enää muistanut tarkkaan, mitä olimme puhuneet. Minun oli aina tehtävä muistiinpanoja. Unohtelin kokonaan pienempiä asioita, kuten puheluita. Uusien järjestelmien oppiminen oli vaikeaa. Tämä kaikki stressasi kovasti.

Ajattelin silti pitkään, että vaikeuteni johtuivat uudesta tehtävästä. Siinä oli niin paljon opittavaa, alaisiakin oli 30, enkä ollut ennen työskennellyt esimiehenä.

Eniten epäilin masennusta. Ensimmäinen vuosi uudessa työssäni oli ollut hyvin rankka, koska en tuntenut pärjääväni siinä. Pelkäsin, että menetän vielä työpaikkani, ja olin allapäin.

Masennus tai muistisairaus?

Kun en ollut oppinut tehtävääni vuodessa, aloin pelätä, että jotain on oikeasti vialla. Ryhdyin etsimään vastauksia netistä, ja tein siellä lukemattomia testejä. Hetken mietin, onko minulla varhainen muistisairaus, mutta oireet eivät kuitenkaan oikein täsmänneet.

Eniten epäilin masennusta. Ensimmäinen vuosi uudessa työssäni oli ollut hyvin rankka, koska en tuntenut pärjääväni siinä. Pelkäsin, että menetän vielä työpaikkani, ja olin allapäin.

Tiesin myös, että masennukseen voi liittyä keskittymisvaikeuksia. Minulla oli niitä kotonakin. En voinut katsoa yli puoli tuntia kestäviä tv-ohjelmia, sillä joko en jaksanut keskittyä tai nukahdin.

Saatoin päättää, että nyt siivoan keittiön, mutta löysinkin itseni puuhailemasta kylpyhuoneessa hetken päästä. Olin unohtanut alkuperäisen ideani matkan varrella. Lopulta mistään ei tullut valmista, ja kaikki tuntui vähän raskaalta.

En kuitenkaan mennyt lääkäriin, sillä oireeni eivät täysin sopineet masennukseenkaan. Samaan aikaan minua kuitenkin ahdisti, koska en löytänyt vastauksia oireisiini.

Tiesin, että jokin on vialla. Vaan mikä?

Terhillä on nykyään CPAP-laite ja puolimaski, joka peittää nenän, muttei koko kasvoja. Se ei ole tuntunut ahdistavalta eikä nololta.

Pitkät yöunet eivät virkistäneet

Olin ollut jo pitkään valtavan väsynyt. Menin nukkumaan yhdeksän maissa illalla, nukuin hyvät yöunet, enkä heräillyt öisin. Aamulla heräsin kuitenkin väsyneenä, vaikka olin nukkunut 9–11 tuntia.

Ajattelin, että olen vain perusväsynyt ihminen. Töissä selvisin energiajuomien avulla. Niitä meni monta tölkkiä päivässä.

Kun tulin töistä kotiin, nukuin kolmen tai neljän tunnin päiväunet, sitten olin pari tuntia hereillä ja suuntasin yöunille.

Minulla on koira Rontti ja kissat Onni ja Eino. Kotona suoriuduin siitä, mistä oli pakko. Pidin itseni hengissä, ulkoilutin koiran ja ruokin eläimet, mutta muuten nukuin ison osan vapaa-ajastani.

Viikonloppuisin saatoin nukkua parin kolmen tunnin päiväunet monta kertaa päivässä.

En osannut olla huolissani siitä, että nukuin niin tolkuttomasti. Päinvastoin olin onnellinen, että minulla oli hyvät unenlahjat. En ajatellut, ettei nukkumiseni olisi normaalia.

Väsymys ei myöskään ollut alkanut yhtäkkiä, vaan olin parin kolmen vuoden aikana luisunut nukkumaan enemmän.

Saatoin nukkua parin kolmen tunnin päiväunet monta kertaa päivässä.

Unihalvaus säikäytti

Unessani oli muutakin vialla. Vuonna 2015 olin vierailulla vanhempieni kotona. Nukuin tuvan sängyssä ja heräsin tunteeseen, että kissa hyppäsi sänkyyn ja rintani päälle. Tajusin, että tilanne on absurdi, sillä sängyssä ei ollut kissaa.

Yritin huutaa isälleni olohuoneeseen, mutten pystynyt. Aivoni olivat hereillä, mutta kehoni nukkui. Ihoani kihelmöi, ja olin aivan kauhuissani. Sitten heräsin ja nousin istumaan. Sydämeni hakkasi kovaa.

Etsin asiasta tietoa netistä, ja tulokseksi tuli unihalvaus. En silloin vielä tiennyt, että se voi johtua unen­aikaisista hengityskatkoksista, joita uni­apneassa tulee. Sen jälkeen unihalvauksia tuli toisinaan, mutten enää mennyt yhtä pahasti paniikkiin.

Äitini kertoi, että koko mökki tärisee, kun kuorsaan niin pahasti.

Asuin tuohon aikaan yksin. Tyttäreni asui jo omillaan. Kun hän kävi luonani, hän huomautteli, että kuorsaan. En ottanut häntä tosissani. Myös sisareni sanoi samaa. En uskonut häntäkään, vaan ajattelin, että saatan enintään vähän tuhista.

Kesällä 2018 olin lapsuudenperheeni kanssa mökillä. Nukuin yksin yläkerrassa ja muut nukkuivat alakerrassa. Silloin äitini kertoi, että koko mökki tärisee, kun kuorsaan niin pahasti. Hän ehdotti, että menisin uniapneatutkimuksiin.

Herätys kymmeniä kertoja yössä

Sitä ennen en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että haasteeni voisivat johtua uniapneasta. Olin kuullut siitä, mutta se ei ollut minulle kovin tuttu sairaus. En tiennyt, että se voi vaikuttaa keskittymiseen ja muistiin.

Minulla on tyypin 1 diabetes. Kerroin diabeteslääkärilleni oireistani, ja sain lähetteen uniapneatutkimukseen Peijaksen sairaalaan Vantaalle. Sieltä minulle annettiin mukaan kotiin yöpolygrafialaite, jolla uniapnea diagnosoidaan.

Yöpolygrafialaite mittaa unen aikaisia hengityskatkoksia. Siinä on antureita, jotka kiinnitetään eri puolille kehoa. Minun piti nukkua laitteen kanssa yksi yö. Sain helposti nukuttua, kuten aina.

Tutkimuksen tulos oli uniapnea. Heräsin kymmeniä kertoja yössä hengityskatkoksiin. En tiennyt edes heräileväni öisin! Joskus olin havahtunut korahtavaan ääneen, mutten ollut ajatellut sitä sen enempää.

Päällimmäinen tunne oli helpotus. Tiesin vihdoin, mikä minua vaivasi. Pidin uniapneaa parempana kaverina kuin masennusta tai muistisairautta. Ajattelin, että onneksi minulla on vain uniapnea.

Terhi jaksaa taas ulkoilla meksikonkarvatonkoira Rontin kanssa. Ennen väsymys sumesi päivät, vaikka Terhi koki nukkuvansa hyvin. – En osannut olla huolissani siitä, että nukuin niin tolkuttomasti.

Maski kasvoille yöksi

Lääkäri kertoi, että uniapneani oli keskivaikean ja vaikean rajalla. Hän ehdotti hoidoksi CPAP-laitetta. Siihen kuuluva maski laitetaan yöksi kasvoille, ja laite puhaltaa yön aikana ilmaa keuhkoihin pienellä yläpaineella. Tämä ehkäisee unenaikaisia hengityskatkoksia, joista päivä­väsymys ja keskittymisvaikeudet johtuvat.

Tuntui mahtavalta, että sairautta voitaisiin hoitaa. En harmitellut, että joutuisin nukkumaan maski naamalla. Olen tottunut hoitamaan tyypin 1 diabetesta, joka on paljon uniapneaa hankalampi sairaus. Siihen verrattuna maskin kanssa nukkuminen ei tuntunut suurelta haasteelta.

Puolisolleni oli ­ selvää, että ­vieressä nukkuu Tähtien sota -­elokuvan Darth ­Vader -hahmo.

En koskaan pitänyt maskia nolona, eikä minua kauheasti kiinnosta, miltä näytän sen kanssa. En rakasta sitä, mutta se kuuluu itsestäni huolehtimiseen.

Sain laitteen uudenvuodenaattona vuonna 2018. Vähän sen jälkeen tapasin nykyisen puolisoni. Kun olin menossa hänen luokseen yöksi ensi kertaa, kerroin, että otan masiinani mukaan. Puolisolleni oli siis ensimmäisestä illasta asti selvää, että vieressä nukkuu sitten Tähtien sota -elokuvan Darth Vader -hahmo.

Hän ymmärsi tilanteeni hyvin ja sanoi, että tykkää minusta eikä laitteella ole merkitystä.

Hoito ei auttanut heti

Maskin kanssa nukkuminen ei kuitenkaan ollut alkuun helppoa. Sain kyllä unta, mutta maski tuntui ikävältä, sen remmit painoivat ja jättivät juovia kasvoihin, enkä pystynyt puhumaan sen kanssa. Poistin maskin usein unissani.

Taistelin kolme kuukautta, ennen kuin pystyin nukkumaan kunnolla sen kanssa.Vähitellen tilanne parani. Ensin nukuin maskilla 3–4 tuntia yössä, sitten 4–6 tuntia. Nykyisin pidän sitä yleensä koko yön.

Olin kuullut, että toisilla olo paranee jo yhden laitteen kanssa nukutun yön jälkeen. Minulle ei käynyt niin.

Olin väsynyt, aivosumuni ei helpottanut ja välillä teki mieli unohtaa koko maski. Päätin kuitenkin, etten luovuta, vaan laitan sen joka yö ja totun siihen. Meni kahdeksan kuukautta, ennen kuin hoito alkoi kunnolla auttaa, uupumus väistyi ja aivosumu hälveni.

Kun hoito sitten tepsi, se oli ihanaa! Itsevarmuuteni kohosi, muisti parani, keskittymiskykyni kasvoi.

Terhi kuljettaa CPAP-laitetta mukana kaikilla matkoilla, joilla on sähköä saatavilla. Akulla toimivaa matkalaitetta hänellä ei ole. Sitä tarvittaisiin esimerkiksi telttaretkillä, joista Terhi nauttii.

En enää tarvinnut pitkiä päiväunia, vaan 20 minuuttia riitti ja virkisti. En muutenkaan ollut enää väsynyt. Ongelmat töissä katosivat, kun pystyin keskittymään. Työni alkoi myös kiinnostaa minua entistä enemmän, ja aloin opiskella sen ohessa tuotannon työnjohdon ammattitutkintoa. Siihen asti työ oli ollut päivästä toiseen selviämistä, enkä olisi voinut kuvitellakaan opiskelevani.

Oli melko huimaavaa, miten paljon oloni parantui vuodessa hoidon aloittamisen jälkeen. Uniapnea oli muuttanut minut väsyneeksi, aikaansaamattomaksi möykyksi, jonka itsetunto oli hukassa.

Olin kaivannut omaa itseäni, pirteää ja eloisaa ihmistä, joka osasi nauttia elämästä. Toipumisen aikana oli ihana huomata, miten ilo alkoi palata. Aloin tykätä itsestäni uudelleen. Nyt peilistä katsovat ilokseni samat silmät kuin vuosia sitten.

Ei pidä luovuttaa

Ajattelen, että kaikesta selvitään. En jää murehtimaan ja märehtimään asioita. Se on auttanut jaksamaan. Uniapnea on opettanut sinnikkyyttä ja näyttänyt, ettei pidä luovuttaa, vaikkeivat asiat heti onnistuisi. Tiedän nyt, että minulla on tahto ja kyky selviytyä.

Lemmikkini ovat hoitotiimini. Kun olen ollut huonona, ne ovat ympäröineet minut sänkyyni ja tulleet nukkumaan viereeni kylki kylkeen. Tyttäreni, perheeni ja ystäväni ovat olleet tuki. Puolisoni on kannatellut minua sen jälkeen, kun tapasimme muutama vuosi sitten.

Elokuussa kiipesin Olostunturin päälle Lapissa. Huipulla tuuli hieman, oli kaunis sää ja maisema avautui pitkälle. Siellä huipulla ajattelin, että vau. Jaksoin kiivetä tänne, vaikka minulla on uniapnea ja vielä pari vuotta sitten olin valtavan väsynyt. Silloin oli voittajafiilis.

Hengitys katkeilee öisin

  • Uniapnea tarkoittaa unenaikaisia hengityskatkoksia. Ne johtuvat siitä, että ylähengitystiet ahtautuvat tai tukkeutuvat yön aikana. Ihminen ei välttämättä havahdu hengityskatkoksiin.

  • Vähintään 4 prosenttia miehistä ja 2 prosenttia naisista sairastaa oireista uniapneaa. Kaksi kolmesta sairastuneesta on ylipainoisia. Sairaudelle altistavat tukkoinen nenä, ahdas nielu, kookkaat nielurisat ja lyhyt ja paksu kaula.

  • Sairaus aiheuttaa päiväväsymystä sekä keskittymis- ja muistiongelmia. Se lisää tapaturmien riskiä ja altistaa kohonneelle verenpaineelle ja verisuonisairauksille. Siitä voi seurata myös ärtyisyyttä, impotenssia, yöhikoilua ja lisääntynyttä öistä pissahätää.

  • CPAP-laite eli yläpainehengityshoito on yleinen hoitokeino. Muita ovat uniapneakisko, selin­makuulla nukkumisen vähentäminen, nenän tukkoisuuden hoito ja leik­kaus sekä ylipainoisella laihdutus.

    Lähteet: Terveyskirjasto ja Käypä hoito -suositus

Kommentoi »