Kainuun pohjoisreunalla pessimismistä on tehty käyntikortteja.
Tai kuten Puolangalla on tapana sanoa: ”Kun luulet olevasi pohjalla, se onkin vasta välipohja."
Kukaan ei ole pessimisti syntyessään, mutta puolankalainen oli sitä hyvin lähellä.
Puolangan yllä on harmaita pilviä, mutta ei pisaran pisaraa, vaikka Kajaanissa kadut ovat kuohuneet koskena ukkosmyrskystä.
– Oulussa oli samanlainen, vaan eipä tänne osannut, perustajapessimisti Jaakko Paavola urahtaa.
Ilmatieteen laitoksen tilastoissa Suomen suurimmat vuotuiset sademäärät vuodesta 1900 lukien ovat ropisseet Puolangalle, jopa 1 242 milliä.
– Ylleensä on satanu. Viimeksi sekunnilleen alkujuonnon aikana alko satamaan.
Puolankalaiset odottavat jokavuotista sadettaan, mutta jäähyväisjuhla on kuiva.
Puolangan Pessimismipäivät on pidetty vuosittain 1.1.–31.12. välisenä aikana. Nyt se huipentuu Pessi-iltaan. Edellyttäen, että joku viitsii sen järjestää ja joku tulla kahtommaan. Porukka on pieni.
– Eihän tässä ou mittään järkiä. 60-vuotiaat ukot ja pikkusen nuoremmat akat tässä pyöritettään tätä touhua, Paavola mutisee harjoituksen lomassa.
Kuulemma väliajalla juodaan viinaa, jos sitäkään. Väliaika pidetään, vaikka ei olisi ohjelmaakaan.
Pessimistien kymmenvuotisnäyttely osoittaa, että aiempina vuosina on nähty itkujoogaa, ennakkoluulokisoja, naamanreikäseiniä, vedenneitoheittoa huppelissa ja jopa Synkkien lastenlaulujen puistokonsertti.
Vierailija antaa rohkaisevaa palautetta vanhassa palautekankaassa: "Vitutti jo tullessa ja mennessä."
Juha Sipilä, kylän vanha kasvatti, vei pessimismipäivät valtiopäiville saakka. "Pessimisti ei pety", hän tapaa sanoa kansaa koetellessaan.
Niillä on siellä 200 tyhjänpuhujaa Arkadianmäellä ja toistakymmentä valtioneuvostossa, mutta vain tämä yksi järkevä, joka kävi koulunsa Puolangalla.
Hän on järkevä, koska lähti täältä.
Eikä tässä kaikki. Tuoreella valtiovarainministeri Petteri Orpolla on kesämökki Puolangalla, koska vaimokin on sieltä.
Ministeri, joka on varttunut Köyliössä ja mökkeilee Puolangalla, ei voi olla läpeensä optimisti.
Siinä vähän perspektiiviä hallituksen soteille, kikyille ja maakuntavatuloinneille.
Orpo ei ole yksin. Puolangalla on 1 520 kesämökkiä. Ihmiset kaipaavat suojapaikkaa yhteiskuntaa riivaavalta optimismilta, jota hallitus leikkaisi lisää, ellei sekin kohdistuisi liikaa pessimisteihin.
Kunta tarjoaa eväät hyvään, helppoon ja turvalliseen arkeen.
Väkeä on masentavan monta, mutta vain kolme penkkiriviä.
Vaikka miten huonoksi ohjelman laittaisi, ja aika huonoiksi on jo opittu, niin aina pukkaa uteliaita paikalle. On yritetty lopettaakin, mutta eihän siitä mittään tule.
Paitsi nyt.
– Hyvät ystävät, nämä on jäähyväiset. Kymmenen vuotta ja turhaan me on tätä hommaa veetty, mikkään ei ole kummennu mihinkään, aloittaa Jaakko Paavola juhlat.
Paavola nostaa esille "vittuiluakatemian" nimeltä Suomi 24, jossa ihmiset netissä anonyymeinä haukkuvat toisiaan ja "jutkuttavat nurkan takkoo".
– Pahin mahollinen pessimismi on seisova pessimismi, että te vain jurnutatte siinä. Puhukaa kaverille ja tehkää asiasta vaikka revyy, mutta että siinä on liikettä, se olis kaikkein tärkeintä.
Saa näille puhua. Monen mielen on aurinko aamulla pilannut, kun pilviä luvattiin.
Uusi itkumuuri ottaa vastaan ruikutuksia Nostalgia-baarin kulmilla.
Valituskuoro Puolangan Purnaajat aloittaa jokavuotisen veisun. Sen laulannassa moniääninen yhteiskunta erottuu kirkkaammin kuin SOS-miesten hallitusohjelmassa.
"Mua pännii nyt ja ihan jurppii, kun irtokissat kuseksii nurkkiin. Ne ampua pitäis, mä tiedän sen, mutta mistä saisin ammuksen."
Paikallinen nettikeskustelukin on paikoin kuin Valituskuoron nuottikirjasta:
"verotoimistosta loppui työkkäri loppui ja kela taittaa hiipua ja nyt on Puolangan Osuuspankki meidän oma pankki fuusioituamassa jota emme voi ymmärrä meidän eläkeläisten kannalta ja muiden sitoutuneiden asiakkaiden kannalta. Tämäkö on päättöjen tahto jota en ymmärrä"
Ei sitä tartte edes paljon kavereilta kysellä.
Viime syksynä Puolangalle osui 74 000 euron lottovoitto. Facebookissa riennettiin korostamaan, että aina ei ole ollut näin ja silti on pärjätty:
"Meidän kylillä eräällä miehellä seitsemän väärin lotossa. Osti pullon Kossua."
"Säästä hyvän päivän varalle", sanoo puolankalainen vertaus.
"Maksimoi kurjuus, jotta voit minimoida sen."
Pessimismipäivien juuret ovat kymmenen vuoden takana, kun Puolanka oli kitisevä kriisikunta. On se sitä vieläkin, mutta kitisee paremmin.
– Kioskilla ja Shellillä on omat parlamentit ja jokapäiväiset pessimismiajot. Helevetinmoisia valleita ne siellä esittää, Paavola mainitsee.
Pessimismipäivän aamuna Puolangalla oli kolme avointa työpaikkaa. Työrajoitteisuutta on 18 prosenttia.
Pohjoismaiden ministerineuvoston tutkimuskeskus Nordregio ilahdutti pessimistejä tuoreilla vertailuillaan.
74 tutkitusta pohjoismaisesta alueesta kirkkaasti synkin oli Kainuu: heikot työllisyysnäkymät, nuorisotyöttömyys, muuttoliike, vanheneva väestö.
Puolangalla on vanha sanonta: "Kainuussa edes pessimismi ei kannata."
Onneksi väkiluku ei ole kääntynyt nousuun. Vuonna 1980 puolankalaisia oli yli 5 300, tänään alle 2 900.
Puolangalla on yhä koulu, mutta tällä vauhdilla sekin on kohta ihan luokaton.
On selvää, että Pessimismipäivä on oikeassa paikassa. Puolangalla on Suomen maantieteellinen keskipiste. Tänne tiivistyy koko maa.
Tosin, kun Apu muutama vuosi sitten maanmittarin kanssa tarkisti maan keskipisteen, se oli ihan toisessa paikassa.
Siitä huomaa, että Puolangan vakinainen asutus on tullut Savosta Kustaa Vaasan kehotuksesta. Kustaan silmään olivat osuneet pohjoisen laajat erämaat, joissa savolaisista olisi vähiten vaivaa.
Sen takia, jos puolankalaiselle sanoo hyvvee päevee, hän sanoo, mitäpä hyvvee tässä.
Niin voi sanoa vain Suomen keskustassa.
Rienapojat Jaakko Paavola (edessä), Seppo Rajala, Tuomi Seppänen ja Markku Haapalainen solmivat sopimuksen pajunköysitehtaasta.
Juhlaohjelmiston runkona on pitkä luettelo menneitten vuosien ohjelmista, joista osa on valitettavasti säilynyt. Juuri, kun luulee, ettei kehnommaksi voi mennä, tulee seuraava ja yllättää.
Rienapojat laulaa pienestä teollisuushakuisesta Kainuun kunnasta, joka sijoittaa miljoonia herra Humbugerin pajunköysitehtaaseen.
Väkevän itsetutkiskelun, jota moni on pitänyt jopa keksittynä, kruunaa juuri eläköityneen kunnanjohtaja Seppo Rajalan vavahteleva soolo rahojen mentyä "Kankkulan kaivoon ja suen persieen".
"Kamreeri olen minä kunnassa ja perin juurin virkamies, ja vaikka olen möhlinyt joka tien, toiset saa vastata edestämme, mitä me olemme tupeloineet."
Uusi kunnanjohtaja Esko Rautiainen käy vetoamassa tapahtuman jatkamisen puolesta:
– Luuleeko joku ihan oikeesti, että näin huonoa ohjelmaa voidaan tehdä missään muualla? Mun mielestä ei.
Uusi kunnanjohtaja on Ristijärveltä. Siellä ei ole edes Alkoa.
Loukkaantuneille on tarjolla kaksi vaihtoehtoa.
Kun aluetutkija Timo Aro taannoin mittasi kuntien vetovoimaisuuden, Puolanka nousi sijalle 284.
"Niin hyvä sijoitus että tulee mieleen onkohan kyseessä oikeesti tää kunta", kommentoi kuntalainen.
Miksei olisi. Tilakohtainen maidontuotanto on valtakunnan huippua, kunnan videoasiointihanke juuri käynnistynyt, ja THL:n mukaan Puolangalla pääsee vaivattomasti kiireettömään hoitoon.
Kesäkuista kunnanvaltuuston kokoustakin saattoi jo seurata älypuhelimesta, jos oli älyä tai puhelin.
Puolangan kunta täyttää ensi vuonna 150 vuotta. Juhlivan soisi, mutta kuten Puolangalla sanotaan: "Tuosei kyllä kannate."
Laura Tykkyläinen on yksi hankala akka Traumaryhmästä, joka aina valittaa.
Viimeisen Pessi-illan päättää punkahtava Traumaryhmä, joka kiteyttää näkymät.
"Sataa paskaa, paskaa aina vaan."
Taivas aukenee hetkeksi, ja optimisti kastuu pahemmin, koska pessimistillä on sontsa.
