Apu

Ukrainasta paenneita autetaan koko kylän talkoilla: "Ymmärsin, että olemme täällä turvassa ja että meitä autetaan" – kulttuurierot naurattavat auttajia

Ukrainasta paenneita autetaan koko kylän talkoilla: "Ymmärsin, että olemme täällä turvassa ja että meitä autetaan" – kulttuurierot naurattavat auttajia
Pienen lounaissuomalaisen kaupungin asukkaat käärivät hihansa auttaakseen ukrainalaisia pakolaisia. Miksi juuri Somero puhkuu poikkeuksellista auttamishalua?
Julkaistu: 23.8.2022

Jono alkaa muodostua puoli tuntia ennen tavara-avustuspisteen aukeamista. Someron keilahallin takana sijaitsevan ankean varastorakennuksen edustalla seisoo eri-ikäisiä ukrainalaisia, sisällä vapaaehtoiset järjestelevät vielä vaatteita ja tavaroita siisteihin kasoihin.

Ensimmäinen avun saaja on iäkäs nainen. Hän on löytänyt syksyksi sopivan kokoisen tikkitakin. Ilo on käsin kosketeltavaa, vaikka yhteistä kieltä ei ole.

– Hänen miehensä haavoittui pommituksissa, koulunkäyntiavustajana työskentelevä Tarja Mannervuori kuiskaa ja osoittaa kainalokeppiin nojaavaa vanhaa miestä.

Ukrainalainen Halina Drovnikova löytää avustuspisteeltä toivomansa syystakin.

Muutaman huoneen tilassa on pinoittain käytettyjä vaatteita ja kenkiä, leluja, liinavaatteita, koriste-esineitä, astioita, lojuupa nurkassa taulutelevisiokin. Se lähtee pian keski-ikäisen ukrainalaismiehen matkaan.

Välillä tarjolle tulee uuttakin tavaraa, esimerkiksi hygieniatuotteita tai ruokatavaraa, kun yksi vapaaehtoisista on saanut puhuttua jonkin yrityksen sponsoriksi.

– Takahuoneessa on vielä kaksi televisiota, laitamme ne myöhemmin jakeluun. Voimme antaa vastatulleelle, jolla ei ole yhtään mitään. Ukrainalaiset ovat kyllä rehtejä, tavaraa otetaan vain oikeaan tarpeeseen, Tarja sanoo.

Ukrainalaisille kerättiin lahjoitustavaraa ensin työpaja Ecotekolaan, kunnes K-kauppias antoi tyhjän liiketilan käyttöön.

Tilan vapaaehtoisten käyttöön on lahjoittanut K-kauppias Mika Pukkila. Huoneet on remontoitu ukrainalaisten avulla, kokolattiamatot on lahjoittanut Someron Rautanet, ja paikallinen putkimies on auttanut LVI-töissä.

– Merkillistä, miten isoa hanketta voi pyörittää ilman taloudellista pääomaa. Kaikki toiminta perustuu saamiimme lahjoihin, vain autojemme bensakulut joudumme maksamaan. Takahuoneessa keitetyt kahvitkin on saatu lahjoituksena, jotkut auttavat sillä tavalla, OP-pankin asiantuntijana työskentelevä Laura Salo kertoo.

Laura, Tarja ja vaateliikkeen omistaja Anita Hallapelto ovat kolme päädynamoa, joiden ansiosta tavara-apu Somerolla tavoittaa ukrainalaiset nyt sutjakkaasti. Tärkein viestintäkanava on Facebook-ryhmä Apua Someron ukrainalaisille.

Jakelupisteen aikataulujen lisäksi ryhmässä ilmoitellaan kaikenlaisesta toiminnasta somerolaisten ja ukrainalaisten välillä. Toisinaan kaivataan lihamyllyä tai ammattitaitoista hitsaajaa, välillä joku tarjoaa pyytämäänsä kuuden kilon kalasaalista myyntiin.

– Somerolla on 8 600 asukasta, ja FB-ryhmällämme on 1 400 käyttäjää. Se on enemmän kuin monen isomman kaupungin Facebook-sivuilla, Anita huomauttaa.

Ukrainalaispakolaisia Somerolle arvellaan tulleen noin 280.

– Kyläläiset ovat tulleet sanomaan, että hyvä kun ryhdyitte tähän, jonkun piti vain aloittaa, yrittäjä Anita Hallapelto kertoo.

Someron keskustan sivukadulta löytyy matalahko kerrostalo. Täällä asuu ukrainalainen Pasichnykin perhe, kolmekymppinen aviopari ja heidän kaksi lastaan. Perhe on Vinnitsijan kylästä kotoisin.

– Mieheni oli tullut jo aikaisemmin Suomeen töihin, minä lähdin Ukrainasta sodan toisena päivänä puolivuotiaan Maksym-vauvan ja kahdeksanvuotiaan Valeriia-tyttäremme kanssa. Kannoin vauvaa käsivarsillani kolme päivää, koko matkan Puolaan. Krakovasta saimme lennon Helsinkiin, 33-vuotias perheenäiti Yulia kertoo.

Kun perhe saapui Somerolle maaliskuussa, edes kunnan vastaanottokeskus ei ollut vielä auki. Onneksi kaupungissa oli tuttuja ukrainalaisia, jotka auttoivat perheen alkuun lahjoittamalla esimerkiksi vauvanrattaat ja sängyn.

– Saimme apua myös somerolaisilta, he antoivat meille kaikki tavarat, jotka nyt omistamme, myös kalliita asioita. Ihmiset ovat olleet todella avokätisiä, Yulia kiittelee.

Nyt perheellä on valoisa vuokrakaksio. Valeriia aloitti elokuussa koulun, ja tomera Maksym pääsi päiväkotiin hurmaamaan suomalaishoitajat. Yulia haaveilee pääsevänsä töihin – mihin tahansa töihin.

– Haluan vain ansaita rahaa, oppia suomea ja muita uusia taitoja. Minulla oli Ukrainassa hyvä työ virastovirkailijana, mutta jouduin luopumaan siitä äitiyslomalle jäädessäni.

Keittiössä höyryää Yulian leipoma mehevä omenapiirakka. Hän kehuu Someroa vuolain sanankääntein, innostus tuntuu olevan aitoa.

– Pidän Somerosta todella paljon, en muutenkaan välitä suurista kaupungeista. Täällä on ihanan vehreää, aivan kuin minun Ukrainassani. Ostimme auton luotolla, ja nyt olemme voineet käydä järvenrannoilla kesäviikonloppuisin. Elämä ilman autoa oli todella hankalaa.

Yulian aviomiehen Ruslanin perhe, vanhemmat ja sisar ovat vielä Ukrainassa. Huoli läheisistä on kova. Pariskunta haluaa silti jäädä Somerolle.

– Soittelemme vanhemmillemme päivittäin. Olemme tietysti hyvin huolissamme heistä, mutta appivanhempani ja kälyni eivät halua jättää Ukrainaa.

Kysyn varovasti, mitä Yulia ajattelee Venäjästä.

– Venäläiset ovat niin vihaisia! Meidänkin pitäisi olla, mutten pysty tuntemaan sellaista aggressiota heitä kohtaan. En vihaa venäläisiä lapsia tai naisia, mutta en myöskään halua tietää heistä mitään. He ovat minulle ilmaa.

Daria Maiboroda, Maksym ja Yulia Pasichnyk sekä Laura Salo ovat jo ystäviä keskenään.

"Somerolaiset ovat hyviä, ystävällisiä ihmisiä"

Pian toinenkin ukrainalaisperhe saapuu kahvipöytäämme. Harkovalainen Daria Maiboroda, 26, on tullut Suomeen toukokuussa aviomiehensä Duytron, seitsemänvuotiaan Sofiia-tyttären, siskonsa, äitinsä ja äidin miehen kanssa. Isä on sotaa paossa Viron Tartossa.

– Suomalaiset ovat pitäneet meistä hyvää huolta. Somerolaiset ovat hyviä, ystävällisiä ihmisiä, emme ole katuneet, että tulimme tänne, Daria kertoo.

Ukrainassa 6–10-vuotiaiden koululaisten luokanvalvojana työskennellyt Daria kertoo etsivänsä rakennusmestarimiehensä kanssa kuumeisesti töitä. Tytär on aloittanut suomalaisen koulun.

– Sofiia oli Ukrainassa jo koulussa, joten aluksi häntä pelotti mennä suomalaiseen kouluun. Mutta elokuussa hän jo laski päiviä koulun alkuun, äiti hymyilee.

Daria on yrittänyt järjestää entisen työnantajansa avulla etäkoulumahdollisuutta ukrainalaislapsille, mutta venäläismiehitys haittaa suunnitelmaa. Kaikki on valmiina etäopetusta varten, vain lupa puuttuu.

Daria kertoo olevansa liikuttunut tuesta, jota suomalaiset ovat Ukrainalle osoittaneet. Yhtään loukkaavaa sanaa hän ei ole Somerolla kuullut.

– Somerolle saavuttuamme lähdimme ruokakauppaan. Matkalla joku tuntematon somerolaismies tervehti meitä. Se oli niin odottamatonta ja yllättävää – että ihminen, joka ei tunne meitä, yrittää jakaa hyvää mieltä.

Suomalaisten ystävällisyys on auttanut vieraaseen maahan kotoutumisessa.

– Saapuessamme Suomeen näimme heti Ukrainan liehuvat liput. Ymmärsin, että olemme täällä turvassa ja että meitä autetaan. Olemme joutuneet jättämään kotimme, mutta suomalaiset yrittävät jatkuvasti auttaa meitä ja tehdä elämästämme paremman.

Darian isoäidin kotikaupunki miehitettiin elokuun alussa, ja Suomessa asuvien sukulaisten huoli on kova. Lapsenlapsi voi vain toivoa, että isoäiti on yhä hengissä.

– Tilanne Ukrainassa pahenee ja pahenee koko ajan, mutta toivo säilyy, että ennemmin tai myöhemmin sota loppuu. Toivottavasti ennemmin, Daria sanoo hiljaa.

Lämpimästi hymyilevän nuoren opettajan silmät alkavat kostua kyynelistä vasta, kun hän kertoo Laura Salon järjestämästä heinäkuisesta retkestä Jokioisille. Paanan koululla esiintyi ukrainalainen tanssiryhmä Volyn.

– Sen puolentoista tunnin ajan olimme sielussamme hetken kotona.

Tarja Mannervuori päivystää jakelupisteellä keskiviikkoisin.

Harrastusmahdollisuudet kiinnostavat perheitä

Jotakin merkillistä Someron ilmassa tai juomavedessä täytyy olla. Tomerien puuhanaisten tavara-avustustoiminta ei suinkaan ole ainoa kädenojennus, jota sotaa pakeneville ukrainalaisille on kylässä järjestetty.

Somero-lehden toimittaja Sauli Kaipainen järjesti rahakeräyksen, jolla kerättiin seitsemäntuhannen euron potti. Rahoilla maksettiin elokuun alussa Naantalin Muumimaailmaan perheretki. Sille osallistui 75 ukrainalaista.

Syyskuun alussa Esakallion legendaarisella tanssilavalla järjestetään hyväntekeväisyyskonsertti, jonka tuotto menee kokonaan Someron ukrainalaisten hyväksi. Konsertin kesto on noin tunnin, esiintymislavalle nousee paikallisia muusikoita – ja yksi vahvistus Salon Muurlasta.

– Idea lähti siitä, kun mietin, voisinko laulamalla auttaa. Vaikka saisimme kokoon vain tuhat euroa, sekin on jotakin. Esityksen ohjelmisto on laulelmatyyppinen, konsertin järjestänyt somerolaismuusikko Kimmo Lindegren kertoo.

Kortensa kekoon ukrainalaisperheiden hyvinvoinnista kantaa Mannerheimin lastensuojeluliiton Someron-paikallisyhdistyskin. Se on ehtinyt järjestää jo muutamia kesäretkiä, ja elokuussa aloittivat viikoittaiset perheryhmät.

– Viikkotapaamisissamme on teemat, ensimmäisenä on harrastukset. Kutsuimme yhdistysten edustajia kertomaan, millaisia harrastusmahdollisuuksia Somerolla on. Niitä on paljon kyselty, MLL:n paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Heidi Virtanen kertoo.

Retki Jokioisten kotieläinpiha Elonkiertoon oli onnistunut, kasvimaan nimikyltit tarjosivat yllättäen kielikylvyn. Elokuussa Virtanen kävi ystäväperheen kanssa Salon iltato­rilla ihmettelemässä laulu- ja soitinyhtye Popedaa.

– Ukrainalaiset ihan hullaantuivat ja ihmettelivät, miksei yleisössä ollut nuoria. Yritin selittää, että yhtye on enemmän keski-ikäisten suosiossa, Virtanen kertoo nauraen.

Palkintona ukrainalaisten auttamisesta suomalaiset kokevat saavansa kiitollisuutta, aitoa ystävyyttä ja huvittavia kulttuurieroja.

– Ukrainalaisen ystäväperheen mies oli käynyt uimahallissa, ja kauhisteli, kun saunassa toinen mies oli heittänyt kiukaalle vettä. Sehän on sähkölaite!

Lastensuojeluliiton toimintaa järjestetään nyt kaupungin avoimen päiväkodin tiloissa. Puheenjohtaja toivoo, että tilat riittävät jatkossakin.

– Toivomme, että kaupunki avustaisi rahallisesti. Aina, kun lähdemme retkelle, tarvitsemme linja-autokuljetuksen. Ei ihmisillä ole kulkuneuvoja.

"Me tarvitsemme Suomessa näitä ukrainalaisia"

Miksi juuri Somerolla ukrainalaisten auttamiseen on ryhdytty näin innokkaasti? Tavara- avustusta pyörittävä Laura Salo sanoo, että myötätunto sotapakolaisia kohtaan syntyi, kun mietti, miltä itsestä tuntuisi joutua pelkän putkikassin kanssa kodistaan pakoon.

– Haluan tarjota apua, jotta he pääsevät töihin ja yhteiskuntaamme kiinni. Ukrainalaiset ovat hyvin työsidonnaisia ja haluavat kantaa vastuuta. Me tarvitsemme Suomessa näitä ukrainalaisia täyttämään avoinna olevia työpaikkoja.

Toisille auttaminen on elämäntapa. Facebook-ryhmän alulle laittanut Anita Hallapelto sanoo olevansa ideoija, jonka aloitteita tekijät voivat jatkaa. Hän avustaa vuosittaisella joulukeräyksellä Someron vähäosaisia lapsiperheitä sekä yksinäisiä vanhuksia ja järjestää prinsessajuhlia kehitysvammaisille tytöille.

– Minusta Somero on hyvin yhteisöllinen paikka. Joka joulu ihmiset lahjoittavat anteliaasti joulukeräykseenkin. Tiesin, että somerolaiset lähtevät tähänkin, Anita Hallapelto sanoo.

Yrittäjänä 30 vuotta toimineesta bisnesnaisesta toisten auttaminen on oikeastaan velvollisuuskin, jos itsellä menee hyvin. Auttamisesta yksinkertaisesti tulee hyvä olo.

Tarja Mannervuorikin on tottunut vapaaehtoistyöntekijä. Hän oli perustamassa viime vuonna Someron Eläinapuyhdistystä. Kotona on nyt hoidossa 13 kissaa ja 19 siiliä.

Ei unohdeta Karjalaakaan.

– Sukujuureni ovat Karjalassa, tässä on suurempi ymmärrys taustalla. Täällä on paljon Karjalan evakkojen jälkipolvia. Poikani kuoli liikenneonnettomuudessa yhdeksän vuotta sitten, silloin elämänarvoni menivät uusiksi. Ukrainalaisten kiitollisuus on se palkka vapaaehtoistyöstä.

Slava Ukraini!

Korjattu 24.8.2022 Somero-lehden oikea nimi

Kommentoi »