Apu

Nytkö se viimein tapahtuu? Ukraina on jo vuosia haaveillut EU-jäsenyydestä mutta unioni on harannut vastaan – tähän on syynsä

Nytkö se viimein tapahtuu? Ukraina on jo vuosia haaveillut EU-jäsenyydestä mutta unioni on harannut vastaan – tähän on syynsä
Ukrainalaisten halu kuulua Euroopan unioniin ei syntynyt yhdessä yössä. Jo oranssista vallankumouksesta lähtien kansalaiset ovat vaatineet maataan suuntautumaan kohti Eurooppaa. Projektia on hidastanut Ukrainan korruptio ja hitaus tehdä vaadittavia uudistuksia. Tutkijan mukaan EU kuitenkin otti historiallisen askeleen Versailles'n huippukokouksessa.
Julkaistu: 11.3.2022

He ovat yksi meistä, ja me haluamme heidät sisään.

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen puhui uutismedia Euronewsin haastattelussa poikkeuksellisen suorin sanoin helmikuun viimeisenä sunnuntaina. Von der Leyenin mukaan Ukraina olisi ”ajan kuluessa” tervetullut EU:n jäseneksi.

Keskellä Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa viesti herätti ukrainalaisissa toivoa. Heti maanantaina, helmikuun viimeisenä päivänä, maan parlamentti ilmoitti, että presidentti Volodymyr Zelenskyi oli allekirjoittanut Ukrainan EU-jäsenyyshakemuksen.

Tämä on historiallinen hetki, parlamentin Twitter-tilillä muotoiltiin.

Maaliskuun 10. ja 11. päivän välisenä yönä EU-maiden johtajat puolestaan istuivat kokouksessa Ranskan Versailles’ssa puimassa Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa. Pitkien keskustelujen jälkeen he muotoilivat lausunnon, jossa EU-johtajat lupasivat vahvistaa Ukrainan ja EU:n välistä sidettä ja kumppanuutta entisestään.

Voisiko Ukrainasta nyt oikeasti pian tulla EU:n jäsen? Mitä se vaatisi?

Volodymyr Zelenskyi. Kuva: Shutterstock / AOP

Oranssi vallankumous

Vuonna 2004 Ukrainassa käytiin presidentinvaalit Viktor Janukovytšin ja Viktor Juštšenkon välillä. Heistä Janukovytš lupasi tehdä venäjästä toisen virallisen kielen ja sallia Ukrainan ja Venäjän kaksoiskansalaisuuden. Juštšenko taas kannatti Ukrainan lähentymistä Naton ja EU:n kanssa.

Vaalien alla tapahtui: Juštšenko yritettiin myrkyttää, ja myrkytysyritys runteli presidenttiehdokkaan kasvot. Vladimir Putin puolestaan esiintyi näyttävästi Janukovytšin rinnalla. Ei ollut epäselvää, kuka edusti mitäkin suuntautumisvaihtoehtoa.

Jo vaalien ensimmäisellä kierroksella Juštšenko sai eniten ääniä. Toisella kierroksella vaalien voittajaksi kuitenkin julistettiin Janukovytš. Juštšenkon häviö ei vastannut ovensuukyselyitä tai ETYJ-tarkkailijoiden havaintoja, ja niin ukrainalaiset lähtivät marraskuussa kaduille, tarkemmin Kiovan Maidan-aukiolle. Nuoret mielenosoittajat koristelivat aukiota oransseilla tunnuksilla, mistä oranssi vallankumous sai nimensä.

Myrkytysyrityksestä runteli Viktor Juštšenkon kasvot. Kuva 13.1.2005 Sergey Golzhenko / EPA / AOP.

Lopulta maan korkein oikeus määräsi uudet vaalit, jotka järjestettiin joulukuussa 2004. Niissä Juštšenko sai yli puolet äänistä. Hän toimi lopulta Ukrainan presidenttinä vuosina 2005–2010.

– Vuodesta 2004 lähtien Ukraina on aktiivisesti vaatinut mahdollisimman tiiviitä suhteita EU:n kanssa. Välillä Venäjän retoriikassa luodaan mielikuva, että EU tai länsi tunkeutuisi Venäjän etupiiriin, mutta dynamiikka on kyllä ollut ihan päinvastoin, sanoo Ukrainan ja EU:n suhteita hyvin tunteva Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik.

– EU:lla ei ole ollut mitään suurta intoa ottaa Ukrainaa edes hakijamaan asemaan. Ukraina on itse ollut se, joka on yrittänyt tätä edistää, Raik jatkaa.

Aiemmin urallaan Raik on työskennellyt muun muassa EU:n neuvoston sihteeristössä Ukraina-suhteita hoitavana virkamiehenä sekä International Centre for Policy Studies -ajatuspajassa Kiovassa.

Moskovan patriarkka Kirill ja Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš jumalanpalveluksessa Kiovan luolaluostarissa 25.2.2010. Kuva: Vladimir Sindeyev / ITAR-TASS / AOP.

Kiovan Maidanin mielenosoitukset ja presidentin pako maasta

Vaikka oranssissa vallankumouksessa mielenosoittajat vaativat Ukrainaa katsomaan EU:n suuntaan, lupausta jäsenyydestä ei kuulunut EU:n puolelta.

– Vastauksena Ukrainan jäsenyyspyyntöihin EU tarjosi assosiaatiosopimusta. Se saatiin neuvoteltua vuoteen 2013 mennessä, Raik sanoo.

Silloin elettiin Viktor Janukovytšin aikaa. Hänet oli valittu presidentiksi vuoden 2010 presidentinvaaleissa, joissa valtaan oli noussut Venäjän suuntaan katsovia poliitikkoja.

Raik huomauttaa, että kansan mielipide oli vuoteen 2014 saakka jonkin verran maantieteellisesti jakautunut. Itäisessä Ukrainassa oli enemmän Venäjän suuntaan katsovia ukrainalaisia, ja siellä suhteita Venäjään pidettiin länttä tärkeämpänä. Kiovassa ja Länsi-Ukrainassa sen sijaan oli hyvin vahvaa EU-kannatusta.

Paperinmakuiselta kuulostavassa assosiaatiosopimuksessa oli kyse ennen kaikkea kaupan esteiden purkamisesta. Sen myötä ukrainalaisten tuotteiden viennistä EU:hun olisi tullut aiempaa helpompaa.

"Ukrainassa hyvin konkreettisesti odotettiin korruption kitkemistä ja oikeuslaitoksen uudistamista. Heikosti ne ovat edenneet. Ukraina on ollut kaukana jäsenyysehtojen toteuttamisesta."
Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik

Näin ei kuitenkaan käynyt. Janukovytš yllättäen hylkäsi assosiaatiosopimuksen, ja ukrainalaiset lähtivät taas kaduille.

Pian oli selvää, ettei helmikuussa kärjistynyt Euromaidan ollut mikä tahansa mielenosoitus. Poliisit ampuivat mielenosoittajia, polttopulloja heiteltiin, kaaos levisi Kiovassa. Rauhanomaisena alkanut protesti oli muuttunut veriseksi yhteenotoksi. Sen seurauksena alun perin Itä-Ukrainasta kotoisin ollut ja venäjää äidinkielenään puhuva Janukovytš pakeni Venäjälle.

– Hänkin kuitenkin oli nähnyt hyvänä asiana, että assosiaatiosopimus solmittaisiin ja että Ukrainalla olisi vahvat suhteet EU:hun, vähän sellaisella tasapainoajatuksella, ettei Ukraina olisi liian riippuvainen Venäjästä. Janukovytšin oma asema kuitenkin oli sisäpoliittisesti niin heikko, että hän lopulta taipui Venäjän paineen alla ja kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta, Raik sanoo.

Poliisit ampuivat mielenosoittajia, polttopulloja heiteltiin, kaaos levisi Kiovassa. Rauhanomaisena alkanut Euromaidan-protesti oli muuttunut veriseksi yhteenotoksi, jonka seurauksena Ukrainassa vaihtui valta. Presidenttinä toiminut Viktor Janukovytš pakeni Venäjälle. Kuva: Ullstein / AOP.

Porošenkon aika

Ukrainan seuraava presidentti oli Petro Porošenko. Hänen astuessaan maan johtoon Venäjä oli jo vallannut Krimin ja Itä-Ukrainan sota oli alkanut.

Sama kaava toistui kuin oranssin vallankumouksenkin jälkeen: ukrainalaisilla oli suuria toiveita EU-myönteistä presidenttiään kohtaan. Lähes ensi töikseen Porošenko allekirjoittikin edeltäjänsä hylkäämän assosiaatiosopimuksen.

– Ukrainassa hyvin konkreettisesti odotettiin korruption kitkemistä, oikeuslaitoksen uudistamista ja muutenkin länsisuuntautuneita uudistuksia. Aika heikosti ne ovat edenneet. Se on ollut yksi syy siihen, miksi EU on ollut niin haluton neuvottelemaan jäsenyydestä. Ukraina on ollut kaukana jäsenyysehtojen toteuttamisesta, Raik sanoo.

Vaikka Itä-Ukrainan sota toi jonkin verran ymmärrystä uudistusten hitaalle etenemiselle, pettymys Porošenkoon oli suurta. Lopulta hän ei edes yrittänyt kitkeä oligarkkiperusteista järjestelmää.

"Sota oikeastaan alkoi sen takia, että Ukraina tavoitteli eurooppalaista tulevaisuutta. Nyt on vahvistunut asenne Euroopassa, että Ukrainalle pitäisi antaa eurooppalainen perspektiivi”.
Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik

Ja sitten presidentiksi nousi Zelenskyi. Sama ilmiö oli muualta maailmasta tuttu Macronin ja Trumpin esimerkkien tapaan: politiikan ulkopuolelta politiikan ytimeen nousi ihminen, joka edusti jotain aivan toisenlaista vaihtoehtoa.

Ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Zelenskyikin oli saanut osakseen arvostelua, sillä kaikki luvatut uudistukset eivät ole edenneet.

– Hänen kaudellaan on kuitenkin edetty juuri oikeuslaitoksen uudistamisessa. Siinä on menty eteenpäin huolimatta siitä, että se turvallisuustilanne on ollut koko ajan jännitteinen, Raik sanoo.

EU:n näkökulmasta jäsenyysneuvottelujen aloittamisen yhtenä ehtona on ollut, että hakijamaassa on toimiva demokratia ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

– Kun EU:n itälaajentuminen aikanaan alkoi, toimiva markkinatalous oli toinen ehto. Silloin puhuttiin maista, jotka olivat siirtymässä valtiojohtoisesta talousjärjestelmästä markkinaehtoiseen järjestelmään, Raik sanoo.

Maidan-mielenosoitusten jälkeen Ukrainan johtoon nousseelta EU-myönteisteltä Petro Porošenkolta odotettiin paljon. Pettymys Porošenkoon oli lopulta kuitenkin suurta, sillä hän ei kyennyt tekemään juuri mitään oligarkkiperusteiselle järjestelmälle ja uudistamaan Ukrainaa. Kuvassa Porošenko tapaa Ranskan presidentti Emmanuel Macronin Pariisissa 26.7.2017. Kuva: Alain Jocard / EPA / AOP.

Jäsenyysneuvottelut kestävät vuosia

Voisiko Ukraina sitten päästä EU:n jäseneksi niin sanotussa nopeutetussa aikataulussa, jota presidentti Zelenskyikin on väläyttänyt?

Kristi Raik sanoo, että Euroopan komissio vaikuttaa merkittävästi muuttaneen asennoitumistaan Ukrainan suhteen. Sota on vaikuttanut asennemuutokseen keskeisesti.

– Sota oikeastaan alkoi sen takia, että Ukraina tavoitteli eurooppalaista tulevaisuutta. Nyt on vahvistunut asenne Euroopassa, että Ukrainalle pitäisi antaa ”eurooppalainen perspektiivi”. Se on EU-jargonia, mutta se tarkoittaa lupausta siitä, että voi päästä EU:n jäseneksi, kun ehdot täyttyvät ja että Ukraina nähdään Eurooppaan kuuluvana maana.

Aiemmin kaiken tämän auki ajatteleminen ja ulospäin viestiminen on ollut EU:lle vaikeaa. Raik muistaa omista töistään EU:n ministerineuvostosta lukuisat työtunnit, joiden aikana erilaisia sanamuotoja pyöriteltiin. Pohdinnassa saattoi olla esimerkiksi, voidaanko EU:n papereissa sanoa, että Ukrainalla on eurooppalainen historia – tai yhteinen tulevaisuus EU:n kanssa.

Tosiasiassa Ukrainan pääsystä EU:n jäsenhakijamaaksi päättävät EU:n jäsenmaat. Tähän tarvitaan 27 maan yksimielinen päätös.

Raik tulkitsee, että Versailles’n huippukokouksessa EU otti historiallisen askeleen, vaikkei Ukrainalle luvattukaan pikatietä jäsenyyteen. EU aloitti Ukrainan liittymisprosessin, jonka ensimmäinen vaihe on komission laatima arvio jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta. On hyvin merkittävää, että päätöslauselmassa viitataan EU-sopimukseen, Raik sanoo.

EU:n laajentumisprosessi voi viedä kuitenkin vuosia. Jäsenyysneuvottelut ovat monimutkaisia ja teknisesti raskaita prosesseja, joissa käydään läpi tuhansia sivuja EU-lainsäädäntöä kaikilta elämänalueilta kalastussäännöistä maatalouspolitiikkaan. Esimerkiksi Baltian maat jättivät EU-jäsenyyshakemuksen vuonna 1995 ja pääsivät jäseniksi vuonna 2004.

Sitäkin voi kysyä, onko Ukrainalla mahdollisuuksia saati sen prioriteetti keskittyä tällaisten yksityiskohtien hiomiseen keskellä sotatilaa.

Nyt EU tukee Ukrainaa paitsi rahallisesti, myös aseellisesti Venäjän hyökkäystä vastaan. Vaikkei varsinaista ohituskaistaa EU:n jäseneksi olisikaan, Raikin mielestä EU voisi pohtia ”luovaa ratkaisua”. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi jonkinlaista erityistä statusta tai asemaa, joka annettaisiin nimenomaan Ukrainalle.

– Ukrainaa voitaisiin ottaa mukaan mahdollisimman paljon eri politiikka-alueilla niin paljon kuin tässä tilanteessa on mahdollista, Raik sanoo.

Kommentoi »