Apu

Eläinlääkäriklinikka muuttui hetkessä vastaanottokeskukseksi – Turkulainen lääkäri Ulriika Sundell auttaa lemmikkien kanssa sotaa pakenevia ukranalaisia

Eläinlääkäriklinikka muuttui hetkessä vastaanottokeskukseksi – Turkulainen lääkäri Ulriika Sundell auttaa lemmikkien kanssa sotaa pakenevia ukranalaisia
Osa ukrainalaisista pakeni sotaa lemmikit mukanaan. – Sodan alussa vastaanottokeskukset eivät ottaneet pakolaisia lemmikkien kanssa, vaan heidät saatettiin käännyttää ulos ilman paikkaa, jonne mennä, Ulriika Sundell kertoo.
Julkaistu: 31.5.2022

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa, eläinlääkäriksi valmistumassa oleva lääkäri Ulriika Sundell katseli tauotta uutisia ja tunsi olonsa voimattomaksi. Hän alkoi organisoida avustuskuormien keräystä ja kuljetusta Ukrainaan.

– Pian uutisissa alkoi näkyä ukrainalaisia pakolaisia lemmikkien kanssa. Sanoin miehelleni, että en usko, että Suomeen pääsee vastaanottokeskukseen lemmikin kanssa. Kävi ilmi, että ei pääsekään. Sodan alussa vastaanottokeskukset eivät ottaneet pakolaisia lemmikkien kanssa, vaan heidät saatettiin käännyttää ulos ilman paikkaa, jonne mennä.

Sundell oli juuri remontoinut pieneläinklinikan vastaanottokuntoon Turun Orikedolla. Hänen oli tarkoitus aloittaa klinikallaan eläinlääkärinä tänä keväänä heti, kun hänen lopputyönsä olisi hyväksytty. Suunnitelma sai väistyä, sillä lemmikkien kanssa saapuvien ukrainalaisten pakolaisten auttaminen oli Sundellille tärkeämpää. Hän muutti klinikan vastaanottokeskukseksi, jonne pakolaiset saivat tulla lemmikkien kanssa. Keskuksen nimeksi tuli Inno Ukraine.

– Klinikan huoneissa oli jo valmiina uudet pesualtaat ja bideet, joten tilat olivat helposti muunnettavissa tähän tarkoitukseen.

Monica-koira tuo 23-vuotiaalle Anastasialle lohtua, kun lähisukulaiset jäivät Ukrainaan.

Lemmikit hoidetaan sääntöjen mukaan

Pikavauhtia pystytetyssä vastaanottokeskuksessa lemmikit sirutetaan, lääkitään ekinokokkia vastaan ja niille annettaan rabiesrokotteet, mikäli voimassa olevasta rokotteesta ei ole dokumenttia. Lemmikit käyvät läpi tarvittavan karanteenin ja hoidetaan tarpeen vaatiessa.

Ulriika Sundellin kautta on tähän mennessä kulkenut kolmisenkymmentä eläintä: kissoja, koiria ja yksi fretti. Ihmisiä on tullut moninkertainen määrä, sillä vain harva nainen, lapsi tai vanhus on saapunut Ukrainasta Suomeen täysin yksin.

– Muutamilla eläimillä on ollut ulkoloisia, lisäksi rokotteet ja mikrosirut ovat puuttuneet, mutta mitään ihmeempää ei ole tullut vastaan. Kaikilla on tulijoilla on ollut traumatisoivia kokemuksia. Ihmisistä useammalla on ollut vakaviakin sairauksia, joten lääkärinä olen myös lähetellyt välillä TYKSiin porukkaa.

"Tuntuu, että elän kahdessa todellisuudessa. Aviomieheni on Ukrainassa taistelemassa. Vaikka meille tapahtuu täällä Suomessa iloisia asioita, en voi olla onnellinen."
Alina Slota

Koira auttaa koti-ikävässä

Nyt keskuksessa asuu 23-vuotias Anastasia Abramchuk Monica-koiransa kanssa. Anastasian aviomies on sotapalvelusiässä ja hänen isällään on taistelukokemusta Venäjää vastaan Tšetšeniassa. Molemmat jäivät Ukrainaan odottamaan mahdollista kutsua rintamalle. Anastasian äiti on lääkäri ja hänen oli jäätävä auttamaan muita.

– En tiedä, mitä tekisin ilman Monicaa. Hänen kanssaan yhdessä oleminen auttaa minua valtavasti koti-ikävässä, sanoo Anastasia.

Kaikki Inno Ukraine -vastaanottokeskuksen kautta kulkevat lemmikit rokotetaan, sirutetaan ja lääkitään. Toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Anastasia Abramchuk kuuli lemmikkejä vastaanottavasta paikasta vasta bussissa matkalla Suomeen.

"Me kaikki aikuistuimme yhdessä yössä"

Yksi Turussa apua saanut on Flesh-kissansa kanssa Harkovan läheltä paennut Alina Slota. Alina asui vastaanottokeskuksessa kuukauden ja pääsi sitten SPR:n kautta asumaan yhdessä Kaarinaan lapsensa, veljensä, tämän vaimon ja veljenlapsen kanssa.

– Vapaaehtoiset ovat auttaneet meitä. Kaikki on todella hyvin ja meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Samaan aikaan tuntuu, että elän kahdessa todellisuudessa. Aviomieheni on Ukrainassa taistelemassa. Vaikka meille tapahtuu täällä Suomessa iloisia asioita, en voi olla onnellinen, koska tiedän koko ajan, mitä muuta on meneillään.

– Pieni tyttäreni vetkutteli aiemmin aina puettaessa, mutta kun sota alkoi, hänestä tuli kuin pieni aikuinen, joka osasi pukea nopeasti päälle ja mennä kellariin piiloon pommituksia, Alina Slota kertoo

Ukrainassa Alina työskenteli kehitysvammaisten lasten kanssa. Suomessa hän etsii parhaillaan tapaa käyttää osaamistaan ja auttaa lapsia. Silti sota muutti hänen arvojaan.

– Ennen prioriteettini oli ura ja työ. Nykyään minulle tärkeintä ovat ihmiset, haluan olla sukulaisten ja perheen kanssa enemmän, Alina kertoo.

– Tuntuu, että sodan sytyttyä me kaikki kypsyimme yhdessä päivässä. Pieni tyttäreni vetkutteli aiemmin aina puettaessa, mutta kun sota alkoi, hänestä tuli kuin pieni aikuinen, joka osasi pukea nopeasti päälle ja mennä kellariin piiloon pommituksia, Alina kertoo ja murtuu hetkeksi kyyneliin.

– Sota on absoluuttisen kamalaa. Toivon kaikkein eniten, että kun pääsemme takaisin kotiin, palaamme Ukrainaan, emme Venäjälle. Tärkeintä on, että kotimaamme pysyy Ukrainana.

Alina Slotan kiitoskirje Ulriika Sundellille ja vapaaehtoisille, joilta hän on saanut apua Suomessa.

Osa lemmikeistä tuli Suomeen ohi virallisten reittien

Moni lemmikillinen pakolainen meni alussa turvaan yksityiskoteihin Suomessa, koska virallisia reittejä pitkin ei vielä siinä vaiheessa saanut apua. Riihimäen vastaanottokeskus alkoi huhtikuun alussa ottaa vastaan lemmikkien kanssa saapuvia pakolaisia, samoin jotkin muut yksittäiset keskukset.

Ulkomailta tulevat lemmikit tulee aina lääkitä asianmukaisesti, jotta loissairaudet ja rabies eivät pääse leviämään Suomessa. Sundellille heräsi huoli, että kaikki hyvää tarkoittavat majoittajat eivät välttämättä ymmärrä, että lemmikkien karanteenit ja pakolliset lääkitykset eivät ole turhaa byrokratiaa, vaan niiden tarkoitus on estää vakavien tautien leviäminen Suomen luontoon, ihmisiin ja eläimiin.

Alina asui Flesh-kissansa kanssa vastaanottokeskuksessa kuukauden. Nyt he ovat saaneet SPR:ltä kodin.

Yksi viheliäimmistä lemmikkien mukana tulevista loisista on Echinococcus multilocularis -heisimato eli ekinokokki-loinen, joka aiheuttaa ekinokokkoosia. Kyseessä on vakava tauti, jossa taudinaiheuttaja pesiytyy ihmisen keskushermostoon tai sisäelimiin. Ihminen on yksi ekinokokin väli-isännistä. Koiraeläimet, kuten koirat, sudet ja ketut, ovat sen pääisäntiä. Ekinokokkia esiintyy laajasti Euroopassa, Ruotsissa ja Virossa. Toistaiseksi Suomi on säästynyt siltä.

– Sen vuoksi muulla ei voi syödä marjoja suoraan maasta, koska loisten kystat menevät loisen pääisäntänä toimivan koiraeläimen ulosteen kautta kasveihin ja niistä ihmiseen. Ekinokokin torjumiseksi kaikkien suomalaiskoirien on pitänyt ottaa lääkitys sitä vastaan sekä tullessa että mennessä.

Koirat on tärkeää lääkitä ekinokokkia vastaan

Lain mukaan ekinokokkilääkitys täytyy antaa koiralle 1–5 vuorokautta ennen rajan ylittämistä. Tulli antaa poikkeuksellisesti lääkkeen Ukrainan sotaa pakenevien henkilöiden koirille rajalla. Sodan alussa ukrainalaisten pakolaisten mukana tulevia koiria meni kuitenkin tullista läpi ilman lääkitystä, eikä mikään taho hallinnoinut asiaa.

– Tälläkin hetkellä Suomessa on kymmeniä lemmikkejä, jotka eivät ole missään viranomaisrekisterissä. Jos ekinokokki pääsee leviämään Suomen luontoon, sitä ei saada sieltä enää kitkettyä pois. Siksi olisi tärkeää, että kaikki ukrainalaista saapuneet lemmikit saisivat lääkityksen, Ulriika Sundell sanoo.

Kaikki koirat tulee aina matkustaessa lääkitä ekinokokkia vastaan. Kyseessä on loinen, joka leviää koiraeläimen ulosteen kautta kasveihin, kuten marjoihin ja sieniin. Siksi kaikkien lemmikkien kanssa matkustavien on lääkittävä koiransa tullessaan Suomeen.

Ruokavirasto kertoo tavoittaneensa ukranalaislemmikkejä

Ruokaviraston eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen ja sisämarkkinakaupan jaostopäällikkö Kitty Schulman vahvistaa, että joitakin koiraeläimiä varmasti meni ohi virastojen sodan alussa. Toisaalta ekinokokkiasian suhteen ukrainalaisten pakolaisten lemmikkien kautta tuleva uhka ei ole yhtä suuri kuin tavallisten suomalaisten matkustajien, jotka jättävät lemmikkinsä määräyksistä huolimatta lääkitsemättä.

– Tullin kautta tulevat lemmikit lääkitään viimeistään tullin toimesta, eli esimerkiksi itäukrainalaiset, jotka pakenevat sotaa Venäjän kautta, tulevat aina tullin kautta. EU:n alueella kuitenkin on vapaa liikkuvuus, eivätkä EU:n kautta tulevat välttämättä pysähdy rajalla.

Ruokavirasto on kuitenkin tiedottanut lemmikkeihin liittyvistä määräyksistä voimakkaasti ukrainalaisia Suomessa auttavien järjestöjen kautta sekä suoraan ukrainalaisten kanavien kautta.

– Käytännössä siinä kohtaa kun ihminen hakee turvapaikkaa, häneltä kysytään lemmikeistä ja ohjataan niiden kanssa eläinlääkäriin. Mitään tukiahan ei saa ilman rekisteröitymistä, joten valtaosa ihmistä rekisteröityy ja heidät tavoitetaan tätä kautta. Suurempi ongelma ekinokokin kannalta ovat suomalaiset, jotka tavallisesti reissaavat koiran kanssa, eivätkä hoida asiaa kuntoon.

Schulmanin mukaan vaara ekinokokin leviämisestä Suomen luontoon ei ole ukrainalaisten pakolaisten myötä erityisesti kasvanut, vaan se on ollut jatkuvasti olemassa siksi, etteivät suomalaiset matkustajat välttämättä anna pakollisia ekinokokkilääkityksiä koirilleen.

– Valitettavasti aina kun aluehallintovirasto tekee pistokokeita rajalla, osa suomalaisten lemmikkikoirista matkustaa ilman ekinokokkilääkitystä. Suomalaiset haluavat syödä marjoja suoraan maasta, mutta eivät kuitenkaan viitsi antaa koiralleen lääkitystä ennen kuin tulevat rajan yli.

Ulriika Sundell perusti Inno Ukraine -vastaanottokeskuksen Turkuun. Se toimii vapaaehtoisten voimin ja eläinten hoitoja on rahoitettu pitkälti lahjoitusten avulla. Nyt tekeillä on verkkokauppa, josta voi ostaa hyväntekeväisyystuotteita, joilla tuetaan sodasta lemmikkien kanssa pakenevia ukranainalaisia ja jatkossa muitakin kohteita.

"Meidän ei tarvitse katsoa pahoja asioita vierestä"

Vaikka kevät on ollut kaikin puolin raskas, kertoo Sundell oppineensa sen aikana jotain tärkeää.

– Kun sota syttyi, aluksi tuntui, etten voisi tehdä mitään. Se ei pidä paikkaansa. Me ihmiset voimme tehdä mitä vain, jos vain haluamme riittävästi, ryhdymme toimeen ja teemme yhdessä. Usko siihen tuo toivoa. Meidän ei tarvitse vain katsoa vierestä, kun pahoja asioita tapahtuu. Voimme oikeasti tarttua toimeen ja tehdä itse toisin.

Milka-kissa synnytti kaksi pentua sodan syttyessä ja sairastui synnytyksen, sodan ja vaikean pakomatkan aiheuttaman stressin vuoksi hengenvaaralliseen sydänsairauteen, joka puhkesi matkalla Suomeen. Milkan eläinlääkärikulut maksettiin kokonaan lahjoitusvaroin Inno Ukrainen organisoiman keräyksen kautta. Nyt Milka-kissalla on loppuelämänsä ajan sydänlääkitys, mutta se sai vuosien jatkoajan elämälleen ja pystyi hoitamaan pienet pentunsa. Milka-kissa asuu nyt ukrainalaisen omistajansa kanssa SPR:n kautta saadussa kodissa Kaarinassa.

Kommentoi »