Apu

UIT-tähti Marjatta Leppänen ja Yösyöttö-elokuvan Marja Salo ovat sukulaissieluja: "Lapset mieltävät meidät yhdeksi perheeksi"



UIT-tähti Marjatta Leppänen ja Yösyöttö-elokuvan Marja Salo ovat sukulaissieluja: "Lapset mieltävät meidät yhdeksi perheeksi"

Marjatta Leppänen ja Marja Salo tutustuivat jo 1980-luvun lopulla UIT:n lavalla. Esiintymisen lisäksi heitä yhdisti sama mies, kapellimestari Jaakko Salo, joka oli Marjatta Leppäsen aviomies ja Marja Salon isoisä.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Hannes Paananen

Näyttelijä Marja Salo, 37, puikkelehtii tottuneesti pitkin Suomen Kansallisteatterin iltapäivällä hiljaisia käytäviä, avaa ovia ja varoittaa laulaja Marjatta Leppästä, 80, hämärässä huonosti näkyvistä porrasaskelmista.

– Kuulen ja näen aivan erinomaisesti, mutta tekonivelpolven kanssa pitää olla varovainen, Leppänen sanoo.

Marja Salo vie hänet näyttelijäläm­piöön, jonka arvokas ilme näyttää ihan muulta kuin taukotilalta.

– Tuossahan on Ruth Snellmanin muotokuva, tuolla Aku Korhonen ja Joel Rinne, Marjatta Leppänen ihastelee.

Vaikka hän ei ole aiemmin käynyt näyttelijälämpiössä, talo on hänelle muuten tuttu. Hän on itsekin tehnyt elämänuransa artistina ja on teatterin suurkuluttaja.

– Olen vuosien mittaan nähnyt useimmat Kansallisteatterin näytelmät. Ja viime vuosina kaikki Marjan esitykset, viimeksi Juha Hurmeen ohjaaman Lemminkäisen, jossa Marjalla on iso rooli, hän sanoo.

Marjatta Leppänen on melkein kuin Marja Salon isoäiti, vaikka heillä ei verisidettä olekaan. Läheisiä ystäviä he silti ovat ja tavallaan samaa perhettä.

– Meitä yhdistää ennen kaikkea yhteinen rakkaus Jaakkoon, Marjatta Leppänen sanoo edesmenneestä aviomiehestään ja Marja Salon isoisästä, kapellimestari Jaakko Salosta.

Jaakko Salo menehtyi sydänkohtaukseen Peacockin lavalla vuonna 2002.

– Hän lähti aivan liian aikaisin, Marjatta Leppänen sanoo.

– Niin surullista kuin se olikin, vaari sai lähteä saappaat jalassa, rakkaiden työtovereittensa keskellä, Marja Salo jatkaa.

Ystävyys alkoi UIT:sta

Kahden eri-ikäisen naisen ystävyys alkoi legendaarisesta Uudesta Iloisesta Teatterista, UIT:sta, jonka yksi kantava voima on ollut Marjatta Leppänen.

Teatteri täyttää tänä vuonna neljäkymmentä vuotta, ja Leppänen esiintyi siellä viimeisen kerran vuonna 2015. Tämän vuoden Tuhansien ämpärien maa -juhlarevyyssä hän ei ole mukana.

– Marjatta on minulle aina sama iätön ihminen, Marja Salo sanoo vuosilukuja kuunnellessaan.

Hänen ensiesiintymisensä tapahtui UIT:ssa vuonna 1989, kun hän oli vasta kahdeksanvuotias.

Sanavalmis ja esiintymisestä pitävä Jaakko Salon pojantytär otettiin silloin mukaan revyyhyn Hyvin menee – naapurit nauraa, jossa hän sai esittää mäkihyppääjä Jan Boklövin koiraa.

– Halusin aina näyttää erityisesti Jaakko-vaarille, että onnistun, sillä arvostin häntä suunnattomasti. Olin villi ja vapaa lapsi eikä minulla ollut muita auktoriteetteja kuin hän. Hän oli lämmin ja ohjasi minua puheellaan eikä koskaan vaatinut mitään ankarasti. Nousen vastarintaan, jos minua käsketään!

Marjatta Leppänen sanoo vuonna 2002 näyttämölle kuolleesta puolisostaan, että hän oli loputtoman kärsivällinen näyttelijöiden kanssa.

– Ja kaikessa osaamisessaan valtavan monipuolinen, älykäs ja huumorintajuinen.

"Usein minut puettiin pojaksi"

Marja Salo oli lopulta mukana UIT:ssa kymmenen vuotta.

– Välillä minua harmitti, etten saanut enempää näytellä vaan aina laulaa. Ja aika usein minut puettiin pojaksi.

Marjatta Leppänen muistaa itsenäisen ja tarmokkaan pikkutytön, joka tuli aina itsekseen harjoituksiin raitiovaunulla kotoa Länsi-Pasilasta Linnanmäelle.

– Hän oli jo tuolloin ihminen, joka tiesi, mitä tahtoo. Ei meistä vanhemmista kollegoista kukaan epäillyt, et­teikö Marja olisi pärjännyt. Se, ettei hän kokenut saavansa mitään isompia rooleja, saattoi johtua siitä, että samaan aikaan lavalla oli sellaisia julkisuuden nuoria tähtiä kuin Laura Voutilainen tai Anna Eriksson. Huomio kiinnittyi heihin.

Marja Saloa naurattaa, ja hän kertoo kerran yhdeksänvuotiaana myöhästyneensä yhdestä esityksestä, koska oli niin keskittynyt pleikkarin pelaamiseen.

– Paniikki oli hirveä, mutta otin taksin. Alkulauluun en kuitenkaan ehtinyt.

Molemmat taiteilijat toteavat, ettei kummankaan kohdalla ole tarvinnut peruuttaa yhtäkään esitystä sairauden vuoksi.

Lähti kuusivuotiaana seikkailemaan

Itsenäinen ja utelias, sellainen Marja Salo myöntää olevansa ja kertoo, miten hän harrasti pikkutyttönä välillä karkailua kotoa kaupungille.

Ensimmäisen kerran hän lähti seikkailemaan yksin kuusivuotiaana, ja 10-vuotiaana hän päätti lähteä ystäviensä kanssa ELMA-maaseutumessuille. Hän on ollutkin siitä lähtien kasvissyöjä.

– Kun aloin tienata UIT:ssa, tarjosin ystävilleni aina herkkuja kahviloissa. Olen aina jakanut rahani. Eipä ole ainakaan päässyt rikastumaan!

Luontainen rohkeus vei sittemmin hänet maailmalle, Intiaan ja Thaimaahan pariksi vuodeksi seikkailemaan.

– Sain lopulta esiintymisestä kyllikseni ja lopetin sen kuin seinään niin kuin olen lopettanut monet asiat elämässäni. Itse asiassa ajattelin, että muutan Yhdysvaltoihin rullaluisteluammattilaiseksi.

Hän oli jo voittanut vuonna 1996 rullaluistelun SM-kilpailut ja kisasi Yhdysvalloissa. Lajin harrastaminen loppui pahaan kaatumiseen Helsingin Kaapelitehtaalla, jossa hänen alaleukansa murtui niin, että leuka oli suorastaan irti. Se saatiin korjatuksi, mutta rullaluistelu loppui siihen paikkaan.

Oli Teatterikorkeakoulun vuoro.

Lapset mukana teatterissa

Vanha taito on kuitenkin yhä tallella, sillä Marja Salo rullaluistelee taiturimaisesti Kansallisteatterin lastennäytelmässä Tippukivitapaus ympäri isoa näyttämöä.

Sen ensi-illassa yksi jännittyneimmistä oli Marjatta Leppänen, joka oli tullut katsomaan esitystä Marjan puolison Andyn ja perheen lasten kanssa.

Mimi, 5, ja Miles, 7, näkivät tuolloin äitinsä ensimmäisen kerran näyttämöllä, ja jännitin sitä, miten he reagoivat siihen.

Jännitys oli turhaa, sillä Mimi ja Miles ovat tottuneita teatterissa kävijöitä ja istuivat suuren näyttämön sivuaitiossa täydellisen keskittyneinä.

Marja Salo on välillä ottanut lapsensa katsomaan harjoituksia ja esitysten läpimenoja.

– Mimi oli taannoin katsomassa Lemminkäisen läpimenoa. Kotona hän sanoi isoveljelleen, ettei tämän kannata mennä sitä katsomaan. Että se ei ole lastenjuttu, että äiti kiroilee siinä ja tapetaan lopuksi!

Marja Salo sanoo, että teatteri on kasvattanut hänet.

– Se on lapsille taikamaailma, josta voi oppia sen, ettei leikkimistä tarvitse koskaan lopettaa.

"Yhtä perhettä"

Lapset Mimi ja Miles ovat luetelleet, että heidän perheeseensä kuuluvat äiti, isä, heillä asuva äidinäiti ja sitten Marja Salon ystävä Lotta ja Marjatta.

– Lapset ovat mieltäneet meidät yhdeksi perheeksi. Käymme Marjatan luona herkuttelemassa Helsingin Töölössä, ja ne ovat sellaisia sokeriöveriherkutteluja.

Jotain hyvin samankaltaista Marja Salossa ja Marjatta Leppäsessä on. Se on vahvaa lavasäteilyä ja läsnäoloa, jota näyttelijöissä ja artisteissa joko on tai ei ole.

He ovat myös molemmat saaneet tehdä töitä huippuammattilaisten kanssa – Marjatta Leppänen koko UIT:n vakiokaartin Jaakko Salon, Seppo Ahdin, Jukka Virtasen ja Matti Kuuslan kanssa, Marja Salo Kansallisteatterin lahjakkaiden näyttelijöiden kanssa.

– Ihailen vilpittömästi vanhempia kollegoita, joilta voi oppia paljon elämästä, ei vain näyttelemisestä. Esimerkiksi upeassa Seela Sellassa on samaa iättömyyttä kuin Marjatassa.

"Vaikeinta oli saada Jukka Puotila pois kaislikosta"

37-vuotiaana Marja Salo on Kansallisteatterin nuorin näyttelijä. Hän on siitä huolissaan, sillä se kertoo siitä, ettei nuoria enää kiinnitetä taloon.

– Kaikki tieto ja taito, mitä minä olen saanut vanhemmilta kollegoilta, katkeaa, jos tänne ei voida kiinnittää minua nuorempia. Onko aika sellainen, että Kansallisteatterista tulee vierailuteatteri? Ajat ovat kovat, ja määrärahojen puute on kutistanut teatterin vakituista ensemblea kahdeksassa vuodessa melkein puolella.

Hän on huolissaan siitä, ettei ketään palkata eläkkeelle jäävien tilalle.

– Samalla katkeaa pysyvyys, yli satavuotiset perinteet ja talon tarinoiden kulkeutuminen sukupolvelta toiselle.

Hän on myös huolissaan teatterin remontin tulevaisuudesta. Koko vuonna 1954 valmistuneen pienen näyttämön puoli on siinä kunnossa, että kyse on jo vakavasti työturvallisuudesta. Puhumattakaan vanhentuneesta näyttämötekniikasta, vuotavista putkista ja alkeellisista sosiaalisista tiloista.

– Vaarana on, että jos remonttiin ei saada rahoitusta, pieni näyttämö joudutaan sulkemaan kokonaan.

Marjatta Leppänen tietää, että hänen rakkaan Jaakko Salonsa pojantyttärellä on vahva sosiaalinen omatunto.

Mitä Marja Salo ehdotti näyttelijöiden virkistyspäivän ohjelmaksi?

– Roskien keruuta rannoilta. Viimeksi kun teimme niin, vaikeinta oli saada Jukka Puotila pois kaislikosta.

Julkaistu: 2.4.2018