Artikkeli Eliitti & kärsijät kertoo hylätyksi ja väärinymmärretyksi tulemisesta, kaipuusta ja siitä nousevasta vihasta. Netin keskustelupalstoilla äänekäs joukko miehiä purkaa turhautumistaan: naisilta ei saa seksiä eikä edes ymmärrystä, ja yhteiskuntakin kohtelee miestä kaltoin. Parisuhteet nähdään markkinoina ja valtapelinä, jossa ei tavallinen kunnon mies enää pärjää. Kirjoitusten sävy on samaan aikaan sydämistynyt ja sydämetön, kuten monilla maahanmuuttokriitikoiksi itseään kutsuvilla. Ja samalla tavalla myös nämä miehet tuntevat itsensä uhreiksi. Mistä ihmeestä tämä uhriutuminen oikein alkoi? Koska siitä tuli muodikasta?
Aiemmin uhrin rooliin ei ollut tunkua. Yhteiskunnan päähänpotkimiin rassukoihin törmäsi lähinnä Hannu Karpon televisio-ohjelmissa, ja he olivat uhreja ihan syystä. Nyt iso joukko aivan tavallisia, aikuisia suomalaisia tuntee jotenkin epämääräisesti, että maailma on jotakin heille velkaa ja että syy tämän velanmaksun viivästymiseen on yhteiskunnassa noin yleensä tai vaikkapa naisissa tai maahanmuuttajissa.
Tunteelle löytyy tukku todellisia selityksiä. Työelämä ja talouskehitys ovat muuttuneet pysyvästi aiempaa epävarmemmiksi. Palkkaerojen kasvu saattaa lisätä osattomuuden tunnetta myös silloin, kun siihen ei ole mitään konkreettista syytä. Mutta ehkä marina, passiivisuus ja muiden syyttely on myös opittua. Suomalaisessa hyvinvointimallissa on monia hienoja piirteitä – muun muassa julkinen terveydenhuolto, maksuton koulutus ja tuloeroja tasaava verotus – mutta valitettavasti aktiivisuus ja aloitekyky eivät kuulu niihin. Kenties siksi me herkästi näemme myös henkilökohtaiset ongelmat yhteiskunnan vikana ja haemme niihin ulkoisia syntipukkeja.
Uhriutuminen saattaa vaikuttaa hyvältä strategialta: sillä löytää netissä nopeasti samanmielisiä. Mutta se myös passivoi, ja tekee oman käyttäytymisen muuttamisesta mahdotonta. Ihmissuhteiden solmiminen on varmasti toisille vaikeampaa kuin toisille, mutta mahdollisuuksia siihen on kaikkialla. Miksi vetäytyä nettiin, jotta saisi tuntea itsensä hylätyksi?
Jos parisuhteessa alkuun pääsy ei ole aina helppoa, ei sitä ole niissä eläminenkään. Siitä todistaa artikkeli zagrebilaisessa eromuseosta.
Nämä kaksi juttua antavat yhdessä varsin apean kuvan ihmissuhteista. Toisaalta samaan itsesääliin ja kaihoon syyllistyvät myös suomalaiset iskelmät. Niinpä laadimme niistä jutuille sopivan soundtrackin. Spotify-lista Kärsimyksestä eron museoon löytyy täältä. Mukana myös Eliitti & kärsijät -jutussa mainittu Tauski!
Tiesitkö, että olympialaisissa on aikoinaan kilpailtu myös taidelajeissa, kuten kuvanveistossa, maalaustaiteessa ja arkkitehtuurissa? Meistä ajatus oli niin innostava, että kokosimme Lontoon olympialaisten kunniaksi Suomen taiteen edustusjoukkueen. Valokuvaajat Juha ja Outi Törmälä keksivät kuvata taiteilijat 1900-luvun alun hengessä, vakavina ja valmiina antamaan kaikkensa maansa puolesta.
Oma suosikkini on kuva Rubik-yhtyeestä. Usein kuvissamme on viittauksia toisiin teoksiin, tässä peräti kahteen, joista toinen on maalaus, toinen valokuva. En halua pilata keksimisen iloa kertomalla enempää, vaan palaan aiheeseen ensi numerossa.
Seuraava Image ilmestyy elokuun lopussa. Hyvää kesää!
Mikko Numminen
