Apu

Uho päättyi tuhoon

Uho päättyi tuhoon

Yhden miehen komitea. Voitelun piti avata liukkaille liikemiehille vallan pyhimpienkin kammareiden ovet.
Teksti Yrjö Rautio
Mainos

Korruptoituvien maakuntien Suomi KMS perustettiin keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen työhuoneessa ja lopetettiin liikemies Arto Meri­salon sellissä Vantaan vankilassa.

Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki uhosivat ostaneensa maahan mieleisensä eduskunnan ja hallituksen, kun he olivat vielä vauhdissa, voimansa tunnossa ja vapaalla jalalla. Se oli tietenkin silkkaa rehentelyä ja suuruudenhulluutta. Ei yhden konkurssikypsän firman rahoilla siihen kyettäisi.

Totta kuitenkin on, että yli puolet Matti Vanhasen toisen hallituksen (2007–2010) ministereistä, eduskunnan silloiset puhemiehet ja 38 kansanedustajaa saivat KMS-tukea. Osa heistä on myös nykyisiä kansanedustajia ja ministereitä. Rikollinen raha on silottanut heidän tietään – siitä ei pääse mihinkään käräjäoikeuden tuomioiden jälkeen.

Voitelun piti avata liukkaille liikemiehille vallan pyhimpienkin kammareiden ovet. Niitä se raottikin. Merisalo ja kumppanit olivat muun muassa pääministeri Vanhasen kiiteltävinä Kesärannassa. Se oli hetken huumaa. Vankilan portit sen sijaan sulkeutuivat heidän takanaan vuosiksi.

Syyttömyys rehottaa

Tuomitut ovat yhä mielestään syyttömiä tai ainakin pitävät tuomioitaan liian kovina, kas kummaa.

Merisalo uskoo, että hän sai peräti kuuden vuoden tuomion, koska oikeus tarvitsi kasvot vaalirahakohulle. Se ei voi pitää paikkaansa. Jos Merisalo joutuisi kärsimään kaikkien vaalirahasotkun syntisten puolesta, oikeampi tuomio olisi ollut 60 vuotta.

Ei Merisaloa sitä paitsi tuomittu vain vaalirahoituksesta. Konkurssirikokset toivat tuomiosta ilman muuta valtaosan, vaikka oikeus ei osuuksia eritellytkään.

Syytön on mielestään myös Ilkka Kanerva. Hänen vilpittömyyttään ei olekaan syytä epäillä. Hän ei todellakaan tunne tehneensä mitään rikollista tai edes väärää. Sillä ei ole kuitenkaan juridista merkitystä.

Näyttöä ei tarvita

Kanervan tuomio saattaa kumoutua hovissa – mutta yhtä hyvin se voi koventuakin. Ratkaisevaa lienee se, katsotaanko hänen toimineen Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana virkavastuulla. Silloin hänet rinnastetaan virkamieheen, jota koskevat lahjuslait ovat tiukempia kuin esimerkiksi kansanedustajaa koskevat.

Virkamies voidaan tuomita, vaikka ei ole näyttöä siitä, että hän olisi toiminut, kuten lahjan antaja on toivonut tai edes luvannut mitään. Riittää, että lahja olisi voinut vaikuttaa. Juuri tällä perusteella käräjäoikeus Kanervan tuomitsi.

Kiviniemen arvoitus

Mari Kiviniemen vetäytyminen keskustan johdosta on pysynyt arvoituksena. Yksi gallup ei missään tapauksessa ole todellinen syy.

Syy lienee yksinkertainen, ja sillä on nimikin: Paavo Väyrynen.

Väyryselle on totuttu sallimaan sellaista, mitä ei muille sallittaisi, ja keskusta on omalaatuinen puolue. Rajansa kuitenkin kaikella.

Missä muussa puolueessa siedettäisiin sitä, että jo ajat sitten väistynyt entinen puoluejohtaja keskittyisi nuoren seuraajansa kampittamiseen? Muualla he tukevat seuraajiaan, vaikka olisivat asioista hieman eri mieltäkin. Se kuuluu politiikan alkeiskäytöstapoihin.

Ilkka Kanerva sai käräjäoikeudelta vuoden ja kolmen kuukauden vankeustuomion, mutta ei joutunut kaltereiden taa.

Hovi­oikeus voi kumota tuomion – tai koventaa sitä. Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva

 

Heittolaukauksia

1) Enemmistön tyranniasta rahan valtaan, demokratiasta diktatuuriin.

2) J.V. Snellmania kaivattaisiin, mutta näinä ankeina aikoina on varaa vain Björn Wahlroosiin.

3) Käräjäoikeus leikkasi Ilkka Kanervalta siivet, mutta ei sentään sitä vielä tärkeämpää.

4) Ruokaa menee roskiin, mutta aivan yhtä lailla roskaa menee ruokiin.

5) Ekologisinta on roskaruoka, koska sen kuuluukin päätyä roskiin.

6) Itämeren roskat lasketaan, jotta tiedettäisiin, mitä puuttuu.

Julkaistu: 26.4.2012