Apu

Tuure Kilpeläinen: "Kun löysimme Manuelan kanssa toisemme, ei ollut mitään tehtävissä – peli oli pelattu"

Tuure Kilpeläinen: "Kun löysimme Manuelan kanssa toisemme, ei ollut mitään tehtävissä – peli oli pelattu"
Tuure Kilpeläinen oli pitkään yksinäinen susi, kunnes hänestä sukeutui suurperheen isä. "Nyt arkeen alkaa jo tarvita meditaatiomusiikkia, elämä sisältää sen verran metakkaa."
Julkaistu: 3.12.2021

Muusikko Tuure Kilpeläinen hapuilee kohti hiljaisuutta, joka on kuin balsamia perheen elämöinnin keskellä. Tärkeää on myös pysyä liikkeessä, ettei jähmety talvisen meren lailla.

Sanoit Vain elämää -ohjelmassa, että luulit pitkään olevasi yksinäinen susi, joka viettäisi erakkomaista vapaa­herran elämää. Nyt olet suurperheen isä ja teille on tulossa uusi vauva. Mitä ajattelet asiasta ja muutoksestasi?

Näin se saattaa elämä yllättää. Ei kannata olla liikaa lukittuja suunnitelmia. En ehkä ollut sellaisia tehnytkään, sillä tajunnassani oli kaipuu lyöttäytyä sielunkumppanin kanssa yhteen. Mutta aiemmin minulla ei ollut riittävää kypsyyttä, uskallusta tai halua siihen. Edellisestä perheajasta oli kymmenen vuoden tauko seurustelua lukuunottamatta.

"Yksinäisen suden elämä oli hyvää ja sitä vapautta sain maistaa. Ei sitä tarvitse kuitenkaan loputtomiin tehdä, muuten siitä tulee helposti joulun pakenemista jonnekin lämpimiin maihin."

Kun löysimme Manuelan kanssa toisemme, ei ollut mitään tehtävissä. Peli oli pelattu.

Yksinäisen suden elämä oli hyvää ja sitä vapautta sain maistaa. Ei sitä tarvitse kuitenkaan loputtomiin tehdä, muuten siitä tulee helposti joulun pakenemista jonnekin lämpimiin maihin. Ei sekään ole hyvä, ehkä laumansa on hyvä löytää.

Nyt arkeen alkaa jo tarvita meditaatiomusiikkia, elämä sisältää sen verran metakkaa. Hapuilen hiljaisuuteen, jota arjessa ei ole tarjolla. Hiljaisuus on hyvää lääkettä.

Loit korona-aikana lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäen kanssa levyllisen meditaatiomusiikkia. Millaisia soundeja siellä soi?

Sanoisin, että kyse on enemmänkin rentoutumis- tai palautumismusiikista.

Kun on hötäkässä ja kiireessä, tekee hyvää kuunnella musiikkia, joka on kuin äänikylpy tai elokuvamusiikkia. Rentouttavan elokuvan voi tehdä itse päässään. Niin minä olen sen aina ajatellut.

Levyn tekeminen on rentouttava sukellus, jossa sessiot virtasivat vapaana. Kuuntelin itse sen tyylistä musiikkia koronan tai sen aiheuttaman pysäytyksen myötä. Ymmärsin, että halusin kokeilla tehdä samanlaista itsekin.

Manuela pyysi tekemään jo vuosia ­sitten musiikkia osaksi seitsemää taideteostaan. Ne ovat olleet inspiraatio tähän. On ollut ihanaa olla vapaa sanoista ja laulujen peruskaavoista. Niissä on aina säkeistöt ja kertosäkeet.

Keväällä 2020 ilmestyneeltä levyltä Paluu paratiisiin löytyy vaimollesi ­kirjoitettu kappale Rakastan sua niin että se sattuu. Miltä rakkauden ­sanoittaminen tuntuu?

Se on tunnetilan välittämistä biiseillä. Rakkaus on hankala aihe, jonka kanssa alkaa helposti nolottaa. Silloin pitää vain luottaa itseensä ja heittää laulut rehellisesti pihalle.

Laulut ovat sellaisia, että ne vain putkahtavat jostain, eikä niille oikein voi mitään. Ne vain tulee viedä maaliin asti, sitten homma on tehty. Ja sitten mennään eteenpäin. Se ei muutu ajan myötä yhtään helpommaksi. Siitä syystä tällainen vähän erilainen levy, minkä juuri teimme, pyyhkii hyvin pöydän tässä välissä.

"En ole niin pateettinen, että miettisin kuolemaa koko ajan, mutta hyvä se on tiedostaa."

Sanat ovat ylipäätään kirotun ärsyttäviä, koska ne kahlitsevat johonkin suuntaan. Toki tykkään sanoista ja runoista, sanataide on hieno asia.

Olet kertonut, että et ajattele kuolemaa ehkä joka päivä, mutta säännöllisesti kuitenkin. Onko se useammin nykyään mielessä?

Kaksikymppisenä on kuolematon. Tässä iässä on hyvä pysyä liikkeessä, lenkkeilla ja käydä avannossa. Se edesauttaa, että hommat virtaavat. Voi olla kohtalokasta, jos meri jähmettyy ja pysähtyy.

En ole niin pateettinen, että miettisin kuolemaa koko ajan, mutta on se hyvä tiedostaa. En elä kuin viimeistä päivää, mutta hommat ovat rajallisia.

On hyvä tarkastella, pitääkö yllä vihaa, kantaako kaunaa tai kannattaako olla katkera. Jos joku kertoisi, että elinaikaa on jäljellä viikko, esiin nousisi se, mikä on oleellista. Aina sitä ei muista, sellainen on elämän luonne.

Otan vastaan kiitollisuudella kaiken rikkauden. On hauskaa, että emme tiedä, mikä meitä kuoleman jälkeen odottaa. Toivottavasti jotain hyvää – tai ihan eri ulottuvuus.

Meditoitko itse vai millä tavoin tasa­painotat kiireistä elämää perheen ja keikkojen välissä?

Harjoitan meditaatiota, vaikka joskus tulee taukoja. Se lataa hyvin, eikä siinä ole mitään mystistä. Se on kuin ottaisi päiväunet, mutta ei mene välttämättä uneen.

Meditaatio on nykyään aika iso hitti, mutta siihen on syynsä.

Silloin kun itse innostuin siitä, saatoin meditoida parikin kertaa päivässä, enää en välttämättä päivittäinkään. Tokihan se olisi hyvä tehdä päivittäin tai sukeltaa ytimeen edes aamuisin viiden minuutin ajan. Se tekisi hyvää ennen hulinan alkamista.

Myitte hiljattain Kouvolan-huvilanne ja edellisen kotinne Helsingissä. Mitä tulevaisuus on tuomassa tullessaan?

Nyt kun meille on tulossa uusi tulokas, olemme löytäneet siihen tilanteeseen sopivamman kodin. Se vaati tämän muun konmaritusta. Laitamme kaikki munat yhteen koriin.

Elämämme on viritetty Helsinkiin, arki menee siinä ja viikonloput keikoilla. Emme ehtineet viettää tarpeeksi aikaa maalla. Hetken luulimme koronan alkaessa, että ehdimme, mutta sitten alkoi taas normaali säpinä. Meidän liian vähällä käytöllä olisi mennyt liian hieno mesta hukkaan.

Kerro jokin salaisuutesi.

Pidän salaisuuteni.

Tuure Kilpeläinen

  • Syntyi: 29.6.1970

  • Asuu: Helsingissä.

  • Perhe: Puoliso, 3 omaa, 2 bonuslasta.

  • Harrastaa: Lenkkeilyä, avantouintia, lukemista

  • Ajankohtaista: Akustinen levy Seven Sisters kokoonpanolta Holy Play Boy. Kaihon karavaani keikkailee.

Kommentoi »