Lapsuuden liikunnalla on myönteinen merkitys työurien kehitykselle, kun mittarina käytetään vuotuisia ansiotuloja.

”Yhteys löydettiin miehillä, mutta ei naisilla. Lapsuuden liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä keskimäärin 12–25 % korkeampiin ansiotuloihin verrattuna vähän liikkuneisiin ikätovereihin”, sanoo Likes-tutkimuskeskuksen tutkija Jaana Kari tiedotteessa.

”Analyysissä otettiin huomioon muun muassa lapsuudenperheen tulotaso, vanhempien koulutus ja vanhempien liikunta-aktiivisuus. Ansiotuloja tarkasteltiin yli kymmenen vuoden ajanjaksolla.”

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lapsuuden liikunnalla voi olla kauaskantoisia seurauksia aina aikuisuuden työmarkkinatulemiin. Nyt tehty tutkimus on avaus keskustelulle liikunnan ja työurien välisistä yhteyksistä.

”Parhaillaan tarkastelen liikunnan ja työurien välisiä yhteyksiä tarkemmin: mikä merkitys lapsuudessa harrastetulla liikunnalla on työmarkkina-asemaan, työttömyyden kestoon tai työllistymiseen”, Kari kertoo.

Tutkimus on osa Laseri-seurantatutkimusta (Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät), jossa samoja henkilöitä on seurattu yli 30 vuoden ajan, vuodesta 1980 lähtien. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin kyselyin mitattuja tietoja lapsuuden liikunta-aktiivisuudesta, 9-, 12- ja 15-vuotiaana. Ansiotulotiedot kerättiin suoraan Tilastokeskuksen rekisteristä vuosilta 2000–2010, jolloin tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat keskimäärin 40-vuotiaita. Tutkimustulokset julkaistiin kansainvälisessä liikuntalääketieteen lehdessä Medicine and Science in Sports and Exercise.