Usein kuulee sanottavan, että tietyssä iässä ihmisen tulisi käydä tietyissä tutkimuksissa. Esimerkiksi kolesteroli- ja verensokeriarvot pitäisi mittauttaa viimeistään viisikymppisenä, vaikka tuntisi itsensä perusterveeksi.

Onko tosiaan näin? Tulisiko jokaisen tietää arvonsa ja juosta tutkimuksissa varmuuden varalta?

– Nyrkkisääntö on, että tutkimukset määritellään vaivan mukaan. Ketään ei lähetetä tutkimuksiin varmuuden vuoksi, koska tutkimuksista, kuten röntgenkuvauksista, voi olla myös haittaa, kertoo yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Rosenvall Mehiläinen Ympyrätalosta.

Ikätutkimuksia pidetään yhä vähemmän tarpeellisina. Jos ihminen ei tunne kiinnostusta omaa terveyttään kohtaan, arvojen tarkistamisesta 50-vuotistarkastuksen yhteydessä ei ole hänelle hyötyä.

– Palaute valuu kuin hanhen selästä, jos oma terveydentila ei kiinnosta. Yksittäiset arvot eivät liioin kerro koko totuutta. Vaikka korkea kolesteroli on sydän- ja verisuonitautien tärkeä vaaratekijä, yksinään se ei kuvaa sairastumisvaaraa riittävästi.

Tietyt asiat on kuitenkin hyvä tietää, jotta voimme pitää terveydestämme huolta. Tämän takia joitakin mittauksia kannattaa tehdä itse kotona.

– Verenpaineen mittaaminen kotona on suositeltavaa, jos verenpaine on joskus ollut koholla. Kotimittaus tuottaa usein oikeamman tuloksen kuin lääkärin tai terveydenhoitajan tekemä mittaus. Tämä selittyy sillä, että mittaustilanne on kotona rennompi.

Parhaan tuloksen saa, kun mittaa verenpaineen kahdesti aamulla ja kahdesti illalla parina päivänä viikossa.

– Näistä parimittauksista lasketaan keskiarvo, ja parin viikon seurannan jälkeen saa kuvan verenpainetasostaan. Verenpaine on koholla, kun yläarvo on 140 tai ala-arvo yli 90. Tällöin kannattaa keskustella asiasta lääkärin kanssa.

Iäkkäiden ihmisten kannattaisi myös opetella tunnustelemaan pulssinsa. Jos aiemmin säännöllinen pulssi muuttuu epäsäännölliseksi tai pulssi on niin tiheä tai epäsäännöllinen, että sykkeestä ei saa selvää, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin. Näin on tehtävä myös, jos lepopulssi on selvästi nopeutunut tai hidastunut alle 50 lyöntiin minuutissa ilman mitään syytä.

– Pulssin tunnusteleminen on hyvä kansalaistaito, sillä yli 70-vuotiaista joka kuudennella on rytmihäiriöitä. Niistä vakavin on eteisvärinä. Eteisvärinärytmin tunnistaa siitä, että sydän lyö epäsäännöllisin välein ja välillä lyönti on voimakas ja välillä heikko. Syketaajuutta on tämän takia hieman vaikea laskea.

Eteisvärinän vaaraa lisää lähinnä korkea ikä, mutta myös sydänsairaus tai esimerkiksi diabetes, lihavuus ja kilpirauhasen sairaudet.

– Runsaan alkoholinkäytön jälkeen vaara eteisvärinäkohtaukselle on suuri.

Joka kodista löytynee myös mittanauha, joka on sydänsairauksille erinomainen mittari.

Jos vyötärönmitta ylittää miehillä 100 cm ja naisilla 90 cm, puhutaan vyötärölihavuudesta. Se altistaa sydänsairauksien lisäksi diabetekselle ja rasvamaksalle. Vaa’allakin kannattaa käydä silloin tällöin, jotta tietää, onko painoa sopivasti vai liian paljon.

– Jos ylipainoa on paljon eikä liikunta kuulu harrastuksiin ja/tai suvussa on diabetesta, on aiheellista käydä mittauttamassa verensokeri.  Diabetes ei välttämättä oirehdi millään tavalla, mutta ylipaino voi viestiä siitä.

Entä milloin on syytä mennä sydänfilmiin? Voiko siinä käydä seulontamielessä?

– Sydänfilmissä ei ole tarvetta käydä, ellei jokin oire tai vaiva vaadi sitä. Seulontamielessä otetusta filmistä ei ole hyötyä, sillä löydöksistä ei voi ennustaa tulevaa, eli sairastuuko sydänsairauteen jossain vaiheessa elämää.

Sen sijaan hammaslääkärin vastaanotolla kannattaisi käydä läpi elämänsä määrävälein.

– Suun terveys on tärkeää elämän laadulle ja jopa sen pituudellekin, joten säännölliset hammastarkastukset ovat suositeltavia. Silmien terveystarkastus puolestaan olisi hyväksi 45–55-vuotiaana. Ikääntyessä näköä uhkaavat silmäsairaudet, kuten glaukooma. Käynti optikolla ei riitä, koska optikko palvelee vain näön tarkastuksissa.

Monet naiset käyvät säännöllisesti myös gynekologin luona. Tämä on Rosenvallista erinomainen asia, sillä käyntien yhteydessä keskustellaan terveydestä laajemminkin, ja tarvittaessa gynekologi voi ohjata potilaansa hoitoon toisaalle.  

– Miehillä vastaavaa jatkuvaa lääkärisuhdetta ei useinkaan ole. Miesten kynnys mennä lääkäriin on muutenkin korkeampi kuin naisten.

Entä mitä mieltä Rosenvall on luomitarkastuksista? Tai luuntiheysmittauksista? Milloin ne ovat paikallaan?

– Luuntiheysmittauksen tekeminen kaikille ei ole järkevää eikä kannattavaa. Oman vaaransa sairastua osteoporoosiin voi arvioida Luustoliiton nettisivuilla. Jos tulos on hälyttävä, asia on syytä ottaa puheeksi lääkärin kanssa.

Luomitarkastukseen Rosenvall kehottaa menemään, jos jokin luomi aiheuttaa huolta, luomia on runsaasti tai lähisuvussa on pahanlaatuisia muutoksia.

– Tällöin tarvitaan seurantaa. Varmuuden vuoksi ei luomitarkastuksiinkaan tarvitse mennä.

Näin mittaat kotona

Verenpaine: Ajoita mittaus rauhalliseen hetkeen. Älä harrasta edeltävän puolen tunnin aikana raskasta liikuntaa, äläkä juo kofeiinipitoisia juomia tai tupakoi. Anna mittauskäden levätä pöydällä ja aseta mittarin mansetti olkavarren ympärille. Istu rauhassa muutama minuutti ja paina mittari sitten vasta käyntiin. Älä puhu tai seuraa mittarin lukemia mittauksen aikana. Merkitse mittaustulos paperille. Toista mittaus minuutin kuluttua. Lopullinen tulos on mittausten keskiarvo.

Pulssi: Kokeile, mistä pulssisi tuntuu helpoimmin. Hyvä tunnustelupaikka on ranteessa peukalon puolella. Paina tunnustelukohtaa kevyesti yhdellä tai usealla sormella. Kuulostele ensin, tulevatko sykäykset säännöllisesti vai epäsäännöllisesti. Laske pulssin sykäykset puolen minuutin ajan. Kerro sitten saamasitulos kahdella. Näin saat tietää, montako kertaa sydämesi lyö minuutissa. Lepopulssi

on normaalisti 50–110 lyöntiä minuutissa.

Lähteet: www.tunnepulssisi.fi, www.terveysportti.fi

Teksti: Maarit Vuoristo

Kuva: All Over Press