Image

Tutkija Antto Vihma: Vanhoista hyvistä ajoista haaveiltiin samalla tavalla jo 200 vuotta sitten

Tutkija Antto Vihma: Vanhoista hyvistä ajoista haaveiltiin samalla tavalla jo 200 vuotta sitten
Nostalgia on yksi aikamme suurimpia poliittisia voimia, mutta sitä ei tunnisteta, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Antto Vihma.
Julkaistu: 17.6.2021
Olet pitkään kirjoittanut nostalgiasta. Sanakirja määrittelee termin menneen ajan ikävöinniksi, mutta mitä nostalgia sinun tutkimuksessasi on?
Se on pieni reppu, johon on pakattu monia asioita. Minä sitten puran sitä reppua ja järjestelen siellä olevia tavaroita uudestaan, jotta saan niihin jotain tolkkua. Nostalgia on monimerkityksellinen tunne, joka pakenee hyvä ja paha -tyyppisiä määritelmiä. Jaottelen tulevassa kirjassani sitä eri lajeihin, joita ovat entistävä, pohdiskeleva ja banaali nostalgia.
Miten aloit tutkia nostalgiaa?
Ykköskimmoke tuli politiikan puolelta. Kuten monet muutkin, aloin etsiä selityksiä vuoden 2016 tapahtumille eli brexitille ja Trumpin valinnalle. Nostalgia liittyi vahvasti molempiin. Silti nostalgia ei ole pelkästään oikeistopopulistien käyttämä keino. Se lävistää nykypolitiikan ja nykykulttuurin kaikki kerrokset. Silti nostal­giasta puhutaan aika vähän, ja silloin joskus kun puhutaan, sitä vähätellään tai kielletään sen olemassaolo. Kukaan ei mielellään tunnustaudu nostalgikoksi.
Onko menneisyyteen haikailu modernin ajan tunne vai ovatko ihmiset aina olleet nostalgisia?
Ihmisillä on aina ollut epämääräisiä ajatuksia niin sanotusta kulta-ajasta. Kotiin­paluumyytti on keskeinen teema esimerkiksi Raamatussa ja antiikin Kreikan taruissa. Nykypäivän intensiivinen nostalgia on kuitenkin modernin ajan tunne, joka sai alkunsa teollisen vallankumouksen ja Ranskan vallankumouksen kuohuissa. Silloin moderni aika lähti hyökymään eteenpäin sellaisella vauhdilla, että se sai aikaan niin sanotun nostalgiakulttuurin. Käytännössä tämä näkyi esimerkiksi niin, että ihmiset alkoivat kirjoittaa päiväkirjoja, julkaista muistelmia ja keräillä muistoesineitä.
Käytettiinkö nostalgiaa poliittisiin tarkoituksiin jo tuolloin?
Kyllä. Taantumuksellisen nostalgian peruskertomus on ollut samankaltainen Ranskan vallankumouksesta lähtien. Jo niihin aikoihin tietyt poliittiset tahot vaahtosivat liberaalin eliitin mädättäjistä ja siitä, miten pienen eliitin salaliittojen ja petosten vuoksi maailma on matkalla kohti rappiota ja perikatoa. On huvittavaa, että ihan nämä konkreettiset sanat, esimerkiksi ”mädättäminen”, ovat tänä päivänä aivan samassa käytössä kuin satoja vuosia sitten.
Miksi meidän on tärkeää kiinnittää tähän huomiota juuri nyt?
Koska nostalgian poliittinen merkitys on tänä päivänä valtava. Sitä hyödyntävät lähes kaikki poliittiset toimijat, eivät ainoastaan oikeistopopulistit. Keskityn heihin tulevassa kirjassani, koska he ovat saavuttaneet nostalgian avulla niin suuria poliittisia voittoja. Voisi myös analysoida keskustan, vasemmistoliiton tai sdp:n käyttämää nostalgiaa. Siellä vilahtelevat maaseuturomantiikka, vanhan ajan hyvinvointivaltio ja vallankumousnostalgia.
Oikeistopopulistit ovat saavuttaneet merkittäviä poliittisia voittoja tukeutumalla nostalgiaan, sanoo tutkija Antto Vihma. Siksikin nostalgiaan tulisi kiinnittää huomiota.
Miksi nostalgia toimii niin hyvin juuri populistien käytössä?
Kärjistykset sopivat retorisena keinona heille hyvin. Nostalgian tunnelataus ja mahdollisuus yksinkertaistuksiin menevät käsi kädessä. Niin sanottua entistävää nostalgiaa on kätevä hyödyntää myös erilaisissa salaliittoteorioissa: yleisölle syötetään ajatus, että juuri näillä toimijoilla on jotain parempaa tietoa siitä, miksi kaikki on mennyt rappiolle, että juuri he näkevät modernin ajan valheiden verkon läpi. Samalla maalataan se myyttinen ajatus kulta-ajasta, joka joskus aikaisemmin vallitsi.
Kysytään nyt ihan suoraan: ovatko siis juuri perussuomalaiset erityisen nostalgisia?
Kyllä niin voi sanoa. Heidän vaalisloganinsahan on ollut esimerkiksi ”äänestä Suomi takaisin”. Nostalgia näkyy monella tavalla myös puolueen taustassa. Ensin oli suuri muuttoliike ja smp, kaipuu talonpoikaisiin arvoihin ja ajatus siitä, että kaupungissa kaikki ovat rappiolla. Sitten Soinin ensimmäisen jytkyn aikaan taas rummutettiin ajatusta siitä, miten eu mädättää kaiken, kaivattiin aikaa ennen Brysselin valvontaa ja sääntöjä. Nyt taas Halla-ahon perussuomalaiset haikailevat takaisin Suomea ennen kulttuurista monimuotoistumista.
Kun tunnustetaan, että aiemmin aivan kaikki ei ollut paremmin ja ihmisten muisti on vajavainen, päästään niin sanottuun pohdiskelevaan nostalgiaan. Siinä on paljon luovaa potentiaalia.
Antto Vihma
Miten taantumuksellista nostalgiaa vastaan voisi kamppailla?
Tämä menee sillä lailla poliittisen strategian puolelle, että en voi ihan suoraa vastausta antaa. Mutta ainakin ne nostalgian keinot tulisi tunnistaa paremmin ja puhua ilmiöstä sen suuruusluokkaa vastaavalla tavalla. Ehdottaisin myös sitä, että edistykselliset toimijat eivät yrittäisi kiistää nostalgisuuttaan vaan pikemminkin avoimesti luoda kilpailevia nostalgioita. Kun tunnustetaan, että aiemmin aivan kaikki ei ollut paremmin ja ihmisten muisti on vajavainen, päästään niin sanottuun pohdiskelevaan nostalgiaan. Siinä on paljon luovaa potentiaalia.
Olet kirjoittanut, että tällä tavalla nostalgia voi olla myös suuri voimavara yksilölle.
Nimenomaan. Jos tuntuu, että on vaikka nostalginen lapsuuden kesiä kohtaan, niin siitä tunteesta voi päästä eteenpäin niin, että miettii, mistä ne muistot tulevat ja koostuvat. Parhaimmillaan tämä voi johtaa sellaisiin havaintoihin, että nykyhetki ei ole ainut mahdollisuus, vaan menneisyydestä voi olla löydettävissä erilaisia utopian kultahippuja. Arvokkaita asioita on voitu ohittaa tai heittää pois tarkemmin tutkimatta, sellaisia, jotka voisivat tässä ajassa olla käyttämättömiä mahdollisuuksia.
Miten nostalgia näkyy nykykulttuurissa?
Musiikin nostalgisuudesta on kirjoitettukin paljon, sillä popmusiikki pelaa lähes pelkästään kertaustyyleillä. Myös tämän päivän elokuvat, sarjat ja tv-ohjelmat ovat hyvin nostalgisia, ja erilaiset suoratoistoalustat ruokkivat kehitystä entisestään. Esimerkiksi Spotifyssa on mahdollisuus löytää uutta musiikkia, mutta suuri osa ihmisistä tuntuu käyttävän sitä nimenomaan omien vanhojen suosikkikappaleidensa uudelleenkuunteluun ja listaamiseen.
Entä mikä niin sanotusti kuluttajapuolella aiheuttaa tämän valtavan nostalgian nälän?
Kyllä se edelleen on se arvojen ja asioiden kiihtyvä muutosvauhti, jonka voi nähdä alkaneen Ranskan vallankumouksen aikoihin. Arvojen muutoksen lisäksi meillä on nyt samaan aikaan käynnissä geopoliittisia ja demografisia muutoksia sekä valtavan nopea teknologinen vallankumous. Nykyaika on monella tavalla vieras maa.
VTT ja dosentti Antto Vihma on Ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä kansainvälisen politiikan tutkija. Hänen kirjansa Nostalgia: Teoria ja käytäntö (Teos) ilmestyy syyskuussa.
Avaaja-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä.
1 kommentti