Miten sinä reagoisit, jos vastaan juoksisi mies verinen veitsi kädessään?
Italialainen Lisa Biancucci, 33, ehti vain sysätä pienen vauvansa vaunut pois hyökkääjän luota, itseään hän ei ehtinyt suojella.
Biancucci on hento, tumma tukka kehystää kasvoja. Hänen kaulassaan on oikealla puolella kaulakuopan vieressä iso punertava arpi. Se on elämänmittainen, näkyvä muisto siitä, mitä hän joutui kokemaan Turun kauppatorilla viime vuonna, elokuun 18. päivä.
Biancucci on yksi Turun puukotusiskun uhreista, yksi heistä, joiden kimppuun marokkolaisen Abderrahman Bouananen epäillään hyökänneen. Miestä epäillään kahdesta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta ja kahdeksasta murhan yrityksestä.
Vajaat viisi kuukautta iskun jälkeen Lisa Biancucci istuu maanmiehensä, monien turkulaisten tunteman arkkitehti Benito Casagranden kanssa Casagranden talon salissa. He ovat tavanneet toisensa kerran, silloin, kun Lisa Biancucci neljä vuotta sitten kävi ilmoittamassa muutostaan Turkuun Italian kunniakonsuli Casagrandelle. Viime vuonna heidän polkunsa ristesivät jälleen, tällä kertaa järkyttävän iskun seurauksena.
Aurajoen rannalla sijaitsevassa 500 vuotta vanhassa talossa on eletty monenlaisia hetkiä ja kuultu monenlaisia tarinoita, mutta ei sellaista, jonka Lisa Biancucci nyt haluaa monista syistä kertoa.
Lakimiehen neuvosta Lisa Biancuccia ei saa kuvata. Oikeudenkäynti iskusta epäiltyä vastaan on vasta edessä, ja nuori nainen on saanut myös osansa sosiaalisen median vihakirjoituksista. MV-lehdessä jopa kirjoitettiin syksyllä, että hän sai ansionsa mukaan, koska suhtautuu ymmärtäen maahanmuuttoon.
Turku on kaupunkina Biancuccille tuttu. Hän ja puolisonsa, Turun yliopistossa biologiasta väitöskirjaa tekevä brasilialainen Fabio ovat asuneet Turussa jo neljä vuotta. Viime vuonna syntyi odotettu esikoinen, tytär Eunice.
Kaupungin rauha särkyi viime elokuussa päivänä, joka oli vähällä olla kohtalokas.
– Olin kävelemässä torin poikki ja työnsin tuolloin yhdeksän kuukauden ikäistä tytärtäni vaunuissa. Näin ihmisten juoksevan, ja samalla hetkellä vastaani juoksi mies verinen veitsi kädessään. En ehtinyt pelätä, enkä ollut osannut kuvitellakaan, että Turussa tapahtuisi mitään niin vakavaa.
Mies hyökkäsi Lisa Biancuccin päälle ja puukotti häntä kaulaan. Äitien ikiaikaisella vaistolla Lisa Biancucci sysäsi vaunut hyökkääjän luota. Muuta hän ei ehtinyt tehdä.
– Kaaduin mahalleni ja huusin italiaksi apua. Kolme naista otti vaunut ja Eunicen huostaansa, ja verenvuotoa kaulassani riensi tyrehdyttämään nainen, lääkäri. Kun viikkoja myöhemmin kävin poistattamassa terveyskeskuksessa tikit kaulastani, kuulin, että sama lääkäri on siellä töissä.
Hänen ripeä, ammattitaitoinen toimintansa pelasti Lisa Biancuccin hengen.
Tapahtumat torilla olivat sekunneissa ohitse, eikä Lisa Biancucci ehtinyt havaita tietenkään kaikkea. Ne ulkopuoliset, jotka ottivat Eunicen huostaansa, toimivat kuitenkin nopeasti. Vaunuissa oli Lisa Biancuccin kännykkä, ja sen tietojen avulla saatiin tieto hirvittävästä tapahtumasta hänen puolisolleen Fabiolle.
– Vasta viikkoa myöhemmin sain tietää, millaisessa hengenhädässä Fabio oli ollut takiani. Hän oli romahtanut maahan saatuaan tiedon tapahtuneesta.
Henkisesti Lisa Biancucci vaikuttaa selviytyneen tapahtumasta hyvin. Hän kertaa tapahtunutta ja sen jälkeisiä kuukausia rauhallisesti ja kiihkottomasti, kuten sen, miten hänet laitettiin ambulanssiin.
– Minä olin sellaisessa sokissa puukotuksesta, etten tuntenut aluksi kipua. Nyt minulla on muistijälki kivusta kehossani.
Lisa Biancucci kuuli kaiken vasta viikkoa myöhemmin, sillä sairaalassa hänet vaivutettiin koomaan. Kurkunpää oli katkennut puukotuksessa, ja hengenlähtö oli ollut muutamien ratkaisevien millien päässä.
– Kun minut herätettiin, muistin kaiken. En itkenyt omaa tilaani, mutta itkin vauvani takia – sitä, että jouduin lopettamaan imettämisen.
Hän oli epätoivoinen, ettei tytär tunne äitiään tämän palattua sairaalasta. Pelko oli turha.
Benito Casagrande tulee tässä vaiheessa mukaan. Hän kuuli tapahtuneesta heti paikan päältä lapsenlapsiltaan, jotka olivat tapahtumahetkellä torilla.
– He soittivat ja kertoivat, että joku hullu riehuu torilla.
Kun hän sai poliisipäälliköltä tietää, että yksi uhreista on italialainen, hän lähti heti sairaalaan.
– En tietenkään voinut nähdä Lisaa, sillä hän oli aluksi teholla, josta hänet siirrettiin traumaosastolle. Sain kuitenkin rauhoittavan tiedon, ettei hengenvaaraa enää ollut. Jätin Lisan omaisille käyntikorttini ja sanoin, ettei hän voisi olla nyt paremmissa käsissä kuin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.
Italiasta Fabion avuksi tuli Lisan sisar Sara, myöhemmin myös heidän vanhempansa, veli, tätinsä ja Brasiliasta Fabion äiti. Fabion kollegat yliopistolta auttoivat häntä kaikin tavoin.
– Perhe auttoi paranemisessa, samoin kaikki turkulaisilta saamani tuki ja apu.
Tragedian jälkeen suomalainen yhteisö näytti hyvät voimansa, välittämisen ja myötätunnon, johon ei mahdu vihaa.
Puukonisku oli osunut kaulassa vaaralliseen kohtaan, kurkkutorveen. Kaulavaltimon ohella kaulan alueella on tiheä hermoverkosto.
Hermot vaurioituivat puukotuksessa niin, että Lisa Biancucci tarvitsee edelleen fysikaalista hoitoa.
– Oikea käteni ei toimi vieläkään kunnolla, hän sanoo ja näyttää, miten käsi kääntyy, mutta ei nouse kunnolla.
Hän sanoo välillä hermostuvansa ajatuksesta, ettei käsi palaudu ennalleen.
Henkinen selviytyminen on pidemmällä kuin fyysinen. Biancucci sanoo olleensa aiemmin sellainen, joka mielellään työntää syrjään ikävät asiat.
– Nyt olen puhunut tapahtuneesta paljon. Sain jo sairaalassa ollessani traumaspesialistin apua ja syksyllä kävin lyhytterapiassa. Uskon sen riittävän. Jotenkin säikky olen yhä: jos joku juoksee takanani vaikkapa bussiin, hätkähdän.
Välillä hän kertoo havahtuneensa ajatukseen, että hän on vain kaatunut torilla. Ettei mitään puukotusta ole tapahtunutkaan.
Benito Casagrande kysyy häneltä, vaivaavatko painajaiset.
– Aluksi pelkäsin nukahtaa, koska näin painajaisia.
Enää hän ei niitä näe.
Lue myös:
Teksti: Liisa Talvitie
