Vuoden ensimmäinen arkipäivä K-marketin kassalla. Mies pyytää askillisen Al Capone -pikkusikareita. Myyjä avaa kaapin, jonne tupakkatuotteet on uuden tupakkalain vaatimuksesta kätketty. Al Caponeja ei löydy.
”No, mitä pikkusikareita teillä sitten on?”
Myyjä jähmettyy tuoliinsa. Aikansa punasteltuaan hän kakaisee: ”Mä en voi kertoa ton uuden lain vuoksi.”
Mies ehdottaa, että myyjä nostaisi sikariaskeja kassahihnalle yksi kerrallaan ja mies sitten noukkisi siitä haluamansa. Tämäkään ei sovi. Lopulta myyjä kaivaa kaapista paperiliuskan, johon on listattu kaupan olevat savukkeet ja sikarit. Miehen takana kassajonossa huokaillaan raskaasti.
Puoli tuntia myöhemmin Alkon myymälässä. Mies haluaa ostaa punaviinipullon. Hymyilevä myyjä rientää kysymään, tarvitseeko asiakas apua viinin valinnassa. Seuraa viiden minuutin keskustelu itävaltalaisten viinien ominaisuuksista. Mies päätyy ostamaan kaksi pulloa.
Suomessa on tapahtunut parissa vuosikymmenessä hämmentävä täyskäännös.
Vielä 1980-luvulla rööki savusi kaikkialla: autoissa, junissa, lentokoneissa, kodeissa, työpaikoilla… Kioskilta tupakkaa saattoi hakea heti äänenmurroksen alettua. Alko sen sijaan oli pelottava paikka. Oli pitkä tiski, ja sen takana yrmy setä, jolle piti lausua tilauksensa. Ei siinä rypäleistä rupateltu – joka toinen asiakas pyysi kossua. Myyjä haki pullot piiloistaan.Ei sentään tarvinnut esittää viinakorttia ja pelätä Alkon tarkastajien puhutteluja kuten 1950-luvulla.
Nyt tupakoinnista on tehty paheksuttavaa, liki rikollista toimintaa, johon syyllistyvät enää vain heikosti koulutetut, köyhät ja Aki Kaurismäki. Alkoholista on tullut hovikelpoinen koko kansan päihde: lehtien sivut pursuavat drinkkipalstoja ja viinitestejä, ja täti-ihmistenkin illanistujaisissa lipitetään skumppaa kuin jotain marjamehua.
Tupakka tappaa joka vuosi noin viisituhatta suomalaista, alkoholiin kuolee parituhatta ihmistä vähemmän. On ymmärrettävää, että valtio pyrkii rajoittamaan kummankin myrkyn kulutusta, mutta rajoituksillakin tulisi olla rajansa.
Suomessa ja Ruotsissa tupakoidaan vähiten kaikista Euroopan maista. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) puhuu ilmeisen vakavissaan tulevaisuuden Suomesta, joka on täysin savuton. Tavoite kuulostaa yhtä utopistiselta kuin Yhdysvaltain ex-presidentin Ronald Reaganin horinat siitä, että huumeiden käyttö loppuu kun ihmiset ”vain sanovat ei”.
Savutonta Suomea haikailevan ministerin kannattaisi tutustua lähihistoriaan. Sata vuotta sitten suomalaiset joivat vähiten alkoholia kaikista eurooppalaisista, mutta sekin vähä haluttiin kitkeä pois, ja niinpä maahan säädettiin vuonna 1919 kieltolaki. Seuraus: Suomalaiset vaihtoivat miedon oluen väkevään viinaan, koska sitä oli helpompi salakuljettaa Virosta. Alkoholin kulutus kasvoi.
Tutkijat pitävät Suomea maana, jossa tupakan vastainen taistelu on onnistunut poikkeuksellisen hyvin. Ehkä niin, mutta eikö sota sitten voitaisi lopettaa? Ei, nyt käydään tarmolla viimeistenkin kapinallisten kimppuun.
Viime lokakuussa peruspalveluministeri Guzenina-Richardson esitti parveketupakoinnin kieltämistä lailla. Mieleeni tuli 1990-luvun loppu, jolloin taloyhtiön hallitus kielsi naapuriani tupakoimasta tuuletusparvekkeella. Syyksi ilmoitettiin, että savun haju tarttuu parvekkeen metallikaiteisiin.
En ollut uskoa kieltoa todeksi.
Nyt tupakka-askien piilottamista kaupan kassoilta perustellaan nuorten suojelemisena. Hoh hoijaa. Kokeilunhaluinen teinihän vain innostuu, jos tupakasta tulee kielletty hedelmä, jota pitää pyytää tiskin alta ja polttaa piilossa jossain muuntajakopin takana tai pusikossa. Sehän on vähän kuin huumeita käyttäisi.
Vaikka en todellakaan kaipaa savuisia baareja enkä junien tupakkavaunuja, olen sitä mieltä että tupakoitsijoita ei pidä kiusata uusilla rajoituksilla ja kielloilla.
Se on kuitenkin vain röökiä. Kukaan ei aja autolla koulutytön yli poltettuaan liikaa tupakkaa.
Eikä kai kukaan lyö vaimoaan nikotiinipäissään. Ties vaikka oikein ajoitetut hermosauhut saisivat jonkun nyrkkiin puristuneen kämmenen avautumaan.
*
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja, joka käytti alle 12-vuotiaana yksin hissiä.
