Häpeän syvästi kaikkea ja muistan suurimman osan häpeistä selkeästi. Rippileirillä pudotin ensimmäisenä päivänä kaksi maitolasia lattialle. Hävettää. 1983 parturi leikkasi hiukset törkeiksi. Hävettää. Eilen en muistanut, mikä on ”lastenlippu” ruotsiksi. Hävettää. Tiedän hyvin, ettei ketään muuta kuin minua kiinnosta häpeäni. Aion päästä piirteestä eroon ennen 90-vuotispäivääni, jolloin taas pudotan maitomukini lattialle. Silloin se on mallia nokkamuki.
Teini-iässä ihailin erityisesti kamppailulajispesialisti ja elokuvatähti Bruce Leetä. Hänen taitoaan, filosofiaansa ja elokuviaan. Tikkurilassa oli videoliike, joka vuokrasi tiskin alta leikkaamattomia versioita.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun työnsin teknisen työn tunnilla käteni vannesahaan. Menin verta roiskuvan käden kanssa terveydenhoitajalle, joka suostui laittamaan siihen laastarin. Haava märki ja parani hitaasti. Jälki on edelleen pikkurillin ja nimettömän välissä.
Viimeksi nauroin makeasti, kun kävimme Pitääkö olla huolissaan -ohjelman palaverissa läpi seuraavan jakson huolia. Sisältöpalaverit ovat ohjelman hauskin osio, koska siellä ajatus on vieläkin vapaampi ja älyttömämpi kuin varsinaisessa ohjelmassa. Keskustelu elää portaattomalla säädöllä aamiaissämpylän täytteistä sote-uudistuksen kautta suomalaisen kestävyysjuoksun kriisiin 1960-luvun alkuvuosina.
En enää rakasta ketsuppia. Aiemmin tungin sitä kaikkialle puurosta munakkaaseen. Iän myötä maku muuttuu makeasta kohti happamampaa. Vaihdoin ketsupin puolukkaan ja elämä on taas hyvää, niin kuin maksalaatikkokin.
Ystäväni ihmettelevät pukeutumistani. Näytän kuulemma toppavaatteisiin mieltyneeltä kodittomalta.
Sukurasitteeni on korkeat rasva-arvot. Hoidan niitä pätkittäisillä terveysruokakuureilla, jotka päättyvät surkeasti. Kävin pitkällä hiihtolenkillä, jonka lopussa tiesin ryhtyväni luolamiesdieetille ja aloittavani salitreenin. Kunnes näin hampurilaisravintolan kyltin. Tilasin kebabhampurilaisen ja isommat ranskalaiset.
Minun jumalassani mukavinta on, että hän lähti täältä jo kauan sitten, kun näki millaisen virheen tuli luoneeksi. Alun perin oli 11 käskyä, joista viimeinen katosi. Siinä luki ”Koettakaa nyt jumalauta pärjätä keskenänne. Moro.”
Pelkään kuollakseni liskoja. Juoksen sisiliskoa karkuun, en voi reaktiolle mitään. Kammo kumpuaa lapsuuden eläinkirjasarjasta, josta halusin toistuvasti nähdä kohdan Leijona. Mutta saman aukeaman toisella puolella oli Liskot ja demonisen näköinen komodonvaraani. Tämän vuoksi viattomat sisiliskot näyttävät silmissäni dinosauruksilta.
Kadun yhä, että myin kaikki lp-levyni 1990-luvun alussa divariin. Sinne katosi merkittävä pala huonon heavymusiikin historiaa ja omaa kasvukertomusta. Kyllähän ne nyt löytyvät Spotifysta, mutta se ei ole sama asia. Toivon, että levyt löysivät hyvän kodin.
Sen päivän haluan nähdä, jolloin maailman suurimpia valtioita johtavat alle 60-vuotiaat ihmiset, joiden kognitiiviset ja psykofyysiset kyvyt ovat terävimmillään.
