Apu

Tuomas Enbuske: Sanoiko vaalitutkija mitään?



Tuomas Enbuske: Sanoiko vaalitutkija mitään?

Ilta-Sanomien otsikko lupaa vaalitutkijan paljastavan, miksi perussuomalaiset saivat uuden jytkyn. Klikkaan uutista
Teksti Apu-toimitus

Ilta-Sanomien otsikko lupaa vaalitutkijan paljastavan, miksi perussuomalaiset saivat uuden jytkyn. Klikkaan uutista. Åbo Akademin Jussi Westinen vastaa näin. ”En näe mitään yhtä syytä, miksi perussuomalaiset menestyvät.” Loppuanalyysi on tämä: ”Kokonaisuudessaan perussuomalaisten politiikalle ja sen vaihtoehdoille näyttää olevan pitempiaikainen kysyntä.”

No shit, Matlock! Vuosien tutkimusia, palaveriviinereitä, kahvia ja jaffaa, ja tuo on loppuanalyysi. Mitä ihmettä ne siellä Åbo Akademissa oikein päivisin tekevät?

Kun  politiikan tutkijoilta ja toimittajilta kysytään vaalianalyysejä, usein sanotaan esimerkiksi hallitusvastuun painavan. Kun suomalaisten politiikkatietämystä tutkittiin muutama vuosi sitten, reilusti alle puolet suomalaisista osasi nimetä hallituspuolueet.

Jännintä oli, että huomattavan suuri osa perussuomalaisten äänestäjistä luuli Perussuomalaisten olevan hallituspuolue. Olen ihan varma, että jos tutkimuksessa olisi pyydetty selittämään, mikä hallitus ylipäätään on, aika moni suomalainen ei olisi osannut selittää.

Onko  kyse  siitä, että politiikan tutkijat ja toimittajat olisivat jotenkin tyhmiä? Päinvastoin. Kyse on kuplasta, jossa he elävät. Koska kaikki heidän opiskelu-, ryyppy- ja muut kaverinsa ovat kiinnostuneita politiikasta, he olettavat, että kaikki muutkin suomalaiset ovat.

Suurin osa politiikan tutkijoista kuuluu niin sanottuun ”kognitiiviseen eliittiin”. Ongelman ydin on juuri se, että he ovat keskivertoa älykkäämpiä ja jotenkin kuvittelevat muutkin sellaisiksi.

No  ovatko tavalliset ihmiset sitten tyhmiä, koska he eivät tiedä politiikan perusfaktoja?

Kyllä ja ei. Politiikalla vaan on ihmisten arjessa oikeasti aika vähän merkitystä. Siis toki päätökset vaikuttavat, mutta niin hitaasti ja etäisesti, ettei niiden pohtimiseen kannata käyttää aivojensa energiaa. Ihmisajattelu syntyi aikana, jolloin kuljimme muutaman kymmenen ihmisen ryhmissä.

Koko käsitys valtiosta ja demokratiasta on ylipäätään aivoillemme epäintuitiivinen.

Olen lukenut tarkkaan viime vuosien poliittisia analyysejä. Pari–kolme vuotta sitten kaikki olivat yksimielisesti sitä mieltä, että keskusta ei enää nouse. Viime kesänä kaikki tutkijat ja toimittajat olivat sitä mieltä, että Stubb edustaa uutta aikaa. Kaksi viikkoa sitten kaikki huusivat yhdestä suusta, että punamultaa pukkaa. Ja nyt kaikki ovat sitä mieltä, että totta kai olimme koko ajan sitä mieltä, että porvarihallitushan sieltä tulee. Ensi viikolla kaikki ovat taas kuorossa samaa mieltä jostain.

Ongelman  ydin on se, että politiikan tutkijat ja toimittajat tekevät analyysejä – eivät lukijoille – vaan toisilleen. Kun libanonilaissyntyinen filosofi ja entinen pörssimeklari Nassim Nicholas Taleb vertaili loistavassa kirjassaan Satunnaisuuden hämäämä talousennustajien ja taksikuskien ennusteiden pitävyyttä, hän huomasi, että taksikuskit osuvat useammin oikeaan. Mikä sitten yhdisti eniten talousennustajien analyysejä? Se, kuinka yllättävän lähellä ne olivat toisiaan, ei toteutunutta skenaariota.

Onko kyse siitä, että taksikuskit olisivat neroja? Ei tietenkään. Heillä ei vain ole viiteryhmää, jota he yrittävät miellyttää.

Yksi asia, jota kukaan politiikan tutkija ei tunnu huomaavan on mielenkiintoinen. He puhuvat äänestäjistä, ikään kuin ne olisivat vuosikymmenestä toiseen sama ryhmä. Kukaan ei näytä tajuavan, että aika suuri syy äänestyskäyttäytymisen muuttumiseen on se, että jokaisen eduskuntavaalin välillä äänestämään tulee neljä uutta sukupolvea.

Toisesta päästä kuolee suunnilleen saman verran pois. Se on paljon suurempi syy esimerkiksi demarien vaalitappioon kuin mikään hallitusvastuu.

Julkaistu: 21.4.2015