Apu

Tuomas Enbuske: Kepun puolustuspuhe



Tuomas Enbuske: Kepun puolustuspuhe

"Valehtelemme kuin maastohiihtäjät. Korostamme yksilönvapauksia, kun siitä on itsellemme hyötyä."
Teksti Apu-toimitus

Harras muslimi käy ainakin kerran elämässään pyhiinvaellusmatkalla Mekassa. Paikalle tulee joka vuosi yli kaksi miljoonaa valkoisiin pukeutunutta muslimia.

Pyhiinvaeltajat suorittavat samat rituaalit: he osallistuvat Arafat-vuorella järjestettyihin tilaisuuksiin ja kiertävät Kaaban kuutiota, minkä jälkeen kaikki tungeksivat Minan laaksoon kivittämään paholaista.  

Harras suomalainen käy ainakin kerran vuodessa pyhiinvaellusmatkalla Tallinnassa. Paikalle tulee joka vuosi yli kaksi miljoonaa suomalaista pukeutuneena klaaniasuunsa: tuulipukuun ja Crocs-kopioihin.

Pyhiinvaeltajat suorittavat rituaalinsa Viru Hotellin S-ravintolassa, Olde Hansassa ja strippibaarissa. Sen jälkeen pyhiinvaeltajat kiertävät Super-Alkoa. Tosiuskovin on se, joka saa kannettua pyhää nestettä eniten mukana kotimaahan. Kotiin palatessa paholainen heittää kiviä pään sisällä.

 

Sosiologit väittävät, että pyhän kokemus on kadonnut Suomesta. Tämä on tietysti hölynpölyä. Olut on suomalaisille pyhempi kuin Mannerheim, Jumala ja Teemu Selänne yhteensä. Alkoholi on meille pyhää samalla tavalla kuin kannabis on sitä rastafareille, khat-huume somaleille ja raha amerikkalaisille.

Valitettavasti alkoholi on vaarallisempi huume kuin mikään noista – ainakin julkiselle taloudelle. Politiikot uskaltavat kyllä pelotella meitä muslimeilla, vaikka olut, tuo keskieurooppalainen maahanmuuttaja, olisi oikeampi persuilun kohde.

Ryyppääminen tekee kansantalouteen noin 4–6,5 miljardin euron vuosittaisen loven. Suurin osa suomalaisista kannattaa tutkimusten mukaan hyvinvointivaltiota. Se tarkoittaa yhteiskuntasopimusta, jossa esimerkiksi terveydenhuolto kustannetaan kansalaisilta kerätyistä verovaroista.

Valehtelemme kuin maastohiihtäjät. Korostamme yksilönvapauksia, kun siitä on itsellemme hyötyä. Kun keskusta ehdotti edes jotain konkreettista alkoholin haittojen vähentämiseksi – saatavuuden rajoittamista ja kaupassa myytävän keskioluen laimentamista Ruotsin malliin –  huusimme yksilönvapauksiemme perään. Ja samalla kuitenkin mussutimme hyvinvointivaltion alasajosta.

 

Hyvinvointivaltion alasajo on Viron viinalastin kokoinen myytti. Koskaan aiemmin Suomen historiassa ei ole käytetty yhtä paljon varoja julkiseen terveydenhuoltoon kuin nyt. 1980-luvulla ei ollut edes keksitty niitä kalliita hoitoja, joita nykyään kustannetaan julkisin varoin.

Myös alkoholin haittojen kustannukset ovat nousseet huomattavasti. 1960-luku toi mukanaan vaurastumisen ja tasa-arvon. Tasa-arvo tarkoitti sitä, että myös naiset alkoivat juoda. Ja koska lääketiede, sosiaaliturva ja hyvinvointivaltio ovat koko ajan kehittyneet, alkoholistit myös pysyvät pidempään hengissä.

En tietenkään kannata kepun keppanaehdotusta. Minusta alkoholimonopoli pitäisi purkaa ja kannabiksen kotikasvattajien jahtaaminen lopettaa. Mutta suomalaisten reaktio keskioluen rajoituksiin oli osoitus, että olemme individualisteja silloin, kun siitä on meille hyötyä ja valtiouskovia silloin, kun sillä tienaa paremmin. Siirtelemme moraalista maaliamme kesken matsin.

Hyvinvointivaltio on lempeä äiti, joka katsoo, että meillä on eväitä repussa, kun menemme hiihtämään. Oikeasti emme suuttuneet keskustan ehdotuksesta, vaan siitä että meitä kohdellaan kuin lapsia, jotka eivät osaa päättää, paljonko jäätelöä saa syödä. Ryyppääminen on oikeuteni… anteeksi, pyhä velvollisuuteni.

Julkaistu: 17.2.2015