Apu

Tuomas Enbuske: Älä pelkää lasten kysymyksiä

4


Tuomas Enbuske: Älä pelkää lasten kysymyksiä

Jos et keksi muuta vastausta lasten kysymyksiin, kokeile totuutta.
Teksti Tuomas Enbuske
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Tv- ja radiojuontaja Sami Kuronen joutui Ilta-Sanomien mukaan ”hiostavaan” tilanteeseen lapsensa kanssa. Mikä oli syynä hiostukseen? Myöhästyminen tuhansien eurojen lennolta? Rysän päältä kiinni jääminen naapurin rouvan kanssa?

Ehei. Radiosta oli kuulunut Sannin kappale Pornoo.

Kuronen kertoi Facebook-tilillään, kuinka takapenkiltä oli kuulunut kammottava kysymys: ”Mitä porno on?”

Hiostavaako? Ei. Tilanne on yhtä hiostava kuin wc-käynti. Se on vain tehtävä. Kysymykseen on todella yksinkertainen ratkaisu: vastata.

Kuka haluaa valehdella lapselle?

En ymmärrä vanhempia, joita ahdistavat kyselevät lapsensa. Keskustelupalstat, Vauva.fi-sivusto ja Apu-lehden Lasten suusta -palstakin ovat täynnä kysymyksiä, joita vanhemmat ovat joko hihitelleet tai niistä nolostuneet.

Miten lapsia tehdään? Miksi pojalla on pippeli ja pylly, mutta tytöllä etu- ja takapylly?

Näihin pätee yksinkertainen sääntö: jos et keksi muuta, kokeile totuutta. Vastaa siihen, mitä lapsi kysyy. Lapset ovat suurimmalle osalle terveistä vanhemmista elämänsä rakkaimpia ihmisiä, heidän lisäkseen myös minulle.

Siksi on outoa, että haluamme valehdella lapsillemme. Itse en ole kerta kaikkiaan pystynyt kertomaan lapselleni esimerkiksi valhetta joulupukista. Ei sen takia, että haluaisin pilata lasten joulun, vaan siksi että en voi valehdella rakkaimmille ihmisilleni. En voi vaatia lapsiltani rehellisyyttä ja valehdella itse näin mitättömässä asiassa.

Väitän, että moni aikuinen pitää yllä tarinaa joulupukista, koska haluaa itselleen tunnelmallisen joulun. Itse muistan jo pienenä valehdelleeni vanhemmilleni ja veljelleni uskovani joulupukkiin, koska en halunnut pilata joulun tunnelmaa. Vanhempi on kuitenkin lapselleen auktoriteetti.

Siksi kerron lapsille, että joulupukki on leikki.

Opeta, miten ajatellaan - ei mitä ajatellaan

Jos vanhempi on uskovainen, on luonnollista, että hän kertoo lapselle, kuinka asia omasta mielestä on. Omia uskomuksia ei kuitenkaan pidä kertoa faktana, vaan kunnioittaa lapsen oikeutta muodostaa omat mielipiteensä ja maailmankatsomuksensa. Lapselle ei pidä opettaa, mitä ajatella vaan miten ajatella.

Itse asiassa lapsuus on paras paikka kertoa lapsille juuri pornon kaltaisista asioista. Koska lapsi on aidon utelias, eikä mitenkään arvolatautunut, hänelle voi kertoa suoraan mistä on kyse. Itse olen kertonut lapsilleni, että porno on sitä, että aikuiset kuvaavat seksiä. Suuri osa aikuisista haluaa katsoa pornoa. Oleellista on, että kaikki osapuolet ovat vapaaehtoisesti mukana.

Lapseni ovat usein kysyneet minulta päihteistä. Itse muistan lapsuudestani, että mitään päihteitä ei ollut olemassakaan. Vanhempani eivät olleet koskaan humalassa minun nähteni. Muistan, että esimerkiksi sukujuhlissa ei ollut koskaan näkyvillä mitään viinaa. Siitä huolimatta suvun miehet muuttuivat illan aikana pikku hiljaa kovaäänisiksi ja kummallisiksi. Lasta pelottaa humalaisten aikuisten seura. Mutta vielä enemmän lasta pelottaa humalaisen aikuisen seura, kun hän ei tiedä, mistä ihmeestä se kaikki johtuu.

Kun omat lapseni ovat kysyneet viinasta ja huumeista, olen kertonut, että niistä tulee hetkeksi hyvä olo. Ja pieninä määrinä alkoholi tuntuukin kivalta. Olen myös kertonut, että isoina määrinä niistä tulee ihan kamala olo. Jos olisin vain sanonut, että viina on ”hyihyi”, kuten omat vanhempani, olisihan se herättänyt lapsissani ihmetystä.

Olen iloinen, että kuulin seksistä ekan kerran omalta isältäni, joka kertoi sen minulle todella asiallisesti diplomi-insinöörin ottein. Pornosta, viinasta ja seksistä lapset kuulevat kyllä, eli niistä on parempi kuulla ensin omilta vanhemmilta. Se myös tekee niistä vähemmän coolia ja mystistä.

Älkää peljätkö lasten kysymyksiä, vaan antakaa heidän tulla minun tyköni. ●

Julkaistu: 4.4.2018