Apu

Tunteita ja tuoksuja: Suomen luonnossa sametinpehmeät kesäyöt ovat täynnä elämää



Tunteita ja tuoksuja: Suomen luonnossa sametinpehmeät kesäyöt ovat täynnä elämää

Taas on se aika vuodesta, kun ei malttaisi mennä nukkumaan. Keskikesän valoisat, lämpimät ja tunnelmaltaan sametinpehmeät yöt tuntuvat liian arvokkailta tuhlattaviksi.
Teksti Juho Rahkonen
Kuvat Juho Rahkonen

Maapallo ei pyöri akselinsa ympäri pystyasennossa, vaan se on aurinkoon nähden aina hieman kallellaan, tarkkaan sanottuna 23,4 astetta. Akselin kaltevuus aiheuttaa sen, että vuodenkierron aikana auringonvalon ja lämmön määrä vaihtelee napa-alueiden tuntumassa hyvin voimakkaasti.

Maapallon pyörimisliike synnyttää vuodenajat, jotka ovat sitä huomaamattomampia, mitä lähemmäksi päiväntasaajaa mennään.

Trooppisissa maissa vuodenaikoja ei ole ollenkaan, vaan siellä on aina tasainen noin 25–30 asteen lämpötila, jota ainoastaan sadekaudet heilauttelevat hieman.

Valkolehdokki ja täysikuu

Kun katsoo karttapalloa, Suomi on niin kaukana pohjoisessa, että eihän sitä meinaa uskoa. Huomattava osa maastamme sijaitsee napapiirin pohjoispuolella. Sillä pääsee kehuskelemaan vain kourallinen valtioita: meidän lisäksemme Venäjä, Kanada, Ruotsi, Norja, Yhdysvallat sekä Tanskaan kuuluva Grönlanti.

Suomen sijainti suhteellisen lähellä napa-alueita aiheuttaa sen, että kesällä pääsemme kokemaan maailman mitassa harvinaisen ja vaikuttavan ilmiön: vaaleat yöt.

Koskaan ei Suomen luonnossa ole niin pakahduttavan suloista ja nautinnollista kuin tyynenä, lämpimänä kesä–heinäkuun yönä.

Suomi on kuitenkin pitkä maa, ja yli tuhannen kilometrin matkalla olosuhteet vaihtelevat jyrkästi. Pohjoisimmassa Lapissa aurinko ei laske ollenkaan pariin kuukauteen juhannuksen molemmin puolin. Samaan aikaan etelärannikon tuntumassa yö käväisee muutaman tunnin tummana, salaperäisenä.

Yötön yö on kuin psykologinen trilleri

Arktisten alueiden yötön yö on yhtä aikaa huikea ja uuvuttava kokemus. Viime kesänä olin Pohjois-Suomessa ja Norjassa, missä aurinko paistoi 24 tuntia vuorokaudessa, monta päivää putkeen. Kuvausretkellä kun oltiin, yöunet jäivät olemattomiksi.

Tai siis eihän meillä olisi voinut olla yöunia, kun ei ollut yötäkään! Muutaman päivän kuvausrupeaman jälkeen olo oli kuin pahassa krapulassa: kirkkaus ja paahde saivat silmät särkemään. Aloin melkein nähdä harhoja.

Yöttömän yön aiheuttamaa univajetta kuvataan tanskalais-norjalaisessa rikoselokuvassa Insomnia, josta tehtiin vuonna 2002 Alaskaan sijoittuva Hollywood-versio. Jatkuvasti paheneva unettomuus ajaa elokuvan päähenkilön yhä syvempiin vesiin. Yöttömässä yössä on jo itsessään psykologisen trillerin ainekset!

Yötön yö on kaamoksen täydellinen vastakohta, mutta kuten elämässä yleensäkin, ääripäät ovat lähempänä toisiaan kuin keskikohta kumpaakaan.

Jos minun pitäisi valita, ottaisinko keskikesästä mieluummin Pohjois-Lapin kirkkaan yöttömän yön, joka on kuin päivä, vai Etelä-Suomen tumman samettisen hämärän, valintani kallistuisi etelään.

Vaikka olen suunnaton Lapin ihailija ja kaipaan sinne lähes kaikkina vuodenaikoina, juhannuksen tienoon vietän kaikkein mieluiten eteläisen Suomen järvi- ja merialueilla. Myös suopursuja ja tupasvilloja täynnä oleva suo tai mäntykangas on kesäyössä maaginen kokemus.

Kehrääjä.

Tätä mieltä on myös eräs kesäyön salaperäisimmistä olennoista – kehrääjä. Hyönteisiä syövä, haukkamainen lintu ei elä juuri Vaasa–Lieksa-linjaa pohjoisempana, koska pohjoisessa kesäyöt ovat liian valoisia eikä kehrääjän saalistus onnistu. Sen ravintoa ovat suurikokoiset, yöllä liikkuvat hyönteiset.

Kehrääjä on runsaimmillaan eteläisen Suomen mäntykankailla. Usein ainoa havainto linnusta on suriseva, hypnoottinen ääni, joka nousee ja laskee. Jos osuu lähelle kehrääjää, se saattaa lähteä lentoon siipiään äänekkäästi läpsytellen.

Päivällä kehrääjää ei meinaa erottaa maastosta millään, ja varsinkin maassa hautoessa sen suojaväritys on lähes täydellinen.

Monet eläimet ovat hämäräaktiivisia, koska silloin niillä on pienempi riski tulla saalistetuksi kuin päivänvalossa. Toki kehrääjä ja lepakot ovat uhkana yöllä, mutta suurin osa saalistajista ei ole silloin liikkeellä.

Kesäyön hyönteismaailman valtiaita ovat kookkaat, kolibrimaisesti kukilla pörräävät kiitäjäperhoset. Minulle on eräänlainen kesäyön huipentuma, kun näen voimakkaasti neilikalta tuoksuvan valkolehdokin ja yhtäkkiä sen kukalle ilmestyy suuri mäntykiitäjä tai syreenikiitäjä.

Kiiltomato

Kesäyön klassikoihin kuuluu myös kiiltomato, joka nimestään huolimatta on kovakuoriainen. Siivetön naaras tuottaa peräpäässään kemiallista valoa lusiferiini-nimisen valkuaisaineen avulla. Lampuillaan naaraat houkuttelevat koiraita, jotka ovat tavallisen näköisiä, siivekkäitä kovakuoriaisia.

Kesäyön äänimaailmasta vastaavat suurelta osin laulu- ja punakylkirastaat sekä punarinnat. Jos osuu lehtevään paikkaan, voi päästä ihailemaan myös satakielen, kerttusten tai kultarinnan taiturimaista lurittelua.

Aamuyöstä käki liittyy lintujen kuoroon. Hiljalleen valkeneva kesäyö tuo sisimpään oudon kaihon: salaperäisyys väistyy, kirkas ja paljas päivänvalo valtaa maiseman. Minulle tämä muutos tuo jotenkin mieleen pohjolan kesän rajallisuuden. Siksi haluan ottaa näistä öistä kaiken irti. ?

Julkaistu: 25.6.2018