Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) sanoi viikko sitten eduskunnan kyselytunnilla: ”Kun minä saan sen käsiini, niin minä tulen repimään sen tuhannen kappaleiksi ja vielä poltan ne kappaleet.” Ei, hän ei tarkoittanut edeltäjäänsä, keskustan Anu Vehviläistä.

Ministeri puhui alaisensa Liikenneviraston valmistelemasta muistiosta, jossa suunniteltiin miljardileikkauksia tiehankkeisiin. Ministeri kiisti pontevasti, että hänellä tai liikenne- ja viestintäministeriöllä olisi mitään tekemistä julkisuuteen vuodatetun muistion kanssa.

Vähempikin kiivaus muistion kiistämisessä olisi riittänyt – tai ollut jopa vakuuttavampaa. Esiintymisestä sai kuvan kuin ministeri vastustaisi yleensäkin tierahojen leikkauksia. Niinhän ei voi olla. Liikenteen määrärahat eivät ole lisääntyneet tai lisääntymässä. Hallitusohjelmassa tierahoista aiotaan suunnata entistä suurempi osa raideliikenteelle. Pakkohan silloin on maantierahoja leikata, ja virkamiehet, jotka leikkauksia valmistelevat, tekevät vain työtä käskettyä.

On eri asia, miten leikkaukset koskevat yksittäisiä tieosuuksia. Niistä joudutaan tekemään poliittista valintaa ministeri Kyllösen johdolla.

Totuus ei pala

Kyllönen hiiltyi Vehviläiselle, kun tämä totesi: ”Minusta se ei ole totta, mitä te tässä sanotte.”

Kyllönen tulkitsi edeltäjänsä väittäneen, että hän olisi valehdellut eduskunnalle. Eduskunnan protokollaanhan kuuluu, ettei isossa salissa saa nimittää valetta valheeksi silloinkaan, kun juuri siitä on kyse.

On toki eri asia valehdella kuin puhua sellaista, mikä ei ole totta.

Tähän kiistaan on tieteellinen ratkaisu. Totuushan ei pala tulessakaan. Jos siis Kyllösen tuhannen kappaleet eivät suostu palamaan, niissä on sittenkin totuus.

Mediatotuuksia

Mediakohun syntyyn on useimmiten hyvät syynsä, mutta lähes aina kohusta tulee pian omaa elämäänsä elävä olio, joka ruokkii itse itseään ja karkaa ennen pitkää kaikkien käsistä.

Kun media toistelee yksiä ja samoja asioita ja käyttää toisiaan lähteinään, syntyy niin sanottuja mediatotuuksia. Ne ovat kuin vaahtoa, joka peittää oikeat totuudet.

Talvivaara on kohunsa ansainnut. Siellä on tehty suuria virheitä – tietämättömyyden, taitamattomuuden, välinpitämättömyyden tai kaikkien niiden vuoksi.

Media puhuu Talvivaaran ongelmista kuin ne olisivat kaikkien Suomen kaivosten yhteisiä ongelmia. Se on tyypillinen mediatotuus. Todellisia ongelmia on ollut vain Talvivaarassa.

Osa Stop Talvivaara -mielenosoittajista oli ottanut tämän mediatotuuden niin todesta, että vaati kaikkien kaivosten sulkemista.

Itse Talvivaarankaan sulkemisessa ei taitaisi olla järkeä. Ympäristöongelmat jäisivät, ja niiden korjaamisesta maksaisimme kaikki yhdessä. Paljon parempi on, että Talvivaara jatkaa ja siivoaa itse omat jälkensä – uusia katastrofeja enää aiheuttamatta.

Kokenut haastaja

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps) saattaa kuulemma haastaa itsensä Timo Soinin.

Halla-aholla itsellään onkin kokemuksia haastetuksi tulemisesta peräti kolmesta oikeusasteesta.

Entinen liikenneministeri Anu Vehviläinen ei syyttänyt seuraajaansa Merja Kyllöstä valehtelusta, vaan siitä, ettei tämä puhunut totta.

Pekka Sakki/Lehtikuva

HEITTOLAUKAUKSIA:

1) Medvedev lahjoittaa Haloselle kissan, jotta se voidaan nostaa pöydälle, kun ongelmia tulee.

2) Kaikessa, mitä Talvivaarasta puhutaan, on jälleen suuressa määrin Perää.

3) Talvivaara paranee lastentaudeistaan, kun saatiin taas itse Perä puikkoihin.

4) Kaikki pitoisuudet häviävät Talvivaaran jätevesistä heti, kun ne tutkitaan Itä-Suomen yliopistossa.

5) Ei löydy nikkeliä, fosfaatteja, alumiinia eikä uraania, vaan ainoastaan alhaisia D-vitamiinipitoisuuksia.

6) Perussuomalaisten ajatuspajassa on valmistunut ensimmäinen ajatus: mitä tämä kannattaa?