Apu

Tuija Vuolle Teatterineuvos. 70 vuotta, Tampere.



Tuija Vuolle Teatterineuvos. 70 vuotta, Tampere.

”Rukoilin itseni ilta-näyttelijäksi Porin Teatteriin.”
Teksti Apu-toimitus

Esiinnyin jo lapsena ja tanssin balettia. Porissa rukoilin itseni iltanäyttelijäksi Porin Teatteriin. Ammattilaissopimuksen sain jumalan armosta, sillä olin taitamaton ja jännityksestä koomassa.

Vuonna 1963 minut kiinnitettiin Tampereen Teatteriin. Kun lämpiön nurkassa jännittäessäni olin lukevinani Dostojevskin elämäkertaa, veteraaninäyttelijä Helge Hansila kysyi: ”Luuletko tyttökulta, että joku uskoo sinun lukevan tässä vilskeessä?”

Hansila myös kertoi, että oli aikanaan luottanut liian kauan ulkonäköönsä. Hän varoitti minua tekemästä samaa virhettä. Lopulta pääsi käymään niin, että vartalo vain ei enää pysynyt vauhdissa.

Heräsin ylipainooni, kun huonokuntoisiksi äityneet jalkani tekivät tenän.

Ensimmäiseksi sen jälkeen opin, että dieetit eivät ole mistään kotoisin.

Seurasi pakollinen ruokavalion muutos. Aloin syödä säännöllisesti noin kolmen tunnin välein. Lautaselleni ilmestyivät hedelmät, marjat ja raakavihannekset.

Keväästä olen laihtunut 15 kiloa, vaikken ole kirjannut ainuttakaan painoindeksipistettä, nauttinut yhtään pulverikuuria tai hikoillut kertaakaan jumpassa.

Luovuin myös makeasta. Kun eilen koemaistoin kielellisen toffeenekkua, sisäkalut oitis ilmoittivat, että katso nyt hyvä ihminen, mitä suuhusi olet panemassa.

Muutokseen innoitti myös kaapissa roikkuva, pukusuunnittelija Maiju Veijalaisen luoma ihana iltapuku. Kolmen kilon kuluttua mahdun siihen jälleen.

Itsehillintä periytyy jo lapsuudenkodista. Olot olivat aikuisten viinanjuonnin vuoksi surkeat.

Äiti sentään neuvoi, että älä ikinä päästä nimeäsi protestilistalle äläkä koskaan aloita makeilla viineillä, sillä niistä ajautuu helposti väkevämpiin.

Äitiä olen uskonut, sillä olen lähes absolutisti. Myös raha-asiat olen hoitanut hyvin.

Toissa kesänä kuollut 46 vuoden aikainen elämänkumppanini Erkki Wessman kannusti, mutta myös kritisoi. Nyt loiskuu korvien välissä, hän tuumi ylpistymisestäni. Toisaalta kun televisiota katsoessamme kehuin jotakin näyttelijää, Eki sanoi: ”Hyvä on, muttei teatterineuvos.”

Nyt lahjakkaaksi muusikoksi kasvanut Jaan-poikamme katseli vauvana pinnasängystään meitä onnellisina hösänneitä vanhempiaan ja viesti älykäs ilme kasvoillaan: ”Rauhoittukaa nyt hyvät ihmiset!”

TV2:n Reinikaisessa oli mukava olla mukana. Esittämäni Aili Hinkka oli niin ihanan avuton ja päättämätön, vaikkahänen piti olla toisia auttava sosiaali­virkailija.

Saman kanavan maalaiskomedioiden rahanahne, kiinnostavalla tavalla ärhäkkä Viola Turpeinen jatkaa elämäänsä.

Ensi kesänä esiinnyn Violana Joensuussa.

Eläkkeellä näyttelen Tampereen Komediateatterissa farssia, jossa vanheneva naisnäyttelijä yrittää olla nuorekkaan ihastuttava.

Sehän on aivan naurettavaa. Helge Hansilan elämänohje ulkonäköön uskomisesta pitää siis edelleen paikkansa.

teksti Hannu Koskela

kuva Ari Ijäs

Julkaistu: 14.12.2012