Apu

Iloisuudestaan tunnetun näyttelijän Tuija Piepposen nuoruudentragedia: "Se pani ajattelemaan elämää uudelta kantilta"

Iloisuudestaan tunnetun näyttelijän Tuija Piepposen nuoruudentragedia: "Se pani ajattelemaan elämää uudelta kantilta"
"Kateellisena katson pidempiä ihmisiä. Olen tynnyrinmittainen akka. Eilen yritin saada käsiini ylähyllyltä tavaraa ja huidoin toisella paketillakin jo, kun lähellä ei ollut ketään komeaa miestä auttamassa." Näin Tuija Piepponen jatkaa lauseita.
Julkaistu: 18.6.2022

Lapsuuteni sitkein haave oli ruveta ballerinaksi tai lähetyssaarnaajaksi. Koen ­vieläkin olevani lähetyssaarnaaja. En uskonnollisessa mielessä, vaan taiteen ja ihmisyyden nimissä. Tanssiakaan en ole jättänyt, mutta klassisen baletin sijaan painan edelleen mummodiskossa tukka putkella. Rakastan myös hip hopia, poikani on dj ja olen nähnyt monet maailman huiput Wu-Tang Clanista lähtien livenä.

Teini-iässä ihailin erityisesti filmitähtiä, kuten Sophia Lorenia ja Clark Cablea. Sain heistä tietoa ja keskiaukeaman kuvia filmialan lehdistä, kuten Ajan Sävelestä. He vaikuttivat varmasti tavallaan siihen, että minustakin tuli näyttelijä. Valmistuin 1969, mutta olen ollut näyttämöllä nelivuotiaasta lähtien. Näyttelen Salatut elämät -sarjassakin niin kauan kuin pyydetään!

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun vuotta nuorempi veljeni hukkui tapaturmaisesti 15-vuotiaana. Se kokemus pani ajattelemaan elämää hieman uudelta kantilta. En pelkää vettä, mutta ymmärrän elämän rajallisuuden. En ole takertunut suruun, näin vain joskus sattuu elämässä.

Viimeksi nauroin makeasti, kun teimme Hyvinkään lukiossa videota ja olin naamioituneena fysiikan opettajaksi. Opettaja tyrskyi ja kakarat olivat ihmeissään. En tiedä fysiikasta muuta kuin äffällä alkavan sanan. Nauran välillä mummodiskossakin niin, että housut täytyy vaihtaa.

Kateellisena katson pidempiä ihmisiä. Olen tynnyrinmittainen akka. Eilen yritin saada käsiini ylähyllyltä tavaraa ja huidoin toisella paketillakin jo, kun lähellä ei ollut ketään komeaa miestä auttamassa. Hyllyt ovat nykyään mahdottoman korkeita.

Häpeän syvästi sitä, että olen niin onneton tohelo. Olen numerosokea, jonka pitää laskea numerot sormilla. Vaikka olisi uudet silmälasit, aina menee ­vituralleen. Olen matemaattisesti miinuspuolella.

Ystäväni ihmettelevät elämänrytmiäni. En pyri, vaan olen epäsovinnainen. Nautin siitä! Maalaan öisin ja ­silitän vaatteita tai mankeloin lakanoita kahteen asti, katselen samalla telkkaria. Yö on rauhallista ja kivaa aikaa.

Hermoni menevät, kun en hallitse ATK-asioita. Yritin juuri löytää omaelisasta laskuja, ja kaikki salasanat ­olivat kateissa. Sitten tilasin väliaikaisen salasanan eikä sekään toiminut. Lopulta jouduin soittamaan asiakaspalveluun, että miten tämän laskun voi maksaa.

Ennen oli paremmin ainakin se, että ihmiset tervehtivät toisiaan ja oli enemmän yhteisöllisyyttä. Nykyään oletetaan, että kaikki ovat jatkuvasti netissä. En ole digivastainen, mutta huolestuttaa, että rakas nuorisomme kasvaa kumaraisiksi jatkuvan puhelimen tuijotuksen vuoksi. Sitä tapahtuu jopa keskellä vilkasta liikennettä, kuolettavin seurauksin. Pikkuisen tolkkua.

Suomen olisi jo aika luopua ajattelusta, että olemme pieni ja vaatimaton. On viime hetki liittyä Natoon.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa voisin tyrkätä lapsille sataset. Korona-aika rokotti meitä ­taiteilijoita raskaasti, joten matkustaisin hieman: New Yorkiin, Miamiin ja ­Napoliin katsomaan ­jalkapalloa.

Aion vielä opetella ajattelemaan asioita realistisemmin. Pitäisi hankkia sihteeri, joka muistuttaisi tekemättömistä asioista.

1 kommentti