Kävin juuri katsomassa UIT:n ihanan esityksen Ilometritehdas. Yksi mainioista sketseistä kertoi uudesta tosi-tv-formaatista, jossa tuunattiin tähti takaisin tavikseksi.
Hän oli osallistunut kaikkiin mahdollisiin tosi-tv-ohjelmiin suurin piirtein vauvasta asti, ja vanhemmat havahtuivat ikävän tosiasian edessä: tyttö oli häiriintynyt.
Mutta ei hätää, pian hänestä oli siivottu pois kaikki turha, ja hänestä tuli taas tavallinen tamperelainen likka.
Sketsi oli tietysti ylilyöty, kuten sketseillä on tapana, mutta paljon se silti kertoi tästä ajasta. Jokin taho julisti muutama kuukausi sitten, että tosi-tv on last season, mutta ei siltä vaikuta.
Kaksi sukulaistätiäni seurasi aikoinaan Kauniita ja rohkeita. He soittivat toisilleen jokaisen jakson jälkeen ja puivat yksityiskohtaisesti, mitä siinä oli tapahtunut. Naureskelin heille.
Nyt minusta on tullut samanlainen. Kyse ei ole Kauniista ja rohkeista vaan Matkaoppaista.
Henkilö, jonka kanssa analysoin jaksojen tapahtumia ei ole toinen täti vaan miespuolinen ystäväni, joka haluaa pysyä kaapissa, enkä näin ollen voi paljastaa hänen nimeään.
On sivuseikka, että Matkaoppaat on käsittämättömän hidas ja tylsä ohjelma.
Paljon tärkeämpää on, että siinä näkee niin liikuttavia tyyppejä. Kuten se pappi, joka halusi ratsastaa aasilla niin kuin "mestarikin" teki. Muistaakseni hänen toiveensa toteutui. Entä ne kaksi tätiä, jotka puhuivat turkkilaisille sinnikkäästi suomea ja lopulta melkein huusivat tullakseen ymmärretyksi?
Ja oppaat ovat tietysti kuin tarhan tätejä. Heidän pitäisi tietää kaikki. Mistä saa Angry Birds -paitoja? Mihin aikaan jokin tietty baari menee kiinni?
Joku suunnittelee kännipäissään hyppäävänsä parvekkeelta alas. Toinen koskettelee jatkuvasti muita ihmisiä hotellin baarissa ja aulassa.
Kaikkeen tähän oppaitten täytyy puuttua.
Kohdepäällikkö Terhi Alanya on ilahduttavan riuska tapaus. Jotkut tarvitsevat äiti Ammaa, minä haluaisin Terhin panemaan elämäni järjestykseen.
Olemme panneet merkille, että jokaisessa jaksossa joku etsii epätoivoisesti jotain. Virkkuukoukkua. Tuorepuristettua mehua. Juuri tietynlaista tuliaista, joka saa maksaa vain tietyn summan.
Erityisen kiusaantuneeksi tulen tinkimisestä. Oppaathan kehottavat tinkimään jokaisen kojun edessä, mutta liika on liikaa. Jos ei yhtään tulla myyjää vastaan, niin on se nolo homma.
Miksi kaikki luulevat koko ajan, että heitä huijataan? Näistä tunteista on hyvä puhua sellaisen ystävän kanssa, joka katsoo myös jokaisen jakson.
Nyt kun Matkaoppaat on tauolla, olen alkanut seurata Huvilaa & huussia. Siinä järkyttävistä mökkelöistä rempataan uuden veroisia ammattilaisten avulla.
Minua ei kiinnosta välivaihe, missä moukaroidaan tiiliseiniä matalaksi, vaan se millaiset ilmeet omistajilla on, kun he näkevät lopputuloksen.
Samalla tavalla ilahduttava olo tulee siitä, kun näytetään tavallinen ihminen lääkärin vastaanotolla. Ihan kuin minustakin pidettäisiin huolta siinä sivussa.
Tohtori Kiminkisen näkeminen vastaanotolla ja sen ulkopuolella ratkaisee kaikki ongelmat. Erityisesti jäi mieleen hänen kiteytyksensä terveellisestä elämästä.
(Lainaus on vapaamuotoinen.)
"Terveen elämän salaisuus on se, että ei liikaa tätä", sanoi Kiminkinen ja kopautti halkopinon takaa nappaamaansa kossupulloa. "Ja tossua tossun eteen!"
Kun saisi kerran kuussa sekä Terhin että Kiminkisen kotikäynnille hoitamaan asiat kuntoon. Ne tilanteet eivät tosin kestäisi kameran läsnäoloa.
