Puheenaiheet
Apu

Tosielämän Sherlock

Tosielämän Sherlock

Televisio-ohjelma innoitti Teuvo Paanasta perustamaan oman etsivätoimiston. Hän on nähnyt sekä epäluulon että petollisuuden monet eri piirteet – ja tietää, missä suomalainen on uskottomimmillaan.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Vähäpuheinen, pälyilevä, yksinäinen, salaperäinen. Yksityisetsivistä on viihteen ja kirjallisuuden kautta muodostunut varsin stereotyyppinen kuva. Mikään edellä mainituista adjektiiveista ei sovi Teuvo Paanaseen. Helsinkiläisen hotellin aulassa leppoisasti jutteleva mies vaikuttaa paremminkin savolaiselta taksikuskilta. Suonenjoen murre kuuluu puheessa edelleen, vaikka mies on asunut pääkaupungissa kymmeniä vuosia. – Yksityisetsivän työ on rauhallisen miehen hommaa. Ei tämä kaikille sovi. Pitää olla riittävästi kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, Paananen selittää. Hän pitää itseään ikuisena pikkupoikana. Ensimmäisellä luokalla koulussa opettaja antoi Paanaselle liikanimen Kilimu, jolla hänet tunnetaan kotiseudullaan tänäkin päivänä. Yleiskielelle käännettynä se tarkoittaa suurin piirtein ”vilkasta henkilöä”. Yksityisetsivä hykertelee muistellessaan erästä keikkaa, joka oli ”kuin paluu lapsuuden omenavarkaisiin”. – Se oli loppukevättä, lehti oli jo puussa. Oli satanut ja aurinkokin laskemassa. Kävelin pitkää metsätietä pitkin, jonka ympärillä oli tehty hakkuita. Tie laskeutui hieman alaspäin ja sen päässä näkyi talo, jonne menevää liikennettä minun piti tarkkailla, hän kertoo. Koira haukkui, ilmassa oli sumua. Tunnelma oli kuin suoraan salapoliisiromaanista. Yöllä Paanasen piti käydä tarkistamassa, oliko talon pihassa autoja. – Hiiviskelin hiljaa, sora narisi kengänpohjissa ja auton äänen kuullessani heittäydyin sateen jäljiltä märkään pusikkoon – se oli hienoa! Silloin tunsin, että tämähän on kivaa.

Yksityisetsivän arki ei useinkaan ole täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Teuvo Paananen saattaa joutua tarkkailemaan tuntikaupalla talon ovea tai hotellin ikkunaa.

Kaikki toimeksiannot eivät ole sujuneet yhtä rauhallisesti. Paananen kertoo rutiininomaiselta vaikuttaneesta kyttäyskeikasta, joka oli vähällä päättyä henkirikokseen.  Vaimonsa uskollisuutta pitkään epäillyt aviomies otti yhteyttä Paanaseen ja pyysi seuraamaan, mitä nainen touhusi hänen selkänsä takana. Paananen seurasi naista päiväkausia ja huomasi, kuinka tämä kävi salaisen miesystävänsä luona. Nainen luultavasti epäili jotain, sillä aviomies oli aiemmin uhkaillut tätä yksityisetsivällä. – Eräänä iltana nainen meni Helsingin keskustassa sijaitsevaan hotelliin, josta oli varannut huoneen. Hän ei kuitenkaan jäänyt sinne vaan kirjautuikin toiseen hotelliin. Hän yritti tällä tavalla harhauttaa minua. Aviomies oli pyytänyt Paanasta ilmoittamaan, missä nainen liikkuu. – Soitin ja kerroin, että nainen on hotellissa. Mies tuli paikalle ja kävi todella kuumana. Hän oli täysin loppu, laihtunut monta kiloa. Mustasukkaisuus ja epäileminen on henkisesti todella raastavaa. Aviomies sai hotellin vastaanotosta vaimonsa huoneen avaimen. Paananen aavisti, mitä tuleman pitää ja lähti mukaan hotellihuoneeseen, vaikka ei tavallisesti halua sotkeutua asiakkaiden ja kohdehenkilöiden välienselvittelyihin. Hotellihuoneessa vaimo ja rakastaja jäivät rysän päältä kiinni. – Siellä oltiin täydessä touhussa. Aviomies kävi välittömästi toisen miehen kimppuun ja löi tätä nyrkillä. Sain kuitenkin vedettyä hänet ulos huoneesta ennen kuin tapahtui pahempaa. Hetken rauhoituttuaan hän sanoi, että olisi tappanut sen jätkän, jos en olisi ollut mukana, Paananen muistelee. Hän ei tiedä, miten tapauksen osapuolille kävi välikohtauksen jälkeen. Etsivän työvelvoite päättyy, kun todisteet on hankittu.

Tavallinen suomalainen aistii kesän lähestyvän, kun ruoho alkaa vihertää, puu kasvattaa lehtensä ja muuttolinnut palaavat. Yksityisetsivä huomaa suven saapumisen siitä, kun puhelin alkaa soida entistä tiuhemmin. Yhteydenottajat ovat tyypillisesti aviomiehiä tai -vaimoja, jotka epäilevät kumppaninsa pettävän ja haluavat yksityisetsivän selvittävän, onko epäilyille katetta. Kesän alussa, juuri ennen lomakautta on Paanasen mukaan sesonki. Toinen alkaa loppukesästä. Suosituimmalla kesälomakaudella heinäkuussa on rauhallisempaa. – Luultavasti ihmiset ovat silloin perheidensä kanssa mökeillä. Ennen sitä käydään vieraissa, kun lomalla ei voida. Lomien jälkeen otetaan jälleen omaa aikaa, Paananen pohtii. Monesti yksityisetsivän työkeikat tulevat nopealla varoitusajalla. Kalenteri saattaa täyttyä hetkessä viikoiksi eteenpäin. – Se on huono puoli tässä hommassa, kun ei voi oikein suunnitella tekemisiään pidemmälle. Mutta johonkin raja on pitänyt vetää. Olen lomalla silloin, kun vaimonikin on. Paanasella ei ole vakituisia työntekijöitä, mutta hän käyttää muutamia luottoavustajia tarpeen vaatiessa. He menevät paikkoihin, joissa mies itse erottuisi joukosta. – Enhän minä voi olla nuorisodiskossa puoli neljän aikaan aamuyöllä. Siellähän ihmeteltäisiin, mistä palvelutalosta olen karannut. En voi myöskään mennä naisten vessoihin. Sellaisille keikoille lähetän avustajan.

Teuvo Paanasen työhön kuuluu käräyttää uskottomia puolisoja. – En pode siitä huonoa omatuntoa. Teen vain työtäni. Enhän minä pakota ketään pettämään.

Suomessa yksityisetsivätoimistolla on oltava voimassa oleva vartioimisliikelupa ja liikkeen vastaavalla hoitajalla suoritettuna tietyt osat turvallisuusvalvojan tutkinnosta. Yksityisetsivä on kuitenkin siviilihenkilö, eikä hänellä ole viranomaisen oikeuksia. Ammattimaisia toimijoita on Suomessa arviolta muutama kymmenen. Yksityisetsivän hankkimia todisteita voi käyttää oikeudessa. Yksityisyydensuoja kuitenkin rajoittaa, mitä etsivä voi taltioida. Asunnossaan olevaa henkilöä ei saa kuvata ikkunan takaa eikä kenenkään kotiin saa asentaa kameroita tai nauhureita ilman asukkaan suostumusta. Teuvo Paananen käyttää työssään joskus järjestelmäkameraa, mutta useimmiten kännykkä riittää. Suurennuslasi ja silmänrei’illä varustettu sanomalehti eivät kuulu modernin yksityisetsivän välineistöön. – Ennen kuin otan keikan, teen perusteelliset pohjatyöt. Käyn katsomassa seurannan kannalta tärkeät paikat etukäteen, jotta tiedän, miten siellä pääsee liikkumaan. Kaikkia hommia en ota vastaan – esimerkiksi sellaisia, joissa toimeksiantajalla on selkeästi mielenterveysongelmia. Paanasen mielestä jännittävimmät keikat liittyvät henkilöseurantaan, koska niissä kaiken pitää onnistua kerralla. – Elokuvaa tehtäessä kohtauksen voi ottaa uusiksi vaikka 30 kertaa. Tässä työssä ei voi. Kyse on usein sekunneista. Jos ihmisen kadottaa näkyvistä, ei häntä välttämättä enää löydä. Helsingin keskustassa ihmisen hukkaa todella nopeasti. Myös laivalla suoritettavat seurannat ovat yksityisetsivälle haaste. Kohdetta on pidettävä koko ajan silmällä, mutta epäilyksiä ei saa herättää. – Laivalla joutuu olemaan hyvin lähellä seurattavaa henkilöä. Jos hänet hukkaa hetkeksikin, ei koskaan saa selville, mitä sillä välin on tapahtunut. Melkein jokaisella keikalla tulee tunne, että seurattava on huomannut minut. Tosiasiassa en ole koskaan kärähtänyt. Toisinaan Paananen vaihtaa seurantakeikan aikana vaatteita tai muuttaa ulkonäköään. Siinä häntä auttaa tuttu maskeeraaja.

Teuvo Paanasen työhistoria on värikäs. Hän on toiminut myyntialalla, pyörittänyt farkkuliikettä, omistanut imuriliikkeen ja toiminut autonkuljettajana. Ensivaikutelma savolaisesta taksikuskista ei siis osu kovin kauas. Etsivätoimistonsa hän perusti kahdeksan vuotta sitten. Paananen jäi ”rysän päältä kiinni”. Uskottomia henkilöitä narauttanut amerikkalainen televisiosarja Cheaters, suomeksi Rysän päällä, koukutti hänet. Ajatus omasta etsivätoimistosta ja ihmisten jäljittämisestä alkoi tuntua niin kiinnostavalta, että Paananen ryhtyi tuumasta toimeen. Nettisivujen perustaminen toi nopeasti asiakkaita. Pian lehdistä alkoi tulla haastattelupyyntöjä. Paananen mietti pitkään, tuleeko julkisuuteen omilla kasvoillaan. Asiakkaistaan etsivä ei suostu koskaan kertomaan ja keikoistaankin hän puhuu siten, ettei osapuolia voi tunnistaa. – Julkisuus on muuttanut ihmisten käsityksiä ammatista ja laskenut kynnystä ottaa yhteyttä. Monesti ihmiset riitelevät sen sijaan, että ottaisivat asioista selvää. Jos jokin vaivaa mieltä, niin onhan se parempi selvittää kuin spekuloida loputtomiin. Paananen oli taannoin vähällä päätyä televisioon. Yksityisetsivän arkea seuraavaa sarjaa varten ehdittiin kuvata traileri. Huonoksi onneksi samaan aikaan alkoivat lomautukset monella tv-kanavalla. – Tuotantoyhtiö totesi sarjan tekemisen liian kalliiksi ja asia jäi siihen. Ei ole halpaa pitää henkilökuntaa mukana, kun kyttäyskeikat saattavat kestää tuntikausia. Ongelmaksi osoittautui myös se, että yksityisetsivän arki on usein täynnä kaikkea muuta kuin toimintaa. Paananen mainitsee esimerkkinä keikan, jossa hän tuijotti aamukuudesta iltakymmeneen seurattavan henkilön talon ovea. – Eihän sellaista kukaan jaksa televisiosta katsoa. Tuotantoyhtiö olisi halunnut tehdä Rysän päällä -tyylisen, pettävien kumppaneiden narauttamiseen keskittyvän sarjan, kun taas Paananen toivoi ohjelmalta muutakin. Esimerkiksi yrityksiltä tulee koko ajan enemmän kiinnostavia toimeksiantoja. Monesti työnantaja haluaa tietää, missä työntekijä liikkuu. Irtisanominen ei ole tänä päivänä yksinkertaista, joten yksityisetsivän avulla halutaan löytää siihen oikeuttavia todisteita. – Kerran seurasin henkilöä, jonka työnantaja epäili laiminlyövän tehtäviään. Hänen piti työnsä puolesta olla määrätyissä paikoissa tietyn aikaa. Nopeasti selvisi, että hän saattoi viipyä 10 minuuttia paikassa, jossa olisi pitänyt olla neljä tuntia. Lopun ajan hän muun muassa shoppaili kaupungilla. Teuvo Paanasen tehtäviin kuuluu myös jäljittää rahoitusyhtiöiden asiakkaiden maksamatta jättämiä autoja. Viime vuosina mies on luonut hyviä suhteita Venäjälle ja auttaa sikäläisistä yrityksistä tietoja tarvitsevia. Eniten häntä työllistävät edelleen yksityiset ihmiset. Suurin osa tehtävistä liittyy uskottomuusepäilyihin. Yksityisetsivä tietää, missä suomalaiset pettävät todennäköisimmin. – Risteilyillä tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Emmehän me koskaan varmasti voi tietää, mitä siellä hytissä touhutaan – se on jokaisen tulkittava itse. Mutta kyllä laivalla sen pelin hengen näkee, Paananen muotoilee. 

Teksti Jesse Mäntysalo, kuvat Meeri Utti

Julkaistu: 16.8.2017