Apu

Tornionjoen lohi on uhattuna – syitä pohditaan nyt


Oudosti käyttäytyvät zombilohet puhuttavat Tornionjoella. Syyksi epäillään ympäristömyrkkyjä ja vitamiininpuutosta. Lohikannan pelätään pienenevän dramaattisesti.
Kuvat Kai Tirkkonen

Pellon pohjoispuolella Urholan kylällä asuva leskirouva Irja Flygare, 83, näki mustien korppien lentävän Tornionjoen yllä.

– Ajattelin ensin, että se on kuoleman viesti. Sitten huomasin, että ne tulivat syömään rantaan ajautuneita laiskoja lohia, kertoo Flygare, jonka omakotitalon kukkien somistamasta pihasta avautuu esteetön näkymä jokitörmän alla virtaavalle Tornionjoelle.

Tornionjoen törmällä asuva Irja Flygare kertoi nähneensä korppeja joen yllä. Ne etsivät kuolleita, rantaan ajautuneita lohia. Niitä on tänä kesänä ollut paljon.

Lohta soutavien vapaa-ajankalastajien ja ammattilaisten keskuudessa on ahdistava tunnelma.

– Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt niin hullusti käyttäytyviä lohia kuin tänä kesänä. Yleensä lohet väistävät veneen noin seitsemän metrin päästä. Nyt ne eivät pelänneet venettä, vaan osa niistä törmäsi veneen pohjaan. Osa lohista ui ympyrää. Lisäksi rannoille ajautui henkitoreissaan olleita, iholtaan vaurioituneita tai jo kuolleita lohia, kertoo kalastaja Juha Pieskä. Hän on toiminut lohioppaana ja ammattikalastajana Väylänvarren Lappeassa jo 47 vuoden ajan.

Kalastaja Juha Pieskä on huolissaan lohikannasta, sillä oudosti käyttäytyvät lohet ovat poikasia tuottavia emolohia.

Pellolainen vapaa-ajankalastaja Tapani Kangas kertoo, että aiempina vuosina muun muassa vesihomeen vikuuttamia ja tappamia lohia on tavattu syyskesällä, kuten vuonna 2016.

– Nyt runsaasti ongelmia havaittiin ensi kertaa jokeen kutuvaellukselle saapuneissa emolohissa. Ensimmäiset havainnot niin sanoituista zombilohista tehtiin juhannuksen tietämissä, Kangas sanoo.

Eteläpohjalaiset eläkeläiset Kaija ja Tarmo Knuutila ovat saaneet vain yhden lohen, vaikka he ovat soutaneet joella lähes koko kesän.

He omistavat yhdettätoista kesää Kankaan naapurissa Pellon Lempeän kylällä jokeen rajoittuvan tontin, jossa on grillikota ja majoituspisteenä asuntovaunu.

– Poikamme Jouni käy usein kalassa Ruotsin puolella Kengiskoskella. Hän kertoi, etteivät kaikki lohet jaksaneet nousta vuolasta koskea ylös. Se on poikkeuksellista, samoin se, ettei poika ole saanut lohta. Hän on ostanut majapaikaksi Teikosuvannosta vanhan talon, Kaija Knuutila kertoo.

Tarmo Knuutila on pyytänyt puolisonsa Kaija Knuutilan kanssa 11 kesää lohta Tornionjoesta. Tänä kesänä saalis on jäänyt poikkeuk­sellisen niukaksi.

Kengiskoskessa Tornionjoen virtaama nousee 200 metrin matkalla noin 20 metriä. Lähistöltä joki haarautuu ja jatkuu Suomen puolella Muonionjokena.

Flegmaattisesti käyttäytyvät lohet eivät ole olleet kiinnostuneita uistimista eivätkä perhoista, mikä näkyy Lappean Lohen kahvilarakennuksen ulkoseinän ilmoitustauluun kirjatusta saalistilastosta. Esimerkiksi kesäkuussa 2014 Lappean kylän kohdalta Tornionjoesta saatiin 527 lohta ja kesäkuussa 2016 yhteensä 596 lohta.

Tänä kesänä lohisaalis oli kesäkuun loppuun mennessä ollut vain 98 lohta.

Suurin osa seurantalohista ei ole uinut kutemaan

Yritys vuokraa kalastajille veneitä ja tarjoaa majoituspalveluja Kolarin Lappean kylällä. Venerannassa on nyt tavallista hiljaisempaa. Venerivistö odottaa vuokraajia.

– Kalaa ei saa, jos ei tule kalastamaan. Turha on jäädä kotiin murehtimaan, sanoo lomakylän hoitaja Minna Lepola.

Vai pitäisikö huolestua?

– Jostakin syystä suurin osa radiolähettimellä tänä kesänä varustetuista nousulohista ei ole uinut yläjuoksulle kutemaan, vaan ne ovat palanneet takaisin mereen, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusavustaja Mikko Jaukkuri ja viiltää Juha Pieskän Lappeasta pyytämän 1,8 kilon painoisen lohen vatsaontelon. Hän sujauttaa sisälle 16 gramman painoisen radiolähettimen, joka kertoo tutkijoille kalan liikkeet määrävälein kolmen vuoden ajan.

Lähetin liittyy Luken kolmivuotiseen vaellusseurantatutkimukseen. Tänä kesänä lähetin on ommeltu kiinni hieman yli sadan lohen ja taimenen vatsaonteloon. Siitä ei ole haittaa kalalle.

– Nousuongelmia ei ole tänä kesänä havaittu taimenissa, joten loheen liittyvät ongelmat ovat luultavimmin peräisin syönnösvaellukselta, arvelee Luken erikoistutkija Atso Romakkaniemi.

Kalastaja Juha Pieskä katsoo, kun Luken tutkimusavustaja Mikko Jaukkuri laittaa pienen radio­lähettimen lohen vatsa­onteloon.

Syynä vitamiininpuutos?

Tornionjoessa syntynyt lohenpoikanen viettää kahdesta kolmeen vuotta Itämeren eteläosassa. Sinä aikana se lähes satakertaistaa painonsa, palatakseen kutemaan kotijokeen. Taimen sen sijaan taimen tekee syönnösvaelluksen vain Merenkurkun korkeudelle saakka.

– Lisäksi nyt syyskesällä saaliiksi saadaan ensimmäisen merivuoden uroslohia eli kosseja, jotka eivät ole saaneet niin paljon ympäristömyrkkyjä kuin kookkaat emolohet. Siksi ne ovat hyvävoimaisia, Pieskä arvelee.

Luken kala-asioiden ohjelmapäällikkö Petri Suurosen mukaan yhdeksi syyksi on arveltu B1-vitamiinin eli tiamiinin puutostilaa eli M 74 -oireyhtymää.

– Sitä on havaittu poikasissa sekä emolohissa voimattomuutena, jos kala syö yksipuolisesti liikaa rasvaista kilohailia. Lohi saa tiamiinia silakasta, jonka kanta on romahtanut, Suuronen sanoo.

Ruotsalaiset havaitsivat puutostilan ensimmäisen kerran Itämeren lohissa vuonna 1974. Sen jälkeen sitä on esiintynyt Suurosen mukaan 1990-luvulla, mutta ei niin vahvana kuin viime kesänä Ruotsin lohijoilla ja nyt ehkä Tornionjoella.

– Oireyhtymään viittaa myös se, ettei vasta valmistuneissa tutkimuksissa kaloista löydetty bakteeria tai muuta ulkoista syytä, Suuronen sanoo.

Vattenfallin lohiseurannasta vastaava Åke Forssen tietää, että M 74 havaittiin jo viime kesänä muun muassa Uumajanjoen ja Mörrumjoen lohissa.

Vattenfall rakensi vuonna 2015 Ruotsin pisimmän kalaportaat Stornorrforsenin voimalaitokseen, jonka veden pudotuskorkeus on peräti 75 metriä.

Vindelnjokeen on tänä kesänä noussut 6 500 lohta.

– Määrä on tavanomaista alhaisempi, kun keskiarvo on 10 000 nousulohta, ruotsalainen tutkija ja kalakonsultti Peter Rivinoja kertoo.

Vindelnjoki yhtyy hieman ennen merta Uumaja­jokeen. Siellä on Stornorrforsenin voimalaitos.

Merkkejä ympäristömyrkyistä

M 74 -selitys on Forssenin mukaan liian yksinkertainen, sillä sekä Tornionjoen että monien Ruotsin lohijokien kalanäytteistä on löydetty merkkejä myös ympäristömyrkyistä.

– Kaikilla poikkeavasti käyttäytyneillä lohilla ei ole ollut tiamiinin puutosta, vaan jokin muu tuntematon sairaus tai oireyhtymä, Åke Forssen sanoo.

Luke ja Ruokavirasto ovat tutkineet lohinäytteitä yhteistyössä Ruotsin eläinlääketieteellisen laitoksen, Statens Veterinärmedicinska Anstaltin (SVA) kanssa.

– Tuoreimmista Tornionjoen kalanäytteistä ei ole vielä saatu vastauksia, sanoo tutkimusprofessori Perttu Koski Ruokavirastosta.

Haittaako Itämeren kaasuputki lohia?

Luonnonvarakeskus on toimittanut Ruokavirastoon tutkittavaksi kahdeksan elävää zombilohta.

– Itämeren pohjassa on hurjia määriä ympäristömyrkkyjä, kuten sinappikaasua, jota käytettiin kemiallisena taisteluaseena ensimmäisessä maailmansodassa. Kaasuputken rakennustyö Itämeren poikki Venäjältä Saksaan on voinut nostaa erilaisia myrkkyjä merenpohjan sedimentistä, Tapani Kangas arvelee.

Myrkyt voivat päätyä ravintoketjussa lohen vatsaan.

– Tornionjoen tilanne on todella uhkaava. Sitä ei saa väheksyä, Juha Pieskä sanoo.

Kuolleissa lohissa on runsaasti ulkoisia vaurioita. Vesihome iskee helposti loheen, jonka vastustuskyky on heikentynyt.

Julkaistu: 1.9.2019