Captain Elias jäi kannattamattomana tyhjäksi vuonna 1997. Linnut pesivät autiotalossa, ja kulkukoirat valtasivat sen nurkat.

Nyt entinen hotelli on täyteen ahdettu ihmisiä. Kreikan viranomaiset sijoittivat sinne tänä kesänä alkujaan pari sataa Kosille rantautunutta pakolaista. Ratkaisun piti olla väliaikainen - nyt hylätyssä hotellissa odottaa tulevaisuuttaan satoja pakistanilaisia, irakilaisia ja afganistanilaisia, jokunen afrikkalainen kuten Nigeriasta paennut Williams-niminen nuori mies.

Toivottomuus on ainoa sana, jolla Captain Eliaksen tunnelmaa voi kuvaa. Nuotiot käryävät rakennuksen ulkopuolella, ja osa pakolaisista majailee pihalle kyhätyissä suojissa. Pensasaita on peittynyt pyykkeihin, ulkoportilla parturoidaan nuorta pakistanilaista miestä. Entisessä uima-altaassa tehdään avotulella ruokaa.

Rakennuksen sisällä on vieri vieressä rikkinäisiä patjoja, roskia ja kaiken sotkun keskellä miehiä, jotka ovat majailleet Captain Eliaksessa jo viikkoja. Tunnelma on aamupäivällä alistunut, ei edes odottava.

19-vuotias Bilal Ashqaf lähti Pakistanista, kotoaan ja perheensä luota, paremman tulevaisuuden toivossa. Juuri nyt tulevaisuutta ei ole.

-Säästin rahaa ja maksoin kaksi tuhatta dollaria matkastani Turkin kautta tänne. Nyt taskussani on muutama euro. Jonotan joka päivä kaksitoista tuntia poliisitalon ulkopuolella ja minulle luvataan, että asiani selvitetään huomenna. Sitä huomista ei ole vielä tullut.

Rakennuksessa ei ole sähköä, mutta vesijohto toimii talon ulkopuolella. Siellä käydään pesulla.

- Vettä ei saisi juoda, mutta jotkut ovat juoneet, ja vatsataudit ovat alkaneet levitä. Lääkäri on käynyt täällä muutaman kerran, Bilal sanoo.

Rakennuksen toinen kerros on perheiden kansoittama. Sieltä kuuluu kovaäänistä laulua ja rummutusta. Koolla on afgaanisuku, sisar ja veli perheineen. Toivottomuuden keskellä yritetään keksiä jotain iloa, ja ilo syntyy musiikista.

28-vuotias perheenäiti Massameh pahoittelee, ettei voi tarjota teetä tai kahvia. Hänen lapsensa, 10-vuotias Sarina ja 8-vuotias Yasin piirtävät liiduilla seinään ja ovat niin huolettomia kuin lapset ovat. Surkeista olosuhteista huolimatta, onhan koko perhe koossa ja päässyt pakoon Afganistanin kaoottista tilannetta.

- Lapseni ovat lahjakkaita koululaisia, molemmat luokkansa parhaita. Nyt olen huolissani heistä, Yasinilla on ollut pitkään ripuli ja flunssaa. Yöt ovat kylmiä ilman peittoja. En tiedä, miten pääsemme täältä eteenpäin, Massameh sanoo.

Mikä on eteenpäin?

Tälle perheelle Saksa tai Suomi.

- Jos tapaamme Suomessa, on kotini siistimpi ja voin tarjota teetä tai kahvia, Massameh sanoo.